Väitös: Jättiläiskalmarista tehtiin hirviö, koska hirviöitä ei ollut olemassa

Julkaistu:

Valistusajan järjen käyttö pilasi syvyyden ruhtinaiden maineen.
Giganttinen mustekala, joka upotti laivoja.

Valtamerten syvyyksissä lymyävä painajaismainen, mystinen otus.

Kaikkien merihirviöiden äiti.

Syvyyden ruhtinas.

Kalmari, Kraken. Giant Squid. Architeuthix dux.

Kauhealla lapsella on monta nimeä.

Kulttuurihistorian tutkija, filosofian maisteri Otto Latva väittelee lauantaina Turun yliopistossa tohtoriksi jättiläiskalmarien hirviöllistämisen historiasta.

Latvan mukaan jättiläiskalmari on viaton sijaiskärsijä.


Hän väittää, ettei se ole maineensa mukainen historian alkuhämäristä asti merenkävijöitä piinannut hirviö.

Merihirviö siitä tekemällä tehtiin vasta paljon myöhemmin, 1800-luvun alkupuolelta lähtien.

Latva mainitsee yhdeksi sylttytehtaaksi sanomalehdistön.

Vielä 1700-luvulla jättiläiskalmari oli kalastajien arvostama arkinen hyötyeläin. Sen rantaan ajelehtineista raadoista sai leikeltyä paljon lihaa kalanpyydyksiin, ja merenpinnalta löytyneet kalmarinrippeet olivat valaanpyytäjille merkkejä kaskelottien läheisyydestä.

Kaskelotti on maailman kookkain hammasvalas.

Jättiläiskalmarit ovat sukulaistensa kolossikalmarien rinnalla maailman suurimpia selkärangattomia eläimiä.

Pyyntilonkerot mukaan laskien jättiläiskalmarin ulottuvuus voi olla lähemmäksi 15 metriä. Pitkäikäinen se ei ilmeisesti ole, mutta sitäkin ripeäkasvuisempi.

Jättiläiskalmarien suvun tunnetuin – ja mahdollisesti myös ainoa – laji on jättiläiskalmari, A. dux.

Latva esittää mielenkiintoisen teorian jättiläiskalmarien muuttumisesta myyttien hirviöiksi.


Syynä oli hiukan yllättäen järjen käyttö. 1700-luvulla niin sanotun valistuksen ajan oppineet eivät halunneet enää toistaa vanhoja myyttisiä, selittämättömiä eläintarinoita, jotka olivat vailla biologista pohjaa.

– Samalla kun luonto pyrittiin ottamaan ihmisen haltuun, yritettiin päästä eroon kaikesta selittämättömästä, kuten esimerkiksi vanhoista hirviötarinoista, Latva analysoi tiedotteessa.

Niinpä hirviötarinat piti selittää olemassa olevien, tunnettujen eläinten avulla. Keksiä hirviöille luonnolliset selitykset.

Näin jättiläiskalmari joutui ottamaan taakakseen merihirviötarinat. Jättiläiskalmarista tehtiin hirviö, koska hirviöitä ei ollut olemassa

Latvan tutkimuksen keskeinen johtopäätös onkin paradoksi:

– Toisin kuin usein ajatellaan, valistus ei poistanut hirviöitä maailmasta, vaan loi joukon uusia hirviömäisyyksiä, Latva toteaa.

Skandinaavisen kansanperinteen Kraken tarkoitti vielä 1700-luvulla milloin rapua, meritähteä tai mustekalaa.

Vasta 1800-luvulla merieläintieteilijät päättelivät, että valtavien mustekalojen sijasta valtamerten syvyyksissä ui jättiläiskalmareita.

Jättiläiskalmari onnistuttiin kuvaamaan luontaisessa elinympäristössään vasta 2000-luvulla. Se, että siitä yleensä tiedettiin mitään, johtui siitä, että kuolleita jättiläiskalmareita oli aikojen sivu ajelehtinut maihin. Niiden jäänteitä oli löytynyt myös kaskelottien vatsoista.

Nimi jättiläiskalmari vakiintui käyttöön vasta 1870-90 -luvuilla.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt