Raportti: Venäjän strategiana on estää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys – tällaisia ovat keinot

Julkaistu:

Vladimir Putin on osoittautunut rajoitetun sodankäynnin mestariksi, arvioi tuore tutkimus.
Arvostettu yhdysvaltalainen Jamestown-säätiö avaa Venäjän sotilaallista strategiaa ja doktriinia tuoreessa, lähes 500-sivuisessa kirjassa. Venäjän tavoitteena on muun muassa kiistää puolustusliitto Naton toimintavapaus Itämerellä ja Mustallamerellä sekä estää Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon, säätiön raportti arvioi.

Jamestown-säätiön tutkimuksen nimi on Russia’s Military Strategy and Doctrine. Sen kirjoittajat ovat nimekkäitä, ja osa heistä on venäläisiä: esimerkiksi lännessäkin tunnettu analyytikko Pavel Felgenhauer arvioi Venäjän strategista offensiivia Lähi-idässä. Suomalainen Stefan Forss puolestaan kirjoittaa Venäjän ydinasestrategiasta.

 

Verrattuna muihin Itämeren alueen maihin Suomi on joutunut vähemmässä määrin Venäjän subversion kohteeksi.

Suomalaisten kannalta kiinnostavinta tutkimuksessa on Venäjän strategia lähialueillaan, erityisesti Itämerellä. Selväksi käy, ettei Venäjä halua Suomesta Nato-naapuria, eikä se halua myöskään Ruotsin liittyvän läntiseen puolustusliittoon. Venäjä on jo varoittanut sekä Suomea että Ruotsia vastatoimista, jos Naton ”infrastruktuuri” lähenee Venäjän rajaa. Natoon liittyminen ei Suomessa kuitenkaan ole ajankohtaista, raportti arvioi, sillä sille ei ole kansalaisten laajaa tukea. Venäjäkin on raportin mukaan painostanut Suomea vähemmän kuin monia muita maita.

”Verrattuna muihin Itämeren alueen maihin Suomi on joutunut vähemmässä määrin Venäjän subversion kohteeksi. Potentiaalisia tapauksia kuitenkin on”, kirjoittaa Jörgen Elfving raportissa. Esimerkkeinä hän mainitsee Venäjän rajan vuonna 2016 yllättäen tulleen pakolaisvirran ja maakaupat strategisten kohteiden läheisyydessä.

Elfving on Ruotsin puolustusvoimien entinen upseeri ja Venäjän asevoimiin erikoistunut tutkija.

Itämerellä Venäjä yrittää raportin mukaan tulpata Naton lisääntyneen toiminnan ja estää siten merialueen käytön hyökkäykseen sitä vastaan konfliktitilanteessa. Tässä mielessä Venäjän tavoitteet ovat samoja kuin vuosisatoja sitten.

Venäjän federaation neljäs versio asevoimien doktriinista julkaistiin joulukuussa 2014, vajaan vuoden kuluttua Krimin miehityksestä. Doktriini erottaa toisistaan sotilaalliset riskit ja uhat. Jonestown-raportin mukaan siinä ei erityisesti mainita Itämeren aluetta.


Suomen kannalta siinä on kiinnostava kohta. Sotilaallisena uhkana Venäjä nimittäin pitää ”sotilaallisen voiman näyttöä harjoituksissa, joita järjestetään Venäjän alueeseen rajoittuvissa maissa tai sen liittolaisten alueella”. Nato on järjestänyt kiihtyvällä tahdilla sotaharjoituksia Venäjän lähialueilla, muun muassa loppusyksyllä Norjassa ja Puolan-Baltian alueella. Suomi oli näyttävästi mukana marraskuun Trident Juncture -harjoituksessa, ja Suomessa järjestetään tänä keväänä laaja Bold Quest harjoitus.

Kirja kartoittaa myös Venäjän asevoimien heikkouksia, jotka ovat huomattavia. Nämä heikkoudet unohtuvat usein keskustelussa, jota Venäjän nousevasta sotilaallisesta voimasta käydään. Esimerkiksi merivoimien ainoa lentotukialus Admiral Kuznetsov on korjattavana, eikä sen paluusta operatiiviseen käyttöön ole varmuutta.

Toisin kuin Venäjän tsaarit ja Neuvostoliiton valtionpäämiehet, on presidentti Vladimir Putin osoittautunut mestariksi rajoitettujen sotien käymisessä.

– Putinin pitkän ajan tavoite on osoittaa, ettei Nato kykene vastaamaan sotilaallisesti sen lähinaapurustossa syntyviin tilanteisiin, jotka eivät ylitä sodan kynnystä, raportissa arvioidaan.

– (Putin) pyrkii rakentamaan kuvaa, jossa Venäjän aggressio päättyy aina kiistämättömään fait accompli -tilanteeseen (suom. jo tapahtuneeseen tosiasiaan). Näin tehdessään hän luo perustan itse Naton viidennen artiklan kiistämiselle, jos ja kun Venäjä yrittää ryhtyä rajoitettuun sotaan haavoittuvaan asemaan joutunutta liittokunnan jäsentä vastaan.

Tällaiseen strategiaan kuuluu olennaisena osana hybridivaikuttaminen: vihamielinen vaikuttaminen vastustajaan ryhtymättä sotavoimien laajamittaiseen käyttöön.

Strategiaansa varten Venäjä rakentaa myös rakentaa niin sanottuja A2/AD-kykyjä strategisesti tärkeille alueille. A2/AD-termille (engl. Anti-access / Area denial) ei ole helppoa suomenkielistä vastinetta. Käytännössä se tarkoittaa kykyä tai pyrkimystä kiistää vastustajalta toimintavapaus tai estää sen pääsy tietylle alueelle – suojaavan kuplan sisään.

Itämerellä tällainen kupla on rakentunut Kaliningradin alueen ympärille. Sieltä Venäjä pystyy estämään Naton liikkeet Itämerellä satojen kilometrien säteellä.

Mustallamerellä Venäjä on militarisoinut vahvasti vuonna 2014 miehitettyä Krimiä. Nämä toimet suuntautuvat niemimaan menettänyttä Ukrainaa vastaan, mutta niiden strategisena tarkoituksena on rajoittaa Naton – ennen muuta Turkin ja Yhdysvaltain – meri- ja ilmavoimien toimintaa Mustallamerellä.

Lue lisää: Kuva paljastaa: Venäjän pelätyt ”kuplat” ulottuvat todellisuudessa syvälle Suomeen – asiantuntijat huolestuivat

A2/AD -kupla rakennetaan uusimpien asejärjestelmien ja teknologian avulla. Puolustusjärjestelmistä tehdään kerroksellisia: Rannikolle sijoitetetaan kauas kantavia Bastion ja Bal -meritorjuntaohjuksia. Ilmapuolustus varustetetaan uusimmilla S-400 Triumf -ohjuksilla. Alueelle sijoitetaan kehittyneitä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä.

Kupla saa lisää maantieteellistä ulottuvuutta meri- ja ilmavoimien avulla. Uudet sukellusveneet ja taistelualukset voidaan varustaa mereltä laukaistavin risteily- ja meritorjuntaohjuksin, joita voidaan käyttää sekä maamaaleja että aluksia vastaan.

Konventionaalista asevoimaa täydentää ydinaseistus, jota Venäjä on ryhtynyt modernisoimaan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt