rac

Oikeuslääkäri Ursula Vala avaa vuosittain satojen suomalaisten ruumiit – henkirikosten uhrien vammoissa on usein eräs hämmentävä piirre

Julkaistu:

Suurin osa Ursula Valan avaamista vainajista kuvitteli olevansa terveitä, mutta kuoli aivan yllättäen.
Vainaja makasi kylmällä teräspöydällä. THL:n oikeuslääkäri Ursula Vala löysi ruumiin olkavarresta kaksi ammottavaa haavaa, joista toinen kulki lihaksen läpi.

Oli syytä epäillä henkirikosta. Poliisin murharyhmän rikoskomisario odotti jo innolla, mitä ruumiinavauksesta selviäisi.

Aloittaessaan lääketieteen opinnot vuonna 1980 Vala ei tiennyt päätyvänsä oikeuslääkäriksi. Alun perin hänestä piti tulla tähtitieteilijä.

– Isäni kysyi, että tiedänkö paljonko tähtitieteilijät ansaitsevat. Ymmärsin tästä, että ehkä kannattaa miettiä jotakin muuta.

Vala valitsi lääketieteen. Useimmat lääkärit eivät hänen mukaansa suunnittele uraansa kovin harkitusti, vaikka on niitäkin, jotka tietävät jo pienestä pitäen, mitä aikovat. Suurin osa ajautuu sattumalta johonkin.

Vala päätyi oikeuslääkäriksi professorinsa ehdotuksesta.

Aluksi ajatus oli hänestä hämmentävä, mutta muutaman miettimishetken jälkeen se vaikutti jo hyvältä idealta.

Hän on työskennellyt oikeuslääketieteen parissa kohta 23 vuotta, ja uraa on vielä reilusti jäljellä.

– Se riippuu ensisijaisesti siitä, paljonko elinvuosia suodaan. Sen tässä ammatissa oppii, ettei koskaan tiedä, onko huomenna vielä hengissä.

Maallikoilla on oikeuslääkärien työstä paljon vääriä käsityksiä. Usein oikeuslääkärit sekoitetaan patologeihin, joiden pääasiallinen työ on elävien ihmisten kudosnäytteiden, esimerkiksi kasvainten tutkiminen.

 

Kuolemaan johtaneet teräaseen lyönnit näyttävät mitättömiltä vammoilta, jotka vuotavat ulospäin varsin vähän.

Myös patologit tekevät ruumiinavauksia, mutta tällöin kyse on lääketieteellisestä ruumiinavauksesta. Se on paikallaan esimerkiksi silloin, kun ihminen on kuollut tautiin, ja tutkijat haluavat selvittää, kuinka tauti eteni. Tutkimus tarvitsee omaisten hyväksynnän.

Oikeuslääkärin tekemä ruumiinavaus taas tähtää kuolemansyyn selvittämiseen. Lain mukaan kuolemansyy täytyy selvittää, mikäli terveeksi oletettu ihminen kuolee äkillisesti. Se selvitetään myös silloin, jos on syytä epäillä, että kuoleman on aiheuttanut tapaturma, henkirikos, itsemurha, hoitotoimenpide, myrkytys tai ammattitauti.

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus suoritetaan myös, jos kuolema on kokonaisuutena arvostellen yllättävä.

Avaus on vain yksi osa prosessia. Vala avaa vuodessa 500–600 vainajaa, mutta olennaisin tapahtuu kirjoituspöydän ääressä. Siellä hän kokoaa saamansa tiedot ja pohtii, mikä ihmisen kuoleman lopulta aiheutti.

Suomen oloissa oikeuslääkäri pääsee seuraamaan dramaattista rikostutkintaa todella harvoin. Vain murto-osa avattavista vainajista on rikoksen uhreja tai sellaisiksi epäiltyjä. Suurin osa Valan avaamista vainajista kuvitteli olevansa terveitä, mutta kuolikin yllättäen.

– Esimerkiksi ihminen voi sairastaa sepelvaltimotautia, mutta hänen ei odoteta heti kuolevan. Silti hänellä on sairaus, johon voi kuolla milloin vain.

Noin viidenneksellä taudin ensimmäinen oire on äkkikuolema.

 

Joskus käy jälkeenpäin ilmi, että kyseessä on ollut perinnöllinen sydämen rytmihäiriösairaus, mutta joskus ei löydy mitään.

Jotkut arkiset kuolemansyyt selviävät hyvin helposti. Melko tavallisessa tapauksessa ihminen on saanut tietämättään sydäninfarktin. Muutaman päivän kuluttua sydänlihas on siltä kohdalta niin pehmeä, että se repeää ja sydänpussi täyttyy verellä. Kuolema seuraa nopeasti.

– Se on niin yksiselitteinen kuolemansyy, että on samantekevää, mitä muita sairauksia vainajalla oli. Sen näkee heti avauksessa.


Vala on silti hyvin perillä siitä, miltä suomalainen henkirikollisuus näyttää. Hän tosin muistuttaa, että poliisilla on vielä parempi käsitys.

– Valtaosa näyttää siltä, ettei niistä dekkaria kirjoiteta. Tai ainakin täytyy olla todella taitava kirjoittaja.

Henkirikosten uhrien vammat näyttävät usein mitättömiltä

Valan pöydälle tuodaan monesti toistensa tunteneiden henkilöiden keskinäisen välienselvittelyn tulos. Useimmiten sekä uhrin että rikoksesta epäillyn veressä on alkoholia. Kuoleman on aiheuttanut yksi tai useampi teräaseella tehty isku.

Vaikka iskuja olisi paljon, läheskään kaikki eivät ole aina osuneet tärkeään elimeen. Vala katsoo, mitkä iskuista ovat aiheuttaneet vamman, jonka tiedetään olevan tappava. Useimmiten tällaisia iskuja on vain yksi tai kaksi. Joskus kuolemaan johtaneen vamman löytäminen voi olla yllättävän työlästä.

Tästä syystä tyypillinen henkirikoksen uhri näyttää Valan mukaan ranskalaisen Jacques-Louis Davidin vuonna 1793 maalaamalta teokselta Marat’n kuolema. Maalaus tilattiin Davidilta vain päivä kuuluisan murhan jälkeen.

Se esittää vallankumoukseen maltillisemmin suhtautuviin girondisteihin kuuluneen Charlotte Cordayn kylpyammeeseensa murhaamaa vallankumousjohtajaa Jean Paul Marat’ta. Marat’n rinnassa on vain pieni, siisti pistohaava.

– Kuolemaan johtaneet teräaseen lyönnit näyttävät pieniltä ja mitättömiltä vammoilta, jotka vuotavat ulospäin varsin vähän. Veitsi on kuitenkin osunut esimerkiksi isoon verisuoneen, jolloin ihmisen sisällä on valtava verenvuoto.

Oikeuslääkärin työpäivä etenee samalla kaavalla silloin, kun edessä on avaus. Työpaikalle saavuttuaan Vala suuntaa pukuhuoneeseen ja vaihtaa päällensä siniset housut ja t-paidan.

Sitten hän kävelee työpisteelleen, kirkkaasti valaistuun saliin ja lisää varusteisiinsa myssyn, hengityssuojan, esiliinan ja kumihanskat. Kumisaappaat ovat punaiset. Työvälineet, veitset, sahat, pihdit ja sakset ovat jo esillä.

Sillä aikaa kun Vala pukeutuu, hänen avustajansa eli obduktioteknikko nostaa vainajan teräksiselle pöydälle.

Vainajilla on oma ominaishajunsa. Se ei ole paha, mutta erilainen kuin elävillä. Mitä pidempään vainaja on ollut kuolleena, sitä epämiellyttävämpi hajusta tulee.

 

Tässä näkee niin surullisia ihmiskohtaloita.

Ensin Vala tekee vainajalle ulkotarkastuksen. Näkyykö vammoja ulospäin? Onko vainajalla arpia? Tai kenties tatuointeja? Kun hän on valmis, teknikko irrottaa vainajan elimet sovitussa järjestyksessä. Elimet punnitaan, ja Vala tutkii jokaisen.

Samalla hän pohtii, millaisin metodein kulloinenkin kuolemansyy saadaan parhaiten selville. Usein oikeuslääkäri löytää useita mahdollisia tekijöitä, jotka ovat voineet aiheuttaa kuoleman.

Kun mikään ei ole ylitse muiden, täytyy pohtia todennäköisin selitys. Sen Vala kirjoittaa selkeällä suomella kuolemansyylausuntoon.

Harvinaisempi ongelma on se, ettei vainajan kuolemalle löydy selitystä. Elimistä ei löydy vikaa, jonka tiedetään johtavan kuolemaan, elimistössä ei ole myrkkyä eikä kuollut ole joutunut väkivallan kohteeksi.


Tyypillinen on nuoren henkilön yllättävä äkkikuolema.

– On suhteellisen harvinaista, jos tällainen henkilö on kuollut aivan äskettäin, mutta kyllä niitä joitakin on. Joskus käy jälkeenpäin ilmi, että kyseessä on ollut perinnöllinen sydämen rytmihäiriösairaus, mutta joskus ei löydy mitään, vaikka kaikki keinot käytetään. Syy on siellä jossain, mutta keinomme ovat rajalliset.

Vuonna 2008 Vala pääsi seuraamaan läheltä erityisen mielenkiintoista rikostutkintaa. Sen lopputuloksena kampaajaystävättärensä huumannut ja puukottanut helsinkiläisnainen on tuomittiin 11 vuodeksi vankilaan.

Valan tekemässä ruumiinavauksessa kampaajan elimistöstä löytyi unilääkettä. Se oli tutkinnan muiden paljastusten ohella seikka, jonka avulla poliisi pääsi murhaajan jäljille.

Poliisikomisariot tulevat harvoin itse katsomaan avausta, mutta yleensä paikalla on ainakin poliisin tekniikan edustaja ja joskus myös taktinen tutkija. Tunnelma on intensiivisempi, kun paikalla on enemmän ihmisiä ja kaikki seuraavat tarkkaan avausta.

Aina ei suinkaan metsästetä murhaajaa, vaan lopputulos voi olla jopa päinvastainen. Lähes 20 vuotta sitten Vala selvitti tapausta, jossa kuolleen miehen olkavarressa oli kaksi ammottavaa haavaa.


Poliisi epäili, että kaksi miestä oli ryypiskellyt toisen asunnolla rankasti, ja seuraavana aamuna toinen heistä oli kuollut. Epäilty mies ei uskonut tappaneensa ystäväänsä, mutta ei humalansa vuoksi voinut olla varma mistään.

Vala avustajineen vertasi haavoja asunnosta löytyneeseen, kahteen osaan rikkoutuneen pulloon. Kävi ilmi, että sen pohjaosa sopi toiseen haavaan täydellisesti. Yläosaa ei taas saatu sopimaan haavoihin niin, että sillä iskemällä olisi syntynyt ruumista löytynyt haavakuvia – ei, vaikka sitä kuinka käänneltiin. Pullon pohjaosa puolestaan olisi ollut todella huono iskuväline.

Tapausta pohdittiin juurta jaksain, kunnes Valan tekemä ruumiinavaus paljasti, että vainaja oli henkirikoksen sijasta tapaturman uhri. Hän oli pudonnut sohvalta pullon päälle. Pullo oli rikkoutunut ja aiheuttanut kuolemaan johtaneet vammat. Tätä tuki ambulanssihenkilökunnan kertomus siitä, miten vainaja löytyi.

Valan mukaan oikeuslääkärin työ on rankkaa enimmäkseen työmäärän puolesta. Työnsarkaa riittää ja siitä voi olla varma, että ihmisiä kuolee jatkossakin. Hän huomauttaa, että oikeuslääkärinä työskentely kuitenkaan tuskin on paljon rankempaa kuin mikä tahansa lääkärintyö.

Kaikille se ei silti sovi. On hyvin tärkeää, että oma mielenterveys on vakaa, Vala sanoo. Vainajien täytyy niin sanotusti pysyä työpaikalla, eivätkä ne saa tulla kotiin kummittelemaan.

– Tässä näkee niin surullisia ihmiskohtaloita. Lukematon määrä yhtäkkiä kuolleita nuoria ihmisiä, onnettomuuksia ja muuten surullisia kohtaloita joko virheellisten valintojen tai muiden syiden vuoksi. Elämän surullisia puolia, Vala kertoo.

Valalla on työnsä vastapainona “tuiki tavallisia tätiharrastuksia”. Ei mitään jännittävää ja erikoista, hän sanoo.

– Jokainen lukija voi kysyä itseltään tai äidiltään, niin ne ovat varmaan hyvin samanlaisia. Mieluummin menen teatteriin katsomaan komediaa kuin draamaa.