Kotimaa

Lasse Lehtisen kolumni: Lyhytnäköinen ahneus sai kasvot

Julkaistu:

Kolumni
Terveysyhtiöiden liiketoiminta on Suomessa kasvanut vuosikymmenessä miljardibisnekseksi.
Esperi Caren toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohanni ei saanut potkuja, kun firman tulos oli heikko ja yhtiö teki tappiota. Kenkää tuli vasta, kun yrityksen brändi oli uhattuna. Siihen asti omistajat olivat hyväksyneet ja palkinneet toimitusjohtajan kyseenalaisetkin menettelyt.

Elias Lönnrotin suomennos vanhaan ruotsalaiseen virteen kuulostaa taas ajankohtaiselta: Nyt petos, vilppi täällä on noussut kunniaan, on valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan. Ei köyhän, kurjan ääntä viattomuudessaan kuunnella, rikas vääntää lain myöten tahtoaan.

Vuoden 1986 virsikirjaan värssyt eivät enää kelvanneet. Syyksi esitettiin, että virsi oli sadassa vuodessa kaikin puolin vanhentunut ja ettei sitä juuri veisattu. Todellisuudessa sanat olivat valtionkirkolle liian radikaalit.

Terveysyhtiöiden liiketoiminta on Suomessa kasvanut vuosikymmenessä miljardibisnekseksi. Näin on tapahtunut aikana, jolloin muu talouskasvu on ollut vaisua tai olematonta. Sijoittajat ovat tänä aikana investoineet terveysyhtiöihin kolmen sellutehtaan verran.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Hullut vuodet ovat tuottaneet satoja yrityskaupoilla vaurastuneita ja yritysten arvonnoususta rikastuneita. Seteleitä ovat paalanneet erityisesti yhtiöiden perustajat, jotka ovat vaihdoksissa myös säilyttäneet osan osuuksistaan. Moni heistä on sijoittanut voittojaan takaisin alan firmoihin.

Rahat tulevat pääasiassa kuntien verovaroista, kun yhteiskunnan palveluja on kaupattu yritysten hoidettaviksi. Päätökset tehdään yleensä pelkän hinnan perusteella. Kunnat ovat huonoja ostajia, koska luvattua laatua on pelkällä lautamiesjärjellä vaikea arvioida. Mutta mikä on myyjän eettinen vastuu, kun myydään sekundaa priiman hinnalla?

 

Sijoittajat ovat investoineet terveysyhtiöihin kolmen sellutehtaan verran.

Sekä yksityistä että julkista hoivaa tarvitaan. Verrata pitää vain hyvää ja huonoa palveluntuottajaa. Voisi olettaa, että niitä lukemattomia pieniä paikallisia hoitokoteja, jotka on vuosien mittaan myyty suurille ketjuille, on hoidettu keskimäärin säällisesti. Muutenhan ne eivät olisi kelvanneet ostajille.

Ongelmat ovat syntyneet laitosten koon kasvaessa. Valvonta ei voi milloinkaan olla aukoton alalla, jossa työskentelee 100 000 suomalaista. Kun vuorolistoilla kummittelevat haamuhoitajat Aku Ankka, Jaska Jokunen tai Paavo Väyrysen kaveri Börje Börgelsson, kyse on vain kierosta yrityskulttuurista.

Työvuorolistojen väärentäminen on yksiselitteisesti rikos, joka täyttää ainakin petoksen tunnusmerkit. Vuoropäälliköt ovat tuskin näin omasta halustaan menetelleet, vaan tulospaineet ja ohjeet ovat tulleet ylempää.

Hannele Pokan ikimuistoisen sanonnan mukaan Lapissa ”osataan erityisen hyvin pissiä samaan nuotioon”. Osataan sitä etelämpänäkin. Lyhytnäköinen ahneus on pilannut miljardibisneksen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden. Sillä voi olla omistajien kannalta myös ikäviä seurauksia. Vaaleihinkin se voi vaikuttaa.

Aarno Laitisen takavuosien jeremiadit olivat näköjään itseään toteuttava ennuste: ”Kokoomuksessa vanhat sivistysporvarit ovat kuolleet sukupuuttoon ja tilalle ovat nousseet kauppakamarinulikat, jotka ovat rosvokapitalismin ahneuden tukipylväitä.”

Oikeus voittaa lopulta, mikäli on uskominen vanhan virren tekstiin: Mut kerran Herra kostaa työt jumalattomat, rankaisee ansiosta ryöstäjät viekkahat. Ne, jotka täällä veivät orvolta oikeuden, ja leskein leivän söivät, vaivaisen osuuden.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt