Stalinin pahamaineinen käsky 00447 tuhosi tuhansien suomalaisten unelman – yhden miehen hengen pelasti tukeva humala

Julkaistu:

Neuvostoliittoon loikanneiden suomalaisten oikea ”Ikitie” oli tyly.
Tuhannet suomalaiset pakenivat tai muuttivat Neuvostoliittoon Suomen sisällissotaa seuranneina vuosikymmeninä. Itärajan taakse perustettiin Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, jota johtivat suomalaiset punapäälliköt.

”Ihanneyhteiskunta” houkutteli muuttajia Atlantin takaa, kun amerikansuomalaisia vasemmistolaisia saapui sitä rakentamaan. Suuren laman aikana rajan yli pyrki Suomesta lisää loikkareita, joita neuvostovalta ei edes halunnut, vaan tulijoita yritettiin etukäteen varoittaa. Perillä odotti usein pakkotyö.


Suomalaiset saivat paljon aikaa rakentajina, maanviljelijöinä, sotilaina ja kulttuuri-ihmisinä. Heistä tuli lähes herrakansaa, joka teki päätökset alkuperäisten karjalaisten puolesta. Tämä herätti kaunaa kansanryhmien kesken.


Unelmien julma loppu tuli Stalinin vainoissa 1930-luvulla. Ossi Kamppisen uudessa kirjassa Palkkana pelko ja kuolema – Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat (Docendo) esitetään tyly arvio. Vuonna 1934 Neuvosto-Karjalassa oli noin 20 000 suomalaista, vuonna 1939 enää 4 700. Tuhannet joutuivat karkotusten ja teloitusten uhreiksi. Suurimpien arvioiden mukaan koko Neuvostoliitossa ”tuhottiin” 20 000 suomalaista.

Tuhoaminen oli täysin summittaista. Vuonna 1937 Stalin antoi pahamaineisen käskyn nro 00447. Se sisälsi koko Neuvostoliitossa 185 000 ihmistä, joista ampua piti 57 000 ja leireille lähettää 128 000.

Jokainen alue sai kiintiön. Karjalassa piti ampua 300 ihmistä ja 700 lähettää leireille. Tämä oli vasta alkulaukaus isommille puhdistuksille.

Kamppinen kertoo kirjassa tarinan miehestä joka selvisi kovan humalansa vuoksi. Kun sammunutta miestä tultiin hakemaan, noutajat totesivat hänet liian raskaaksi kantaa. Niinpä he ottivat mukaansa aivan toisen miehen, jonka jalat kantoivat. Aamulla krapulaansa herännyt humalainen sai jatkaa elämäänsä aivan rauhassa.


Pari vuotta sitten valmistui Karjalan vainoista kertova AJ Annilan ohjaama elokuva Ikitie, joka perustui Antti Tuurin romaaniin. Sen pääosassa Tommi Korpela esitti Jussi Ketolaa, jonka äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen pyssymiehet vievät väkisin rajalle. Sieltä hän joutuu pakenemaan Neuvosto-Karjalaan, jossa kokee sekä innostuksen että kauhut.

Ketolan esikuvasta Nestori Saarimäestä kerrotaan Kamppisen kirjassa. Pitkään Yhdysvalloissa asunut Saarimäki joutui Lapuan liikkeen silmätikuksi, koska istui vasemmistopuoleen edustajana Kauhavan kunnanvaltuustossa. Kesällä 1930 hänet siepattiin ja vietiin rajalle ja vielä ammuttiin perään.

Saarimäki lähetti kotiin kirjeen, jossa toivoi pääsevänsä jouluksi kotiin. Niin ei käynyt, vaan hänet lähetettiin Siperiaan. Hän kuoli seuraavana jouluna vuonna 1931 Irkutskin alueella kuolintodistuksen mukaan keuhkotautiin.


Baseball tuli Karjalaan

Amerikasta Karjalaan tulleilla siirtolaisilla oli vaikeuksia sopeutua sikäläiseen työkulttuuriin. Venäjän periferiassa sijainneessa Karjalassa ei tunnettu urakkatyötä. Sinnikkäät amerikansuomalaiset toivat kuitenkin uusia työtapoja ja välineitä mukanaan.

Monille heistä Neuvosto-Karjala merkitsi suurta elintason pudotusta, sillä 1920-luvulla yhdysvaltalaiset työläiset omistivat jo henkilöautojakin, mikä oli Neuvosto-Venäjällä aivan käsittämätön juttu.

Myös Yhdysvaltalaista kulttuuria tuli siirtolaisten mukana. Amerikansuomalainen Red Lonn toi Karjalaan baseballin, ei siis pesäpalloa. Lonn toi mukanaan myös baseball-legenda Babe Ruthin signeeraaman pallon.

Parhaimmillaan Petroskoissa oli useita joukkueita. Lajia pelattiin muuallakin Neuvostoliitossa. Vankileiriltä hengissä selvinnyt Lonn kutsuttiin vielä 1980-luvulla Moskovaan seuraamaan neuvostoliittolaisen ja yhdysvaltalaisen joukkueen ottelua.