Heinin veli tapettiin 33-vuotiaana mitättömän syyn takia – kohtaaminen tappajan kanssa oli käänne

Heinin veli tapettiin 33-vuotiaana mitättömän syyn takia – kohtaaminen tappajan kanssa oli käänne

Julkaistu:

Hannes tapettiin nokittelun takia. Vihan musertama Heini halusi pelastaa elämänsä.
Viha antoi Heinille voimaa. Kun hän sai kuulla mahdollisuudesta tavata veljensä Hanneksen tappajan, hän olisi kiivennyt vaikka vankilan muurin yli, jotta olisi päässyt paikalle.

– Ei sitä vihan määrää pysty ymmärtämään. Sä olet supermies, pystyt aivan mihin tahansa. Halusin tehdä sen, jotta saan vihan pois. Halusin pelastaa elämäni, Heini selittää.

Heinin veli Hannes tapettiin 33-vuotiaana. Syy oli mitätön. Tai naurettava, kuten Heini kuvailee.

– Hanneksella oli aina ollut nokittelua tekijän kanssa. Tekijä vaan päätti olla kovempi jätkä. Se on mun veljen kuolinsyy. Vaikka lehdissä luki, että kyse olisi ollut 50 euron velasta, ei se ollut syy. Kyse oli naurettavasta nokittelusta, hän puuskahtaa.

Hannesta oli ammuttu ja hänet kiidätettiin sairaalaan. Heini olisi antanut oman munuaisensa, jos olisi saanut sillä pelastettua vuotta vanhemman isoveljensä hengen. Toivoa ei kuitenkaan ollut.

– Olin päättänyt, että jos hoitoja ei lopeteta nyt, käyn vaikka itse kiskomassa ne letkut irti. Ei kukaan voi elää niin. Maksa ja perna ammuttu ja suolet poistettu.

Heini oli pyytänyt sairaalan henkilökuntaa soittamaan ajoissa, jotta hän ehtisi seitsemän tunnin matkan päästä paikalle näkemään veljen elossa. Hän myöhästyi puolella tunnilla.

 

Avun pitäisi olla konkreettista. Tulet paikalle ja vaikka peset ne pyykit, autat lenkille, että oikeasti se ihminen toimii.

Isoveljen näkeminen kuolleena tuntui rauhoittavalta. Siinä vaiheessa ymmärsi vasta, että tämä on oikeasti totta eikä painajaista.

Perheelle ei annettu lainkaan kriisiapua.

– Kriisiavusta ei mielestäni ole apua, koska sä olet niin shokissa sen ensimmäisen kuukauden, että toimit kuin robotti. Teet aivan kaiken, mutta sitten kun alkaa se lamaantuminen, silloin sitä apua pitäisi tarvita. Avun pitäisi olla konkreettista. Tulet paikalle ja vaikka peset ne pyykit, autat lenkille, että oikeasti se ihminen toimii, hän painottaa.

Heini makasi kaksi vuotta lamaantuneena sohvalla. Päivän ensimmäinen minuutti meni hyvin, sen jälkeen iski todellisuus ja tietoisuus Hanneksen kuolemasta. Hänellä todettiin paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, traumaperäinen stressireaktio ja vaikea masennus. Verenpaine nousi liki kahteensataan. Ystävät alkoivat vältellä, koska tapahtuneesta oli niin vaikea puhua.

 

Se toinen on paremmassa paikassa.

Heini kokee identiteettinsä kadonneen veljensä kuoleman myötä. Kukaan ei puhutellut häntä enää omalla nimellä, vaan hänestä tuli ihmisten puheissa vain Hanneksen sisko.

– Aina kun mun piti lähteä Lohjalle hoitamaan jotain asiaa, niin yritin laittaa hatun ja aurinkolasit, mut aina mut joku tunnisti.

Suremista Heini pitää itsekkäänä tekona. Hän selittää, ettei silloin surra sitä mitä toiselle on tapahtunut, vaan pikemminkin sitä, mitä on itse menettänyt.

– Se toinen on paremmassa paikassa, hän sanoo.

Heini kiittää Huoman eli Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n antamaa vertaistukea. Sinne on aina voinut soittaa, kun on hätä. Hän on käynyt vertaistukiryhmässä Huoman lisäksi Kriminaalihuollon tukisäätiössä, jonka kautta avautui mahdollisuus tavata Hanneksen tappaja.

Rohkea nainen puhui ensin tappajan kanssa puhelimessa. Tapaaminen järjestyi vankilaan. Hanneksen kuolemasta oli silloin kulunut kaksi ja puoli vuotta. Heini odotti näkevänsä narkkarihörhön, jonka elämä on pahasti solmussa. Vastassa ollut päihteetön mies yllätti.

– Hän oli tosi kohtelias ja mukava ihminen. Se tapaaminen oli niin hirveä helpotus, että nukuin varmaan kolme päivää, hän kiittää.

Mies kertoi tekonsa motiivin ja toisti olevansa pahoillaan. Heini muistutti, ettei se ole lainkaan sama asia kuin anteeksipyyntö.

– Hän pyysi minulta anteeksi ja on saanut anteeksi. Olen aivan satavarma, että kun tapasin tämän ihmisen, toista tekoa ei tule tapahtumaan. Hän on kertonut, että tapaamiseni helpotti hänen elämäänsä.

 

Olen aivan satavarma, että kun tapasin tämän ihmisen, toista tekoa ei tule tapahtumaan.

Heini on käynyt sen jälkeen useampaan otteeseen vankilassa tapaamassa vankeja. Se on ollut hänelle itselleen terapiaa.

– Ne ihmiset ymmärtävät mua jo puolesta sanasta. En usko, että joku psykoterapeutti ymmärtää. Vangeilla on aivan mielettömiä elämäntarinoita. He tajuavat ja haluavat kuunnella. Ei se vankilaelämä ole sellaista, että olisi joku hotelli, kuten täällä vallitsee käsitys.

Musertava viha helpotti, ja Heini pystyi aloittamaan oman elämänsä rakentamisen. Kuoleman sijaan mieleen tuli myös hyviä muistoja kiltistä ja rauhallisesta veljestä, joka ei olisi tehnyt kenellekään pahaa.

– Muistan, kun mulla oli uusin Crash Bandicoot, pleikkari ja telkkari. En saanut niitä päälle ja Hannes oli muuttanut jo pois kotoa. Olin tarkistanut koko talon, ja töpselit olivat paikallaan. Soitin koko aamun Hannekselle, että tuletko korjaamaan tämän. Ja hän tuli tuohon mun huoneen ovelle ja totesi, että laitetaanpa tämä jatkojohto seinään, Heini hymyilee.