”Historian karmein rikos” alkoi paljastua, kun Kiertokapulan kaatopaikalta löytyi ihmisen jalka - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”Historian karmein rikos” alkoi paljastua, kun Kiertokapulan kaatopaikalta löytyi ihmisen jalka

Tuskin löytyy montaa 1990-luvun lopulla aikuisuuttaan elänyttä suomalaista, joka ei muistaisi Hyvinkään paloittelumurhaa.

Julkaistu: 9.3.2019 8:12

Se oli rikos, joka jäi ihmisten mieliin, yhdenlainen sukupolvikokemus.

Surma oli tekotavaltaan aivan poikkeuksellisen raaka ja julma. ”Historian karmein rikos”, kuten Ilta-Sanomat julisti kannessaan oikeudenkäynnin yhteydessä. Surmaan liittyi kidutusta, kannibalismia, nekrofiliaa, uhrin nöyryyttämistä, ruumiin häpäisyä ja muita hirveyksiä. Lopulta ruumis paloiteltiin.

Vähintään yhtä kuohuttaviksi osoittautuivat murhan taustat. Tekijöiksi paljastui ryhmä 16–23-vuotiaita nuoria, joiden motiivi kytkeytyi satanismiin tai saatananpalvontaan. Syyttäjän mielestä kyse oli ”eräänlaisesta uhrista”.

Tapaus alkoi paljastua, kun Kiertokapulan kaatopaikalta löytyi ihmisen jalka.

Keskusrikospoliisi sai murhan selvitettäväkseen syksyllä 1998.

– Oli tiistai-iltapäivä 24. marraskuuta, kun Hyvinkään poliisille tuli ilmoitus, että oli löytynyt ihmisen vasen jalka. Se oli reidestä poikki. Saman tein Hyvinkään poliisista soitettiin meille, että nyt on tällainen epäilty henkirikos, kertoo jutun tutkinnanjohtajana toiminut rikosylikomisario Ari Soronen keskusrikospoliisista.

 Oikeuslääkäri totesi heti paikan päällä, että tämä on epäanatomisesti irrotettu.

KRP:n tutkijat ja oikeuslääkäri ajoivat Kiertokapulan kaatopaikalle.

– Oikeuslääkäri totesi heti paikan päällä, että tämä on epäanatomisesti irrotettu. Todettiin, ettei jalka ainakaan kirurgin jäljiltä kaatopaikalla ollut.

Koska uhrin henkilöllisyydestä ei ollut aavistustakaan, poliisi pyysi yleisön apua tiedotusvälineiden kautta. Vainajan ikähaarukaksi arvioitiin 20–60 vuotta.

Oikeuslääkäri pystyi määrittelemään, että jalka oli leikattu irti kaksi tai kolme päivää aiemmin eli edeltäneenä viikonloppuna. Tämä sulki pois aiempia pimeitä henkirikoksia.

– Ensin teimme pienen taktisen virheenkin, kun tiedotimme miehen jalasta. Sitten heräsimme, että hetkinen, sehän voi olla naisenkin jalka, ei karvoituksen perusteella voi tehdä johtopäätöstä.

Oli hyvin todennäköistä, että jalka oli päätynyt kaatopaikalle jätekuorman mukana. Kiertokapulaan toimitettiin lähes miljoonan ihmisen jätteet, joten iso urakka oli tiedossa.

 Sitten heräsimme, että hetkinen, sehän voi olla naisenkin jalka, ei karvoituksen perusteella voi tehdä johtopäätöstä.

Kaatopaikalle järjestettiin poliiseja, ruumiskoirat, tekniikkaa ja traktori, joka kauhakuorma kerrallaan alkoi levittää jätettä. Tutkittavaksi otettiin kaikki 23.–24. marraskuuta tuodut jätteet.

– Etsiväporukka hajotti muovipussit ja muut haravoilla, jonka jälkeen koira haistoi jätteitä. Lähtökohta oli, että sormen kokoiset palaset ihmisestä pitäisi löytyä. Koira merkkaisi ne.

Poliisi etsi ruumiinosia Kiertokapulan kaatopaikalta viikkojen ajan.

Työssä oli päivittäin kymmenkunta henkeä arjet ja pyhät. Koko myöhäissyksyn valoisa aika hyödynnettiin. Öisin kaatopaikan ympärillä pidettiin vahtia.

Viikon kuluttua tärppäsi. Roskien seasta löytyi noin 20 sentin palanen keskivartaloa, jossa oli mukana maksaa.

– Se oli ratkaiseva löytö, koska sen perustella ikähaarukka putosi 20–30:een. Siitä pystyi päättelemään jotain elämäntavastakin, että henkilö oli käyttänyt alkoholia runsaasti ja niin edelleen.

Tutkintaryhmässä pääteltiin, että vainaja oli eläessään todennäköisesti ollut jonkinlaisten avustusten tai tukitoimenpiteiden kohteena. Poliisi laittoi ympäriinsä kyselyjä, löytyisikö joku, jolta on jäänyt äskettäin avustuksia nostamatta.

– Tätä kautta tutkinta lähti vähän oikeampaan suuntaan. Se suuntautui ja henkilöityi Järvenpäähän ja osoitteeseen Hyvinkäälle. Nimi löytyi. Dna-tutkimuksella varmistui uhrin henkilöllisyys. Pystyimme kartoittamaan hänen elinpiiriään ja sitä kautta löysimme epäillyt.

Neljä murhasta epäiltyä nuorta otettiin kiinni 8. joulukuuta 1998. Tutkimukset kaatopaikalla jatkuivat, mutta enempää ruumiinosia ei löytynyt. Vähän ennen joulua poliisi lopetti etsinnät.

Murha tapahtui Hyvinkään Torikadulla kaupungin taloyhtiössä, jossa vietettiin varsin levotonta elämää muutenkin.

Uhri oli 23-vuotias mies, joka oli jo pitkään kuulunut epäiltyjen ystäväpiiriin. Surma oli tapahtunut päätekijäksi epäillyn Jarno Elgin, 23, asunnossa Hyvinkään Torikadulla.

Elgin tyttöystävä Terhi Tervashonka, 17, oli toinen keskeinen epäilty. Kaksi muuta olivat 20-vuotias mäntsäläläinen mies ja 16-vuotias keravalaispoika.

Elg oli aloittanut päihteiden käytön ja kiinnostunut satanismista jo nuorella iällä. Koulua hän kävi nuorisopsykiatrisessa hoitolaitoksessa.

Hän oli alaikäisenä sytyttänyt keskiaikaisessa kivikirkossa Kirkkonummella tulipalon, joka toi vuoden ja kymmenen kuukautta ehdollista vankeutta nuorena henkilönä ja täyttä ymmärrystä vailla tehdyistä murhapoltosta, törkeästä vahingonteosta ja varkaudesta.

Myös Tervashonka käytti rankasti päihteitä ja harrasti itsensä viiltelyä. Hän oli murhaa edeltäneenä kesänä ollut pari viikkoa hoidettavana Kellokosken sairaalassa.

20-vuotias oli hänkin käynyt peruskoulua Kellokosken sairaalakoulussa. Hän oli aiemmin syyllistynyt petokseen, josta tosin sai tuomion vasta myöhemmin murhakäräjien jälkeen. Hän ja toinen mies huijasivat lievästi CP-vammaiselta kaveriltaan yli 16 000 markkaa sillä verukkeella, että hankittaisiin rekvisiittaa 2001-nimisen bändin lavashowta ja maailmankiertuetta varten.

Rahalla piti hankkia muun muassa laivalippuja, passit, soittotarvikkeita ja Tähtien sota -teemaista rekvisiittaa kuten X-siipihävittäjä, Kuolemantähti, jedimiekka, haarniska ja robottipukuja.

Käräjäoikeuden mukaan huijarit käyttivät hyväkseen uhrin vammaisuutta sekä siitä johtunutta hyväuskoisuutta ja luottamusta.

Neljästä epäillystä ehjin tausta oli 16-vuotiaalla. Hän oli seurueesta ainoa lukion käynyt.

Päätekijä. Jarno Elg on tuomionsa jälkeen Hymy-lehdelle vuonna 1999 antamassaan haastattelussa kiistänyt kannibalismin ja väittänyt vain rehvastelleensa sillä kavereilleen. Kuva oikealla: Rekvisiittaa. Poliisi kuvasi Jarno Elgin vaatekaapin hänen pidätyksensä jälkeen.

Syytteet luettiin Hyvinkään käräjäoikeudessa maaliskuussa 1999. Syytetyt eivät juuri peitelleet kasvojaan kuvaajilta kuten usein on tapana. Elg esiintyi uhmakkaasti ja näytti tv-kameroille keskisormea.

Juttu käsiteltiin suljettujen ovien takana, mutta syyttäjän haastehakemus tuli julki. Syyttäjä vaati 16-vuotiaalle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä, kolmelle muulle murhasta.

Elg sai lisäksi syytteen eläinrääkkäyksestä. Kolme viikkoa ennen murhaa pyhäinpäivänä Elg oli tappanut asunnossaan saksilla uroskoiransa. Syyttäjän mielestä se oli uhrausharjoitus.

 Se oli ratkaiseva löytö, koska sen perustella ikähaarukka putosi 20–30:een.

Uhri ja syytetyt olivat tekoiltana ryypiskelleet Järvenpäässä isommassa porukassa. Illan kuluessa he kävivät myös helluntaiseurakunnan teetuvassa väittelemässä kristinuskosta ja satanismista.

Teetuvan sulkeuduttua viisikko irtautui muusta seurueesta ja lähti Hyvinkäälle, jossa Elg asui. Hänen asunnossaan Torikadulla juotiin kiljua ja kuunneltiin black metal -musiikkia. Tällä tavoin he syyttäjän mielestä ”lietsoivat itseään uhrausmielialaan”.

Seurasi sadomasokistista leikkiä, jossa 23-vuotiasta uhria muun muassa talutettiin koirana ympäri asuntoa. Äkkiä Elg löi uhria nyrkillä kasvoihin.

Paloittelumurhan uhri oli viettänyt aikaansa Jarno Elgin vuokra-asunnossa Torikadulla aiemminkin. Syyttäjä toi käräjäoikeuteen todisteina näytille sidontatarvikkeita, joita uhriin oli käytetty. Kiljusta juopunut seurue kuunteli tapahtumayönä norjalaisen Ancient-yhtyeen musiikkia.

Elg ja Tervashonka sitoivat uhrin ilmastointiteipillä. Uhrin koko pää teipattiin umpeen. Häntä lyötiin saksilla reiteen ja eri puolille vartaloa. Todennäköisesti uhri kuoli tukehtumalla.

Uhrin kuoltua pariskunta syytteiden mukaan kohdisti vainajaan kammottavia julkeuksia, joihin sisältyi kannibalistisia ja nekrofiilisiä elementtejä.

Lopulta uhri paloiteltiin. Palat vietiin eri roskasäiliöihin kiinnijäämisen välttämiseksi.

Syyttäjän mukaan tekijät olivat saatananpalvojia tai ainakin aatesuuntaan vahvasti sitoutuneita. Elg itse korosti olevansa satanisti, ei saatananpalvoja. Hänen mukaansa ihmisuhrit eivät kuuluneet satanismiin.

Tekijät olivat kertoneet murhasta joillekin kavereilleen ennen kuin jäivät kiinni. Kaverit eivät ilmoittaneet asiasta oma-aloitteisesti poliisille, joka vielä kuumeisesti yritti selvittää pimeää henkirikosta.

Yhden oikeudessa kuullun todistajan käsityksen mukaan Elg ja Tervashonka pitivät tekoaan ”hyvänä saavutuksena”.

Satanisteiksi epäiltyjen nuorten pidätys ja kaatopaikan ruumisetsinnät nousivat otsikoihin loppuvuonna 1998. Rikoksen karmeat yksityiskohdat tulivat julki keväällä 1999, kun oikeudenkäynti alkoi. Terhi Tervashonka syyllistyi myöhemmin toiseen henkirikokseen ja lähti karkuteille, kun sovitti sitä Vanajan avovankilassa kesällä 2011. Parin viikon paon jälkeen hän jäi kiinni kihlattunsa asunnolta.

Elg tuomittiin elinkautiseen murhasta ja eläinrääkkäyksestä. Erikoista oli, että hänen katsottiin toimineen täydessä ymmärryksessä, vaikka häntä tutkineen oikeuspsykiatrin mielestä Elg oli täyttä tai jopa kokonaan ymmärrystä vailla.

Tervashonka sai 8,5 vuotta nuorena henkilönä ja täyttä ymmärrystä vailla tehdystä murhasta. 20-vuotias tuomittiin kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja hautarauhan rikkomisesta.

16-vuotias vapautettiin syytteestä kokonaan. Oikeuden mukaan hän toimi Elgin pakottamana.

16-vuotias ei sen koommin ole saanut muitakaan tuomioita, vaan hän on viettänyt rikoksista nuhteetonta elämää.

20-vuotias on vuosien varrella ollut kerran syytteessä rattijuopumuksesta. Muita rikosjuttuja hänellekään ei ole kertynyt.

Elg pääsi vapauteen helmikuussa 2016 suoritettuaan elinkautista yli 17 vuotta. Vankilassa hän kävi töissä eikä juurikaan rikkonut sääntöjä. Kerran hän ajautui lomalla nujakkaan kapakassa. Vapautumisen jälkeen uusia tuomioita ei ole tullut.

Tervashonka istui vankilassa alle kolme vuotta, sillä nuoren ikänsä takia hän pääsi ehdonalaiseen jo kolmasosan tuomiosta suoritettuaan. Hän jatkoi päihteiden käyttöä ja teki toisen henkirikoksen. Hän surmasi miehen vesurilla Jyväskylän Vaajakoskella vuonna 2007 ja sai kymmenen vuotta taposta.

Vankilassa hän meni naimisiin samuraimiekalla tehdystä taposta tuomitun miehen kanssa.

Tervashonka vapautui 2012 ja syyllistyi mm. varkauteen, reseptiväärennykseen ja huumeiden salakuljettamiseen vankilaan miehelleen. Hänet tuomittiin yhdyskuntapalveluun.

Asiakirjojen mukaan Tervashonka lopetti huumeiden käytön 2013, sai lapsen ja muutti Pohjois-Suomeen päästäkseen eroon päihdekuvioista. Sen jälkeen ei ole tullut enää uusia rikostuomioita. Hän on muuttanut nimensä.

Lisää Suomen rikoshistorian tapauksista voit lukea Ilta-Sanomien erikoisjulkaisusta Rikostarinat, joita Suomi ei unohda.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?