Kotimaa

Vanhuksen ruumis oli omaisilta ”kateissa” kuukausia – kuollut oli jäänyt puoleksi vuodeksi sairaalan kylmiöön

Julkaistu:

Viimeinen matka
Hoivakodissa kuolleen vanhuksen ruumis odotti puoli vuotta sairaalan kylmäsäilytystiloissa.
Viime huhtikuussa 78-vuotiaana kuolleen miehen poismenon jälkeen käynnistyi erikoinen sattumusten vyyhti, jonka vuoksi vainaja jäi puoleksi vuodeksi Jorvin patologian laboratorion kylmäsäilytystilaan.

Eläkkeellä oleva vanhuksen omainen kertoo, että vanhus oli asunut kunnallisessa hoivakodissa Espoossa noin seitsemän vuotta ennen kuolemaansa huhtikuussa 2018. Omaisen mukaan mies oli ollut vuosia puhe- ja liikuntakyvytön.

Miehellä ei ollut puolisoa tai lapsia, ja osa omaisista oli jo kuollut.

– Elossa olevat omaiset ovat miehen iäkkäitä sisaruksia ja näiden puolisoita ja lapsia. Mutta omaiset asuvat eri puolilla Suomea, omainen kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hän lisää, että koska omaiset asuvat muualla Suomessa, eivät he juuri pystyneet vierailemaan vanhuksen luona hoivakodissa. Yhteyshenkilöksi hoivakodin tietoihin oli merkitty yksi vainajan sukulainen.

Omaisen mukaan espoolaishoivakodista ilmoitettiin vanhuksen kuolemasta yhteyshenkilöksi merkitylle sukulaiselle, joka puolestaan kertoi suru-uutisesta muille omaisille tekstiviestillä ja kysyi, onko heillä toiveita vanhuksen hautajaisia kohtaan.

 

Kukaan ei tiennyt, mihin hänet on haudattu. Puhuimme omaisten kesken, että tämä pitää saada tavalla tai toisella selvitettyä.

Yhteyshenkilö postitti kesäkuussa vanhuksen sisaruksille edunvalvojan lähettämät paperit ja kirjeen, jossa kertoi, ettei pysty hoitamaan vanhuksen kuolemaan liittyviä asioita.

Kirjeen saapumisen jälkeen yhteyshenkilöön ei omaisen mukaan enää saatu yhteyttä.

Koska hautajaiskutsua tai -laskua ei ollut edelleenkään kuulunut, omaiset alkoivat ihmetellä, mihin vainaja oli sijoitettu.

– Soitin edunvalvojalle ja kysyin missä vainaja on. Hän sanoi, että hänen työnsä loppuu sillä minuutilla, kun asiakas kuolee. Että kysykää sieltä hoitokodista.

– Sitten soitin hoitokotiin. He sanoivat, etteivät tiedä asiasta. He sanoivat, että on remontti, ja papereita ei löydy. Että soita edunvalvojalle.

IS:n jututtama omainen kertoo ottaneensa muiden omaisten pyynnöstä asian selvittääkseen. Syyskuussa pidettiin perunkirjoitustilaisuus, mutta tietoa hautapaikasta tai ruumiin muusta sijainnista ei ollut tuohonkaan mennessä kuulunut.

– Kukaan ei tiennyt, mihin hänet on haudattu. Puhuimme omaisten kesken, että tämä pitää saada tavalla tai toisella selvitettyä.

Omainen kertoo soittaneensa syyskuussa uudestaan hoitokotiin. Hänen mukaan hoivakodista sanottiin tuolloinkin, ettei heillä ole tietoa siitä, mihin vainaja on kuoltuaan hoivakodista päätynyt. Hoivakodista kehotettiin ensin olemaan jälleen yhteydessä edunvalvojaan.

– Varmaan ne tiedot eivät olleet hukassa, vaan niitä ei jaksettu kaivaa esiin – koska kuolemasta oli niin kauan aikaa. Kukaan ei lähtenyt sitä asiaa selvittämään, että mihin hänet on kuolinpäivänä siirretty. Ehkä heillä ei ollut siihen aikaa ja voimia.

 

Ettekö te nyt usko. Minun työni loppuu siihen kun asiakas kuolee. Ja jos kioskista myydään karkki, niin eihänse myyjä lähdekatsomaan, mitä sille karkille tapahtuu.

Puhelun aikana taustalla ollut toinen hoivakodin työntekijä huikkasi kuitenkin kuulleensa, että vainajia olisi joskus viety hoivakodista Espoon Jorvin sairaalaan.

– Soitin Jorvin sairaalan obduktio-osastolle ja kerroin kenestä on kysymys. Työntekijä sanoi, että ei vainajaa varmaan sieltä löydy, jos hän on jo huhtikuussa kuollut. Hän tarkasti asian ensin koneelta. Sitten tuli hiljaisuus, ja hän sanoi menevänsä vielä kylmiöönkin tarkastamaan asian. Hän tuli takaisin ja sanoi, että kyllä hän on vielä täällä. Hän ihmetteli asiaa ja sanoi, että kuinkas tämä olikin sattunut jäämään heiltäkin huomaamatta.

Omaisille tuli yllätyksenä, että kuukausia kuolemasta vainaja oli yhä kylmäsäilytyksessä. Omaiset olivat luulleet, että joko yhteyshenkilöksi merkitty sukulainen tai kunta oli tuohon mennessä järjestänyt hautauksen.

– Meillä oli käsitys, että ehkä hänet on kunnan kustannuksella haudattu, kun hoivakoti oli hänen kotinsa niin pitkään. Vaikka hänellä olikin varoja sen verran, että ei häntä olisi kunnan kustannuksella tarvinnut haudata. Mutta me emme tunne hoivakodin tapoja.

Vainajan sijainnin selvittyä omainen soitti helpottuneena vanhuksen edunvalvojalle kertoakseen hänelle asiasta.

– Hän sanoi: ”Ettekö te nyt usko. Minun työni loppuu siihen kun asiakas kuolee. Ja jos kioskista myydään karkki, niin eihän se myyjä lähde katsomaan, mitä sille karkille tapahtuu”, edunvalvoja vastasi omaisen mukaan.

Omainen kertoo ilmoittaneensa ruumiin löytymisestä myös hoivalaitoksen osastolle, jossa vanhus oli asunut.

– Sieltä ei sen kummempaa anteeksipyyntöä tullut, mutta seuraavalla viikolla soitti Espoon kunnan vanhuspalvelujen sosiaalityöntekijä ja pyysi anteeksi. Totesimme yhdessä, että monta epäonnista sattumaa tässä peräkkäin oli.

Hautaustoimisto hoiti lopulta ruumiin noudon ja krematoinnin. Siunaustilaisuus vanhuksen muistoksi järjestettiin lokakuussa, kuusi kuukautta kuoleman jälkeen. Tuhka odottaa vielä kappelissa keväällä tapahtuvaa sirottelua.

– Siunaustilaisuudessa olimme me muutamat, jotka vielä kynnelle kykenimme.

Omainen ihmettelee, kuinka tiedottaminen asiassa onnistuikin menemään tapauksessa mönkään eri osapuolilta. Asiaa hankaloitti omalta osaltaan se, että hoivakodilla kontaktihenkilötietoihin oli merkitty aikoinaan vain yksi omainen.

– Tässä prosessissa itselle kaikista pahimmalta tuntuivat edunvalvojan kommentit. Hoitotyössä saattaa tulla inhimillisiä sattumuksia, jotka huonolla onnella sitten menevät noin. Senkin vielä ymmärrän, mutta päällimmäisenä mieleen jäi edunvalvojan epäinhimillisyys ja töykeys.

– Tuollaista ilmaisua ei voi käyttää. Hän olisi voinut suhtautua ihan eri tavalla. Enemmän olisi toivonut venymistä, vaikka se vastuu loppuisikin kuolinhetkeen.

Tapauksen selvittäminen oli omaiselle rankka ja turhauttava kokemus.

– Olen jo vanha ja väsynyt. Kun sain tuon loppuun, niin olin ihan naatti.

Tietämättömyys vainajan kohtalosta järkytti myös muita omaisia.

– Kaikki sukulaiset olivat järkyttyneitä ja kauhistuneita. He ovat kaikki iäkkäitä, ja on omiakin sairauksia. Tällaista ei olisi toivonut viimeiset vuotensa hoivakodissa eläneelle vanhalle miehelle.

Ilta-Sanomat haastatteli juttuun yhtä menehtyneen vanhuksen omaista. Lisäksi IS kuuli asiasta myös toista omaista, joka ei hänkään kuukausiin tiennyt vainajan sijaintia.

HUSLABin patologian linjasta vastaava Huslabin toimialajohtaja Kaisa Salmenkivi vahvistaa, että vainaja on ollut Jorvin patologian laboratorion obduktiotiloissa, kylmäsäilytystilassa, keväästä 2018 syksyyn 2018.

– Meillä on ollut säilytyksessä vainaja, joka on tuotu huhtikuun alkupuolella. Hänestä on soitettu meille syyskuun 2018 loppupuolella, kun omaiset ovat tiedustelleet vainajan perään. Sitten asia on edennyt, ja vainaja on luovutettu lokakuun alussa.

Miten on mahdollista, että vainaja on ollut säilytyksessä kuusi kuukautta kenenkään teiltä siihen puuttumatta?

– En tiedä tämän tapauksen yksityiskohtia. Tässä on ollut varmaan monta yhtäaikaista asiaa. Mahdollisesti omaisten epätietoisuus, ja kesäaika on todennäköisesti myös vaikuttanut. Jorvihan on yhden säilytystä hoitavan preparaattorin paikka, mutta kesäaikaan Meilahdesta sijaistetaan siellä.

Mikäli teillä on vainaja useita kuukausia, ilman että kukaan hoitaa hautausjärjestelyjä ja vainajan siirtoa, niin mihin tahoon olette yhteydessä?

– Lähtökohtahan on se, että omaiset hoitavat asian ja ovat yhteydessä hautaustoimistoon. Ja jos ihminen kuolee hoitopaikassa tai muualla, eikä hänellä ole omaisia, niin ymmärtääkseni hoitopaikat hoitavat sen, että he ovat yhteydessä sosiaalitoimeen. Ja hautausurakointi ja muu hoituu sitten sitä kautta.

– Jos vainaja on meillä pidempään, eikä kukaan tiedustele meiltä vainajasta, niin preparaattorin mukaan tällaisissa tilanteissa olemme yhteydessä kunnan sosiaalipuoleen – silloin jos ei ole omaisten tietoja.

Ja kuinka pitkään vainaja voi teillä olla säilytyksessä, ennen kuin te ilmoitatte asiasta eteenpäin?

– En osaa sanoa ihan tarkkaan, että minkä ajan kuluttua. Mutta kyllä tässä sellainen tunne tulee, että meidän olisi pitänyt hieman aiemmin puuttua. Myönnän, että tässä on tapahtunut minun mielestäni vähän liian pitkä viive.

Espoon kaupungin pitkäaikaishoidon päällikkö Elina Kylmänen sanoo, ettei voi kommentoida yksittäistä asiakastapausta. Hän avaa Espoon hoivakotien toimintatapaa yleisellä tasolla.

– Yleensä omaiset ovat läsnä asukkaan kuollessa. Jos omaiset eivät ole paikalla asukkaan kuollessa, lähiomaiseksi ilmoitetulle henkilölle ilmoitetaan heti asukkaan kuolemasta ja omaisilla on vielä mahdollisuus tulla hyvästelemään vainaja hoivakotiin. Omaiset valitsevat haluamansa hautaustoimiston ja omaisille kerrotaan, että vainaja siirretään Jorviin vainajasäilytykseen. Omaiset hoitavat hautajaisjärjestelyt hautaustoimiston kanssa, ja hautaustoimisto asioi Jorvin vainajasäilytyksen kanssa. Tätä toimintatapaa noudatetaan kaikissa Espoon hoivakodeissa.

Miksi hoivakodin henkilökunta ei tässä tapauksessa ensin kertonut vainajan sijainnista kysyneelle omaiselle, että vainaja on siirretty Jorviin?

– En osaa enkä voi tästä keissistä sanoa yhtään mitään. Osaan vain sanoa, että meillä vainajasäilytys on Jorvissa, eikä ole mitään muuta paikkaa. Hoitosuhde meillä päättyy siihen, kun vainaja kuolee ja päätyy Jorviin. Jos sitten joskus kysellään, niin tiedetään vain, että hän ei ole meidän asukkaana enää.

Myöskään Länsi-Uudenmaan oikeusaputoimiston johtava yleinen edunvalvoja Jussi Blomqvist ei suostu kommentoimaan yksittäistä tapausta.

– Yleisellä tasolla minun täytyy todeta, että edunvalvonta päättyy päämiehen kuolemaan. Laissa ei ole käytännössä säännöksiä siitä, että meillä olisi lähtökohtaisesti sen jälkeen mitään velvoitteita. Tietenkin luovutamme asiakkaan asioiden hoidon eteenpäin. Olemme aina päämiehen kuoltua yhteydessä omaiseen, ja olettama on, että asiat tätä kautta hoituvat ja ovat kunnossa.

Eikö edunvalvoja voisi kuitenkin halutessaan selvittää edunvalvojaan yhteydessä olevalle omaiselle, mihin vainaja on hoivakodista siirretty?

– Pääsääntöisesti edunvalvoja ei ole osallisena kuolleen päämiehen siirtämisessä eikä tieto siitä, mihin vainaja on siirretty tule edunvalvontatoimistoon. Siirrot tapahtuvat käsitykseni mukaan hoivakodin tai sairaalan henkilöstön sekä hautaustoimiston tai muun kuljettavan tahon toimesta.

– Edunvalvoja voi avustaa sen selvittämisessä, mihin vainaja on siirretty. Tietolähteemme siitä, minne vainaja on siirretty, ovat tässä kuitenkin käytännössä pitkälti samat kuin asiakkaan omaisilla.

Entä miten kommentoisitte sitä, että omainen on kokenut edunvalvojan kommentit herkässä asiassa epäinhimillisinä ja epäasiallisina?

– Minä en tuohon pysty sanomaan. Minusta tämä kyseinen edunvalvoja hoitaa tehtävänsä todella asianmukaisesti ja ammattitaidolla. Tämä on minun käsitykseni. Yleisellä tasolla voin sanoa, että meillä korostetaan sitä, että virkamiehet käyttävät meillä asiallista kieltä.