Espoossa mitattiin viime kesänä tuhansia maanjäristyksiä – nyt viranomaiset yrittävät saada tilanteen hallintaan

Julkaistu:

”Tutkijat kertoivat tästä alunperinkin, ja nyt se on vihdoin mennyt perille.”
Tuhansia pieniä ja vähän isompia maanjäristyksiä, jopa kymmenen kilometrin päässä Espoon Otaniemestä. Ääniä ja ilkeää tärinää. Suurimmat voimakkuudeltaan 1,7–1,9 magnitudia.

Sellainen oli viime kesä.

Helsingin Sanomat kertoo tänään viranomaisten yrittävän saada hallintaan ne riskit, joita energiayhtiö St1:n Otaniemeen rakenteilla oleva kallioperävoimalaitos on tuonut mukanaan.

Ensimmäisen niin sanotusti kiven heitti seismologi Annakaisa Korja, joka johtaa nykyisin Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastoa.

Toimiessaan Seismologisen instituutin johtajana hän ilmoitti muutama vuosi sitten ympäristöministeriölle, että St1:n maan uumeniin porattavaan lämpövoimalaan liittyy ”seisminen riski” ja sitä pitää siksi valvoa.

Poraus oli jo aloitettu.

– Eivät nämä maanjäristykset olleet mikään yllätys seismologeille, Korja painottaa.

– Tutkijat kertoivat tästä alunperinkin, ja nyt se on vihdoin mennyt perille. Vaikka Suomen kallioperä on vakaa, se ei tarkoita, ettei tulisi järistyksiä, jos jännityskenttiä muutetaan, Korja selittää.

St1 Deep Heat muutti kallioperän jännityskenttiä poraamalla Otaniemestä alaspäin 6,4 kilometriä syvän reiän ja pumppaamalla sinne vettä.

Se muuttaa niitä vielä lisää, kun ensimmäisen reiän viereen porataan ensi kesänä toinen samanlainen ja pumpataan siihen vettä.

Kun voimala toimii, vesi kiertää ja kuumenee matkalla. Vesi muuttuu energiaksi.

Viranomaiset pohtivat nyt, mikä on se järistysten voimakkuus, joka on vielä siedettävää ja voidaan sallia. Tällä hetkellä raja on 2,1 magnitudia.

Järistyksien voimakkuuksia voidaan periaatteessa säädellä pumpattavan veden määrällä, paineella ja sykleillä.

Kun järistykset viime kesänä alkoivat, St1 joutui rajoittamaan veden määrää ja pumppauspainetta.

Järistysten ajankohtaa ei voida säädellä. Niitä tulee, kun on tullakseen, täysin arvaamatta, kelloon katsomatta, pitkälläkin viipeellä. Veden liikkeitä maan uumenissa ei voida ennustaa.

Toinen asia, kiusalliseksi osoittautunut, on St1 Deep Heatin lämpövoimalan paikka Otaniemessä, jossa on 1950-luvulta alkaen toiminut Teknillinen korkeakoulu, nykyisin osana Aalto-yliopistoa.

– Paikanvalinta on mielenkiintoinen, Korja arvioi diplomaattisesti.

Hän sanoo, ettei ehkä olisi itse sijoittanut laitosta Otaniemeen, joka on täynnä yliopiston herkkiä instrumentteja ja mittauslaitteita. Niitä on nyt jouduttu erikoissuojaamaan pehmeillä ”tassuilla”.

– Jostain syystä St1 halusi sen sinne, minun on vaikea sanoa, miksi. Meitä ei konsultoitu.

– Se on se riski, jonka St1 on ottanut.

Periaatteessa kyseessä on hyvin yksinkertainen ilmiö, jota on mahdoton hallita täysin.

– Kun sinne tulee se toinen reikä, tulee uuden kerran isompia järistyksiä, Korja lupaa.

Se ei ole ennuste, vaan tieto.

Veden kierto maan uumenissa ei ole suljettu järjestelmä, vaan vettä kulkeutuu myös sivuun. Tämä tarkoittaa, että järistykset eivät rajoitu vain reikien käyttöönoton ajankohtaan, vaan niitä tulee myös voimalan käytön aikana.

Vesi ”virkistää” kallioperää.

– Ne ovat kuitenkin tyypillisesti pieniä mikro- ja nanojäristyksiä, Korja rauhoittelee.

– Tämä sivulle menevä vesi on se, joka tuottaa niitä yllätyksiä.

Ilman vettä reiät menisivät umpeen, kun päällä on yli kuusi kilometriä korkean kallion paino.

– Kuinka kauas vettä menee sivuun ja millä aikavälillä, sitä ei voida tietää, Korja paaluttaa tieteen rajat.