Pääskyt ja varpuset katoamassa Suomesta, lähes 90 lajia vaarassa – ”Jotain todella radikaalia on tapahtunut”

Julkaistu:

Eläimet
Uhanalaisten lajien määrä kasvaa Suomessa hälyttävää vauhtia.
Joka yhdeksäs kaikista eliöistä. Joka kolmas kaikista selkärankaisista eläimistä. Yli joka kolmas kaikista linnuista.

180 asiantuntijan kokoama Suomen lajien Punainen kirja on karua luettavaa. Kirjaan on päivitetty arviot Suomen eliölajien uhanalaisuudesta, ja tulos on selkeä: Suomen luonto jatkaa köyhtymistään hälyttävällä vauhdilla.

Tutkimus tehtiin viimeksi vuonna 2010. Silloin kaikista lajeista 10,5 prosenttia oli uhanalaisia. Nyt sama lukema on 11,5 prosenttia. Uhanalaisten lajien määrä nousi edelliseen arviointiin verrattuna 420 lajilla.


Suhteellisesti suurinta uhanalaisten lajien kasvu oli sammaleissa ja linnuissa.

Enää uhanalaisten lintulajien kirjoon ei lukeudu pelkästään perinteisesti vähälukuiset linnut, kuten merikotka tai valkoselkätikka, vaan suomalaisille tuiki tavalliset siivekkäät. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi tämä lista: tervapääsky, hömötiainen, töyhtötiainen, varpunen, huuhkaja, viherpeippo, pyy....


Kaikista Suomen linnuista noin 35 prosenttia on nyt uhanalaisia, mikä tarkoittaa lähes 90 lajia. Kun listaan lisää ”silmälläpidettävät” ja ”puutteellisesti tunnetut” lajit, prosenttilukema nousee liki 50:een.

– Se on pelottava ajatus, ja kertoo siitä, mitä viimeisien vuosikymmenien aikana meidän luonnossa on tapahtunut, toteaa lintupersoonana tunnettu Paul Segersvärd.


Segersvärd toimittaa Ylellä vuodesta 1997 pyörinyttä Luonto lähellä -sarjaa. Hän on tuttu myös takavuosien visailusta Mikä Mikä Viidakkokirja. Hän on intohimoinen lintuharrastaja.


Segersvärdiä lintujen jatkuva uhanalaistuminen huolettaa.

Hän nostaa esille esimerkiksi hömötiaisen. Se oli vielä 1970-luvulla täysin tavanomainen lintu pääkaupunkiseudulla ja Helsingissäkin. Nyt se on kadonnut alueelta satunnaisia havaintoja lukuun ottamatta kokonaan.

Hömötiaiseen voi vielä törmätä muualla Suomessa.

– Sen parimäärä on edelleenkin (koko maassa) 800 000 ja vähän päälle, mutta kun tätä lajia on ollut 1,5 miljoonaa, niin tässä on tapahtunut joku ratkaiseva käänne, Segersvärd toteaa.

– Tällaisen linnun katoaminen kertoo siitä, että jotain todella radikaalia on tapahtunut.


Hömötiainen luokitellaan nyt erittäin uhanalaiseksi, kun edellisessä luokituksessa se oli vain vaarantunut. Suurin syy sen uhanalaistumiselle on vanhojen metsien väheneminen.

Monien pihapiiristä tuttu viherpeippo luokitellaan myös erittäin uhanalaiseksi. Se on ollut Suomessa menestyksekäs vuosikymmeniä, sillä se on hyötynyt esimerkiksi talviruokinnan yleistymisestä. Sitä on kuitenkin koetellut loisen aiheuttama keuhkotauti, joka on romuttanut kannan.


Raportin mukaan suurin syy uhanalaistumisen jatkumiselle on metsäympäristöön liittyvät muutokset, kuten vanhojen metsien ja lahopuiden väheneminen.

Syyttävä sormi osoittaa myös niittyjen, soiden ja rantojen umpeenkasvuun, rakentamiseen, kemiallisiin haittavaikutuksiin, kuten ympäristömyrkkyihin ja ilmansaasteisiin, sekä satunnaistekijöihin (kuten tunturipöllöllä: sen pesimämäärä Lapissa riippuu paljolti sopuleiden ja myyrien vuotuisesta määrästä).


Raportti antaa aihetta myös positiivisuuteen, sillä sen mukaan on paljonkin, jota luonnon köyhtymisen estämiseksi voidaan tehdä. Ongelma on se, että aikaa on vähän.

Se turhauttaa myös Segersvärdiä.

– Nämä korjausliikkeet ovat niin hitaita, ja tuntuu siltä, ettei tätä edelleenkään oteta vakavasti. Meidän talousmetsien hoidossa olisi paljon tehtävissä, mutta taloudelliset ja poliittiset syyt vaikuttavat siihen, että ne eivät toteudu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt