Kotimaa

Jukka Tennilän kolumni: Varanaisen näytön paikka

Julkaistu:

Kolumni
Tamperelainen kansanedustaja, Sdp:n ensimmäinen varapuheenjohtaja Sanna Marin joutuu nyt johtamaan puoluettaan, kunnes lääkärit päästävät vakavasti sairastuneen varsinaisen puheenjohtajan Antti Rinteen takaisin töihin.
Puoluepolitiikka on viime vuosina kehkeytynyt niin puheenjohtajakeskeiseksi, että puolueiden varapuheenjohtajat ovat jääneet varjoon. Harva politiikan himoseuraajakaan on heidän nimiään muistanut.

Jos puheenjohtaja on estynyt sairauden tai muun syyn vuoksi, varapuheenjohtaja joutuu tositoimiin ja pääsee ainakin vaalien lähestyessä tekemään itseään tunnetuksi myös puolueensa ulkopuolella.

Tamperelainen kansanedustaja, Sdp:n ensimmäinen varapuheenjohtaja Sanna Marin joutuu nyt johtamaan puoluettaan, kunnes lääkärit päästävät vakavasti sairastuneen varsinaisen puheenjohtajan Antti Rinteen takaisin töihin. Puolikuntoisena ei parane yrittää paluuta puoluejohtajan työhön, joka kuuluu julkisen elämän kuluttavimpiin.

Kaikki tähänastinen osoittaa, että ikäistään (33) nuoremmalta näyttävä Marin pystyy tehtäväänsä, vaikka epäileviä ääniä on kuulunut – tosin lähinnä puolueen ulkopuolelta ja osin tarkoitushakuisesti.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Jotkut kannunvalajat ovat kysyneet, voivatko demarit onnistua vaalityössä ilman Rinnettä. Huvittavaa on, että osa samoista kommentoijista oli aikaisemmin kysynyt, voiko Sdp menestyä Rinteen johdolla, koska tämän ulosanti ei ole paras mahdollinen.

 

Antti Rinnettä vasemmistolaisemmalta Marinilta ei itseluottamusta puutu.

Oma lukunsa ovat ne politiikkaa ymmärtämättömät veijarit, jotka yrittävät repiä huumoria siitä, miten paljon mukavampaa on nähdä televisiossa puolueen puhuvana päänä nuori puhdaspiirteinen nainen kuin Rinteen ikäinen harmaantuva äijänköriläs.

Poliitikkotyyppinä Marin eroaa paljon Rinteestä, mutta suuressa puolueessa on väkisin sekalaista seurakuntaa aina johtoporrasta myöten. Demarit sanovat itsekin, että puolueessa on seinät leveällä ja katto korkealla. He jättävät vastustajiensa sanottavaksi herjan, jonka mukaan leveällä olevien seinien rajaama lattia on Sdp:ssä liukkaana.

Rinnettä vasemmistolaisemmalta Marinilta ei ainakaan itseluottamusta puutu. Hän sanoi kuluneella viikolla Hufvudstadsbladetin haastattelussa ”sattuvansa tietämään”, että vaikka hän on nuori nainen, hänen äänestäjissään on myös yli 60-vuotiaita miehiä.

Sairaudet voivat iskeä hankalaan aikaan, mutta sitä varten puoluejohtajilla on varamiehet.

Jos Sdp olisi Rinteen sairastuttua tehnyt minkä tahansa muun sijaisratkaisun, se olisi oikeuttanut kysymyksen, mitä tekemään puolue on sitten valinnut itselleen liudan varapuheenjohtajia. Kissanpoikiako pesemään?

Ykkösvarapuheenjohtaja on Sdp:ssä joutunut tuleen aikaisemminkin. Kun puheenjohtajaksi syksyn 1991 ylimääräisessä puoluekokouksessa valittu Ulf Sundqvist joutui pankkisotkujensa vuoksi eroamaan maaliskuussa 1993, varapuheenjohtaja Antero Kekkonen otti vähäksi aikaa vetovastuun.

Kekkosen urakka oli Marinin tehtävää helpompi, sillä demarien gallupkannatus huiteli silloin 30 prosentissa ja sääntömääräinen puoluekokous oli tulossa jo kesällä 1993. Siinä puoluekokouksessa johtoon valittiin Paavo ”Mooses” Lipponen, joka myöhemmin toimi pääministerinä kahdeksan vuotta putkeen.

Nyt Marinista otetaan mittaa puolueen kannalta kriittisemmässä tilanteessa kuin mukavuudenhaluisesta Antero Kekkosesta Sundqvistin ja Lipposen välisinä ylimenokuukausina 26 vuotta sitten. Sdp:n gallupsuosio on hädin tuskin 20 prosentissa, joskin kaula kokoomukseen oli Ylen äskeisessä kannatusmittauksessa vaihteeksi kasvanut.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt