Suomalaisten vanhempien uusi tapa uhkaa repiä kuilun kouluihin – opettaja kertoo huolestuttavasta kehityksestä

Suomalaisten vanhempien uusi tapa uhkaa repiä kuilun kouluihin – opettaja kertoo huolestuttavasta kehityksestä

Julkaistu:

Reportaasi
Mikä koulu tuo lapselleni parhaan tulevaisuuden? Peruskoulut ovat eriytyneet suurissa kaupungeissa, ja osa vanhemmista karttaa tiettyjä kouluja.
Kauan ei koulun ala-aulassa tarvitsee viettää ennen kuin ensimmäinen kirosana kaikuu nurkan takaa.

Se tulee tunteella ja alkaa v-kirjaimella.

Helsinkiläinen Pakilan yläasteen koulu on ainakin tässä suhteessa tavallinen suomalainen peruskoulu.

Muunlaisia kouluja Suomessa ei olekaan, ei ainakaan juhlapuheiden mukaan. 1970-luvulla toteutetun peruskoulu-uudistuksen tavoitteena on ollut taata yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet jokaiselle lapselle heidän sosiaalisesta taustastaan huolimatta.

Suomalainen peruskoulu on menestystarina. Sitä matkustetaan tutkimaan ympäri maailmaa, ja suomalaislasten oppimistulokset olivat maailman huippua ennen kuin Itä-Aasian maat valtasivat PISA-testien kärkisijat tällä vuosikymmenellä.

Suomi on edelleen maailman kärkimaita, kun vertaillaan koulujen oppimistulosten tasavertaisuutta koko maan tasolla. Suurissa kaupungeissa piilee kuitenkin uhka: parhaiden koulujen tulokset paranevat, heikoimpien tulokset heikentyvät.

 

Huoltajat ovat kiinnostuneita, miten lapsi oppii koulussa. Heillä itsellään on pitkä koulutustausta.

Pääkaupunkiseudun peruskoulut ovat keskimäärin oppimistuloksiltaan koko maailman kärkeä, mutta alueella on myös kouluja, joiden osaamistaso on samaa kuin Chilessä tai Bulgariassa. Esimerkiksi luonnontieteissä heikoimpien ja parhaiden koulujen osaamisero vastaa kolmen vuoden koulunkäyntiä.

Tutkijoiden mukaan ero oppimistuloksissa selittyy ennen kaikkea koululaisten taustalla. Suurissa kaupungeissa on alueita, jotka eroavat sosioekonomisesti toisistaan huomattavasti, ja erot ovat kasvussa.

Koulushoppailu uhkaa kiihdyttää koulujen eriytymiskehitystä entisestään. Suomessakin on havaittu, että jotkut koulutetut vanhemmat ovat alkaneet välttää lastensa päätymistä huonomaineiseen kouluun. Keinot ovat monet: asuinpaikan valinta, harvinaisen A-kielen opiskeleminen tai painotetulle luokalle hakeutuminen.

Suomalainen peruskouluihanne on uhattuna.

Pakilan yläaste sijaitsee alueella, joka on monien mittareiden mukaan Helsingin hyvinvoivinta. Länsi-Pakilan työttömyysaste on Helsingin peruspiireistä matalin, 6,5 prosenttia.

Länsi-Pakilassa asuntojen hinta on yksinkertaisesti niin korkea, että siellä asuu vain hyvätuloisia perheitä. Kerrostaloasuntoja alueella ei ole, ja alle kymmenen prosenttia kodeista on vuokra-asuntoja.

– Täällä on ollut 1900-luvun alusta huvilayhteisö, ja sotien jälkeen tänne on rakennettu rintamamiestaloja. On täällä joitain nelikerroksisia taloja, mutta ne taitavat olla samaa asuntoa, rehtori Juha Leino kuvailee.


Leino myöntää, että oppilaiden tausta helpottaa rehtorin työtä. Länsi-Pakilan aikuisväestöstä 68,1 prosenttia on korkeakoulutettuja, enemmän kuin missään muussa kaupunginosassa.

– Huoltajat ovat aktiivisia oppimisen edistymisen suhteen. He ovat kiinnostuneita siitä, miten lapsi oppii koulussa. Se johtuu pitkälti siitä, että heillä itsellään on pitkä koulutustausta. He ymmärtävät koulutuksen tärkeyden.

Lähes kaikille Pakilan yläasteen oppilaille on selvää, että he jatkavat lukioon. Niin tekee yli 80 prosenttia 9. luokan oppilaista. Lopuistakin moni suorittaa ylioppilastutkinnon joko kymppiluokan tai kaksoistutkinnon kautta.


Emilia Sibelius on tyypillinen Pakilan yläasteen opiskelija. Hän käy tätä koulua jo kolmatta sukupolvea ja aikoo jatkaa joko Mäkelänrinteen urheilulukioon tai Helsingin luonnontiedelukioon.

– En usko, että mikään yläaste on sen parempi kuin toinen, Sibelius sanoo.

Samaa mieltä ovat suomalaisten peruskoulujen rehtorit ja opettajat. Kouluilla on kuitenkin eroja.

Helsingin Jakomäen peruskoulun oppilaista alle puolet jatkaa lukioon. Heidän vanhemmistaan niin teki vielä harvempi.

Jakomäessä vain 18,8 prosenttia aikuisista on korkeakoulutettuja. Kaupunginosa on lähes kaikilla mittareilla toisessa ääripäässä Länsi-Pakilan kanssa. Alueen työttömyysaste on 19,2 prosenttia. Vuokra-asuntojen osuus on 65,8 prosenttia.

Synkät tilastot eivät näy päällepäin, kun koulun ovista astuu sisään kylmänä talviaamuna. Edes voimasanoja ei kuulu, tosin ajankohta on niille melko varhainen.


Koulussa 15 vuotta opettanut Vappu Laine huomauttaa, että tarkemmin katsottaessa eroja kyllä on.

– Oppilaiden pukeutuminen on ehkä erilaista kuin jossain toisessa koulussa, samoin heidän urheiluvarusteensa. Heidän harrastuksensa ovat erilaisia, Laine sanoo.

Näkyvä ero on myös oppilaiden juurissa. Jakomäen peruskoulun oppilaista 40 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Suurin ryhmä on venäjänkieliset.

– Kaikki opettajat ovat myös suomen kielen opettajia, Laine toteaa.

On vaikea opettaa oppiainetta, jos osalla oppilaista ei ole perussanasto hallussa. Tämän asian kanssa Jakomäessä on totuttu toimimaan vuosien varrella. Heikosti suomea osaaville oppilaille annetaan yksinkertaisempaa materiaalia, ja heitä voidaan eriyttää omiin ryhmiinsä.


Jakomäen koulu on yksi niistä, joille Helsingin kaupunki tarjoaa erityistä tukea. Pääkaupungissa havaittiin jo 90-luvulla, että alueella on hyvin erilaisia kouluja. Joidenkin helsinkiläiskoulujen oppilaaksiottoalue on sosioekonomisesti vaikeammassa tilanteessa kuin yksikään suomalaiskunta.

– Koulu saa itse päättää, miten raha kohdennetaan. Meillä on tavallista enemmän suomi toisena kielenä -opetusta ja erityisopetusta. Meillä on koulunkäyntiavustajia enemmän. Olemme hankkineet erityistä opetusmateriaalia ja järjestämme opintoretkiä, Jakomäen koulun rehtori Jane Majanen kertoo.


Pakilan yläasteella ei ole yhtäkään maahanmuuttajataustaista oppilasta. Myös siellä eriytetään oppilaita, mutta se tapahtuu pikemminkin ylöspäin. Lahjakkaat oppilaat voivat suorittaa lukio-opintoja jo yläasteen aikana.

9E-luokan maantiedon tunnilla on vierailupäivänämme vähän oppilaita. Osa oppilaista on tutustumassa lukioon, jonne hakemisesta he ovat kiinnostuneita.

Oppilaat piirtävät karttaa opettaja Tony Mikkolan ohjeiden mukaan. Osa tekee työtään keskittyneenä, mutta osalle Ilta-Sanomien kuvaajan läsnäolo aiheuttaa esiintymishalua. Jotkut käyttävät kännykkäänsä muuhunkin kuin tiedonhakuun.


Mikkola oli aikaisemmin kahden vuoden ajan opettajana Vantaan Hakunilassa, joka muistuttaa sosioekonomisesti Jakomäkeä. Hän sanoo suoraan, että Pakilassa työskenteleminen on helpompaa kuin Hakunilassa. Siellä työtä vaikeuttivat oppilaiden kielitaidon puutteet, motivaatiovaikeudet ja sosiaaliset ongelmat.

– Välillä roolini oli opettajan, välillä isän, välillä sosiaalityöntekijän ja välillä melkein papin, Mikkola sanoo.

 

Kouluun saattoi tulla aamuisin oppilaita, jotka eivät olleet syöneet aamupalaa, koska sellaista ei kotona ollut.

– Kouluun saattoi tulla aamuisin oppilaita, jotka eivät olleet syöneet aamupalaa, koska sellaista ei kotona ollut. Jotkut olivat nukkuneet kavereillaan, kun kotona oli raju erotilanne päällä. Jos elämäntilanne on raju, ei oppilasta voi pakottamalla saada oppimaan.

Pohjois-Espoossa asuvalla Mikkolalla on itsellään kaksi kouluikäistä lasta. Hän myöntää ajatelleensa myös lähikoulun mainetta omaa asuinpaikkaa valitessaan. Mikkola on kuullut vanhemmista, jotka ovat jopa vuokranneet asunnon joltain asuinalueelta vain saadakseen lapsensa tiettyyn kouluun.

– On eritasoisia kouluja. Se ei ole opetukseen liittyvää. Oppilasaines on vain erilaista, Mikkola toteaa.


Voivatko vanhemmat todella vaikuttaa lapsensa menestykseen kouluvalinnalla? Takaako keskiluokkaisen alueen koulu paremmat eväät jatko-opintoihin kuin työttömien ja maahanmuuttajien lasten kansoittama koulu?

Aihetta on tutkittu myös Suomessa, ja tulokset ovat selviä: yläkoulujen välillä on suuria eroja oppimistuloksissa mutta ei oppimisessa. Hyvämaineisten koulujen oppilaat eivät kehity omaan lähtötasoonsa nähden yhtään sen enempää kuin huonomaineisten koulujen oppilaat.

Oppilaiden kehittymiseen ei vaikuta se, kuinka paljon koulussa on maahanmuuttajia tai erityistä tukea saavia oppilaita.

Onko koulushoppailu siis turhaa?

Helsingin yliopiston tutkijan Venla Berneliuksen mukaan näyttää siltä.

– Jopa USA:ssa keskeinen tutkimustulos on se, että koulushoppailu ei kannata. Siellä koulut ovat vielä paljon eriytyneempiä kuin Suomessa, Bernelius sanoo.

 

Se porukka, joka innokkaimmin kouluvalintoja tekee, on hyvin tukevasti keskiluokkaista. Heitä eriytyminen uhkaa kaikkein vähiten.

Vasta niin sanotuissa slummikouluissa oppilaiden oppiminen alkaa vaarantua. Suomessa sellaisten syntymisestä ollaan vielä kaukana.

– Koulujen valitseminen hyvä–parempi–paras-akselilla ei näyttäisi vaikuttavan tuloksiin. Voidaan toki keskustella sosiaalisen verkostoitumisen tapaisista hyödyistä, mutta ei Suomessa työpaikkoja jaeta tuttavuussuhteiden perusteella. Tämä on aika meritokraattinen maa.

Voidaan jopa kysyä, onko oppilaalle enemmän haittaa siitä, että hän käy kouluaan Pakilan kaltaisessa homogeenisessä ympäristössä. 2020-luvun Suomi on kovin toisenlainen.

– Väittäisin, että täällä oppii taitoja, joita tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitsee, sanoo Jakomäen koulun opettaja Vappu Laine.


Suomalaiselle yhteiskunnalle koulujen eriytyminen on yksiselitteisesti uhka. Suomi on menestynyt kansainvälisissä vertailuissa juuri sen takia, että täällä jopa huonoiten menestyvät oppilaat ovat suhteellisen hyviä.

Berneliuksen mukaan tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Suomessa erilaisista taustoista tulevat lapset käyvät samaa peruskoulua. Kun työttömien lapset ovat samassa luokassa akateemisen perheen lasten kanssa, näkevät he positiivisia malleja työnteosta ja oppimisesta.

Tutkimustiedon perusteella koulujen eriytyminen heikentää haavoittuvassa asemassa olevien lasten asemaa mutta ei auta parempiosaisia.

– Se porukka, joka innokkaimmin kouluvalintoja tekee, on hyvin tukevasti keskiluokkaista. Heitä eriytyminen uhkaa kaikkein vähiten, Bernelius tiivistää.

– On surullinen ja jollain tavalla hieman ironinen ongelma, että eriytyminen tuottaa eriytymistä. Keskiluokkaiset vanhemmat voivat väistää pelkojen kautta sellaisiakin asioita, joista ei ole mitään haittaa. Turhilla peloilla he voivat tuottaa kehitystä, jota pelkäävät.

Onko sinulle kokemuksia koulujen eriarvoistumisesta tai koulujen valikoinnista? Kerro meille: uutiset@iltasanomat.fi, 040 660 9019 tai täältä.

Lähteet: Kasvatus-lehti 3/2016; Risto Rinne, Nina Haltia, Sonia Lempinen & Tuuli Kaunisto (toim.): Eriarvoistuva maailma, tasa-arvoistava koulu? (Suomen kasvatustieteellinen seura)

Tutkija Venla Bernelius kokosi kolme asiaa, joilla koulujen eriytymistä voidaan ehkäistä:

  1. Lähikoulujen maineesta pitää huolehtia. Kouluille pitää antaa niin paljon resursseja, että vanhempien ei tarvitse olla huolissaan siitä, onko lähikoulu riittävän hyvä vaihtoehto.
  2. Lähikoulun hyvistä puolista kannattaa puhua enemmän. Lähikouluaan käyvät liikkuvat enemmän kuin kauempana käyvät. Kavereiden läheisyys on lapsille tärkeää. Matkoihin kuluu vähemmän aikaa.
  3. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on tärkeää. Koulut eivät voi yksin kaventaa asuinalueiden sosiaalisia eroja. Siihen tarvitaan myös sosiaalitoimea, kirjastoa, nuorisotaloa ja terveyspalveluita.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt