Nasima Razmyarilta pysäyttävä arvio maahanmuuttajanaisten tilanteesta Helsingissä: kunniaväkivalta pakottaa monet elämään pelossa

Julkaistu:

Haagan tapaus
Kunniaväkivallan uhka on otettava vakavasti, sanoo apulaispormestari Nasima Razmyar. Hän pitää Ruotsissa murhatun Fadime Şahindalin kohtaloa Pohjoismaiden häpeäpilkkuna.
Poliisi etsii yhä irakilaista Hayder Al-Hmedavia, 33, jota epäillään kaksoismurhan yrityksestä.

Runsas viikko sitten sunnuntaina Al-Hmedavi puukotti entistä vaimoaan ja tämän ystävää hengenvaarallisesti Helsingin Pohjois-Haagassa, ja siitä lähtien Al-Hmedavi on ollut karkuteillä.

Motiivin uskotaan liittyvän vahvasti kunniaväkivaltaan. Aiemmin Al-Hmedavi oli uhkaillut entistä vaimoaan kasvojen tuhoamisella, koska oli nähnyt tämän ilman huivia julkisella paikalla.
Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar sanoo IS:lle, että tämänkaltaisten rinnakkaistodellisuuksien syntyminen pääkaupunkiseudulle on otettava haudanvakavasti.

Rinnakkaistodellisuudella Razmyar tarkoittaa maahanmuuttajaväestön yhteisöjä, ryhmittymiä, sukuja ja lahkoja, jotka hyväksyvät kunniaväkivallan, ja joissa varsinkin naisia valvotaan ja tuomitaan vanhoillisten uskonnollisten normien perusteella.

Haagan tapauksessa pääepäillyn 28-vuotias veli on vangittu siksi, koska hänen epäillään osallistuneen rikoksen suunnitteluun.

– Suuri enemmistö maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista ymmärtää, mitä uuteen yhteiskuntaan sopeutuminen tarkoittaa. Silti meillä on pieni vähemmistö, joka haluaa elää omien normiensa mukaan, sovitella rikokset itse ja antaa tuomiot omassa tuomioistuimessaan.

– Valtava määrä etnisistä yhteisöistä toimii sillanrakentajina suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta pieni osa rakentaa siltojen sijaan seiniä.


Razmyar on huolissaan siitä, että tuo vähemmistö kasvaa tulevaisuudessa. Ulkomaalaisväestön määrä pääkaupunkiseudulla on ylipäänsä kasvanut huimaa vauhtia.

Esimerkki: Vuoden 2018 alussa Helsingissä asui miltei 100 000 ulkomaalaistaustaista henkilöä.

Se tarkoittaa sitä, että joka seitsemäs helsinkiläinen on ulkomaalaistaustainen.

Kasvua kuvaa se, että Helsingin Sanomien mukaan seudun kokonaismuuttovoitosta kirkkaasti suurin osa – 85 prosenttia – on tällä vuosikymmenellä ollut ulkomaalaistaustaisia.

– Vaikka minulla ei ole sinulle tilastoja tarjotakaan, uskallan väittää, että meillä on tällä hetkellä Helsingissä iso massa naisia ja nuoria tyttöjä, jotka eivät voi elää vapaata elämää.

Razmyar sanoo, että aihetta kierrellään suurissakin puolueissa siinä pelossa, että leimautuu maahanmuuttovastaiseksi.

– Vaikeneminen ei pelasta yhtäkään tyttöä tai naista.

Kunniaväkivallan vakavimmasta muodosta, kunniamurhista, ei ole Suomen oikeushistoriassa montaakaan esimerkkiä.

Korkein oikeus (KKO) käsitteli kesällä 2017 Suomen ensimmäistä epäiltyä kunniamurhan valmistelujuttua, jossa syytettynä oli Helsingissä asuva irakilaismies.


Syyttäjän mukaan mies oli uhannut tappaa sisarensa, koska tämä ei noudattanut perheen käyttäytymissääntöjä vaan liikkui ulkona epäsopivasti pukeutuneena.

KKO hylkäsi syytteet, koska uhkailuviestit eivät riittäneet näytöksi yksityiskohtaisesta murhasuunnitelmasta. Viesteissä mies puhui siskonsa puukottamisesta, nälkään näännyttämisestä, syömisestä ja hautaamisesta.
Kuitenkin, maahanmuuttajanaisten aseman parantamiseen keskittynyt järjestö Monika-Naiset on sanonut, että kunniamurhia on tehty myös Suomessa, mutta niitä ei ole tunnistettu sellaisiksi.

Vuoteen 2017 asti Monika-Naisten puheenjohtajana toiminut Razmyar sanoo, että haasteena on ensinnäkin se, etteivät maahanmuuttajanaiset uskalla puhua viranomaisille. Toiseksi se, etteivät viranomaiset ota uhkaa vakavasti tai ymmärrä asiaa.

– Fadime Şahindalin tapaus on Pohjoismaiden häpeäpilkku, sanoo Razmyar viitaten Ruotsin rikostapaukseen vuodelta 2002.

Tuolloin isä ampui 26-vuotiaan Şahindalin siksi, koska tämä kieltäytyi menemästä naimisiin isän valitseman kurdimiehen kanssa.


Razmyar muistuttaa Şahindalin kertoneen isänsä uhkauksista paitsi poliisille, hän myös puhui aiheesta mediassa ja Ruotsin parlamentissa asti.

– Hän oli kertonut pelkäävänsä isäänsä, veljeään ja sukuaan. Kaikkialla se hätähuuto otettiin vastaan, mutta missään ei tehty mitään.

– Se panee ajattelemaan, että mitä sitten käy niille, jotka eivät pysty avaamaan suutaan pyytääkseen apua.

Razmyar kertoo törmäävänsä usein vasta-argumenttiin, että kunniaväkivalta ei eroa suomalaisen mustasukkaisuuksissaan tekemästä murhasta.

Se eroaa monin tavoin, sanoo Razmyar.

Keskeisin ero on se, että kunniaväkivallalla haetaan yhteisön hyväksyntää, eikä ole tavatonta, että yhteisö jopa painostaa kunniaväkivaltaan.

Jos painostukseen ei taivuta, välit katkeavat.

– Se on iso asia. Hirveän moni nuori tyttö on sanonut minulle, että voisi helposti luopua väkivaltaisesta miehestä ja ottaa avioeron, mutta se tarkoittaisi samalla sitä, että luopuisi isästään, äidistään ja sisaruksistaan.

Razmyar avaa logiikkaa ottamalla esimerkin omasta taustastaan: kun hän osallistui Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun, osa afgaaniyhteisöstä alkoi hiillostaa Razmyarin isää.

– Ei se paljon hetkauttaisi, jos he haukkuisivat vain minua, mutta paine kohdistetaan nimenomaan perheeseen. Että miten te kunniallisina vanhempina sallitte tällaista?

– Olen samoilla linjoilla Arman Alizadin kanssa, joka twiittasi Haagan tapauksesta, että tämä on juuri sitä paskaa, jota perheemme lähtivät pakoon Iranista ja Afganistanista. Se ei saa tulla tänne perässämme.