Jukka Tennilän kolumni: Malttaako poliitikko sairastaa? - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jukka Tennilän kolumni: Malttaako poliitikko sairastaa?

Kuvituskuva
Julkaistu: 10.3.2019 18:08

Poliitikkoja ei pidä sääliä, sillä he ovat itse ammattinsa valinneet. Lisäksi monet heistä pitävät kuluttavasta työstään niin paljon, että siitä luopuminen on vaikeaa, kirjoittaa toimittaja Jukka Tennilä.

Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen ja vihreiden johtamisesta luopuneen Touko Aallon taannoiset pitkät sairauslomat avasivat näköaloja puoluejohtajien työn kuluttavuuteen.

Nykypoliitikkojen varhaiset edeltäjät säätivät jo sata vuotta sitten kahdeksan tunnin työpäivän, mutta sama työaikasuojelu ei näytä ulottuvan johtaviin poliitikkoihin, jotka ainakin vaalien alla tekevät ylipitkää päivää. Vanhaa sananlaskuviisautta soveltaen voisi sanoa, että heikot sortuu elon tiellä, mutta poliitikko sen kuin porskuttaa.

Poliitikkoja ei pidä sääliä, sillä he ovat itse ammattinsa valinneet. Lisäksi monet heistä pitävät kuluttavasta työstään niin paljon, että siitä luopuminen on vaikeaa.

Säälittelyn asemesta voidaan pohtia, onko poliittisen elämän äärimmilleen viety puoluejohtajakeskeisyys perusteltua. Puolueet ovat samanmielisten yhteenliittymiä, eikä kaikki viisaus asu puheenjohtajan päässä. Vastuu on paitsi kantamista myös jakamista varten.

Antti Rinne on töihin palattuaan ollut rinta rottingilla, koska hänen sijaistamisestaan päävastuun saanut varapuheenjohtaja Sanna Marin suoriutui tuuraamisesta kunnialla. Rinne katsoo sen osoittavan, että puolueen kärjellä on tarvittavaa leveyttä.

Sanna Marin suoriutui Antti Rinteen tuuraamisesta kunnialla.

Jos Rinne ei olisi joutunut joululomallaan sairaalaan, Marinin osana olisi ollut jäädä siksi seinäruusuksi, joita puolueiden varapuheenjohtajat normaalisti ovat. Tampereen ulkopuolella olisi yhä kysytty, kuka ihmeen Marin.

Muu puoluekenttä ei yrittänyt käyttää hyväksi Rinteen vakavaa sairastumista, vaan naapuripuolueiden johtajien kommentit asiasta olivat korrekteja ja jopa myötäeläviä. Samaa kunnioittavuutta ei ollut niissä nettikansan vahingoniloisissa möläytyksissä, joissa sanottiin mitä sylki suuhun toi.

Puoluejohtajan hyvä kunto on myös naapuripuolueiden etu, sillä poliittisen vastustajan iskukyky auttaa parantamaan omaa suoritusta. Jos poliittinen vastustaja on helppo, hänen vastustajansakin voi mennä helppoon.

Demarit ovat paheksuneet keskustelussa kuultua väitettä, että Rinteen sairastumisen vakavuutta olisi alkuun pyritty salailemaan. Rinne toivoi kehiin palattuaan, että myös muut pääministeriehdokkaat kertovat mahdollisista terveysongelmistaan.

Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kaiken kansan tarvitsisi tietää päättäjän sormeensa saamasta tikusta, mutta tehtävän hoitamista haittaavat tai estävät vaivat on syytä kertoa.

Päättäjien hyvä terveys ja täysi toimintakyky ovat kaikkien etu. Varttunut väki muistaa, miten tipoittain aikoinaan saatiin tietoa presidentti Urho Kekkosen terveyden romahtamisesta. Ongelmat olivat silmin nähtäviä, mutta selitykset pysyivät pitkään kiertelevinä.

Pääministerinä 2003–2010 toiminut Matti Vanhanen (kesk) on nimennyt poliitikkojen yhdeksi rasitteeksi sen, ettei sairauslomaa ole mahdollista pitää tärkeiden kokouksien, äänestysten ja tapaamisten vuoksi. Näin voi osittain olla, mutta vaiva voi muuttua pahaksi, ellei sitä hoida ennen sen kehkeytymistä pahaksi.

Moni poliitikko pelkää, että jotain oman urakehityksen kannalta tärkeää pääsee livahtamaan ohi, jos sairastaa kotona lääkärin määräämän ajan. Muissa yhteyksissä sama poliitikko on valmis sanomaan, että politiikka on yhteispeliä eikä sota yhtä miestä kaipaa.

Poliitikon pitäisi kuitenkin elää niin kuin opettaa. Poliitikot ovat senkin säätäneet, ettei sairaana tarvitse tehdä työtä.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Tuoreimmat osastosta