Siitä alkoi ensimmäinen ja tuhoisin kolmesta iskusta, joita kutsutaan Helsingin suurpommitukseksi. Ensimmäisenä pommitusyönä kuoli 103 kaupunkilaista.
- Yllä olevalta videolta näet kuvaa pommitusten jäljistä vuodelta 1944.
Pian ilmatorjunta alkoi toimia. Santahaminaan sijoitettu tulenjohtotutka otti kiinni maalista ja välitti tiedot torjuntakeskukseen noin 30 kilometrin päässä olevista pommikoneista. Korkeavuorenkadun kallioluolassa viivoitin seurasi herkeämättä tutkalta tulevia etäisyystietoja.
Kun koneet olivat noin kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta, ensimmäiset raskaat ilmatorjuntatykit jyrähtivät. Raskaiden tykkien jälkeen taistoon yhtyivät keveät patterit.
Taistelu oli alkanut.
Ensimmäiset pommit iskeytyivät Itä-Helsinkiin kello 19.16, kello Rautatieaseman takapihalla räjähti kuusi minuuttia myöhemmin.
Iltayhdeksän aikaan pommitus alkoi hellittää ja vauriot näkyä. Noin 60 ihmistä oli kuollut tai kuolettavasti haavoittunut, puolensataa tulipaloa riehui.
Rauha oli kuitenkin vain väliaikaista ja puolen yön maissa sireenit soivat uudelleen. Alkoi uusi hyökkäys, jota kesti aamuneljään.
Ensimmäisen yön – ja koko suurpommitusten – suurin tragedia tapahtui Kruunuvuorenkadulla niin kutsutussa Alangon talossa muutamaa minuuttia vaille kolme yöllä, kun 500 kilon pommi tuli seinän läpi ja räjähti suoraan väestönsuojan päällä. Isku vaati ainakin 21 uhria.
- Lue lisää: 500-kiloinen pommi kerrostaloon, 21 kuolihttps://www.is.fi/kotimaa/art-2000000712911.html
Suurpommitukset saivat jatkoa 16.–17. helmikuuta ja 26.–27. helmikuuta selvästi pienemmin vahingoin. Suuri osa kaupungin asukkaista oli poistunut maalle sukulaisien hoteisiin ja kaupunkiin jääneet asukkaat olivat puolestaan valmistuneet suojautumaan.
Toisessa ja kolmannessa pommituksessa kuoli yhteensä vajaa 50 ihmistä.
Miltä suurpommitusten tuhot näyttäisivät nyky-Helsingin maisemaan istutettuina? Vastauksen siihen antaa Puolustusvoimien pääesikunnassa 2010–2013 toteutettu Helsingin kahdet kasvot -projekti. Siihen otettiin mukaan kuvia sekä talvisodan että jatkosodan pommitustuhoista.
Ajatus vanhojen ja uusien kuvien yhdistämisestä syntyi taistelukameroiden suorituskykyprojektia tuolloin johtaneen yliluutnantti Tommi Kangasmaanhttps://www.is.fi/haku/?query=tommi+kangasmaan päässä.
– Annoin varusmiehille pohdittavaksi, onko idea toteutettavissa.
Varusmiehet lähtivät kiertämään Helsinkiä ja etsimään paikkoja, joissa vanhat sota-ajan kuvat on otettu. Kun oikeat kohteet löytyivät, he perehtyivät kalustoon sekä käytettyyn tekniikkaan ja nappasivat samoilta paikoilta ja samoista kuvakulmista tuoreet kuvat.
Lue lisää: Kauhujen pellon tapahtumat eivät jättäneet Matti Nuortevaa rauhaan – näitä asioita kenenkään 15-vuotiaan ei pitäisi nähdähttps://www.is.fi/suomi100/art-2000005073559.html
Koko kuvasarja nostettiin näyttelyksi Helsingin Sanomataloon vuonna 2011 ja näyttely oli Kangasmaan mukaan jymymenestys. Kuvat julkaistiin tuolloin myös näyttävänä kokonaisuutena Helsingin Sanomissa.
– Positiivista palautetta tuli runsaasti ja monet olivat vaikuttuneita. Joillekin niistä, jotka olivat itse kokeneet sodan, kuvat olivat jopa liiankin realistisia, Kangasmaa kertoo.
Näyttelyn jälkeen valokuvataulut huutokaupattiin Lasipalatsin Laiturissa, ja niiden tuotto lahjoitettiin sotaveteraaneille.
Alkuperäiset kuvaajat: TK Hedenström, Neittamo, Sundström, Verronen
Nykypäivän Kuvaajat: Timo Onnia, Thomas Litchfield, Anssi Uusitalo, Markus Kontiainen
Kuvien muokkaukset: Markus Kontiainen, Thomas Litchfield, Anssi Uusitalo
Oikaisu juttuun. Jutussa käytetään Helsingin kahdet kasvot -näyttelyn kuvia, joita on helmikuun 1944 suurpommitusten lisäksi talvisodasta ja jatkosodan aiemmista vaiheista. Jutun aiemmissa versioissa kaikki kuvat oli virheellisesti merkitty helmikuulle 1944. Juttua ja kuvatekstejä on korjattu kauttaaltaan kello 22.20.
Kommentit
Näytä lisää