Suomen pahimman sarjamurhaajan teot olivat karmeita – ja niin oli myös tapa, jolla hänet kidutettiin kuoliaaksi Suomenlinnassa

Juhani Adaminpoikaa on luonnehdittu Suomen pahimmaksi sarjamurhaajaksi. Hänelle määrättiin kuolemanrangaistus, mutta teloituksesta tulikin valeteloitus. Kohtalosta tuli lopulta todella karu.

3.2.2019 19:14

12 henkirikosta parin kuukauden aikana ympäri Etelä-Suomea. Uhreina miehiä, naisia ja lapsia. Vuonna 1849 tapahtuneet teot ovat kaikessa julmuudessaan käsittämättömiä. Juhani Adaminpojan (1826–1854) tarinaa käsiteltiin Ilta-Sanomien Sanomatalossa järjestämässä Rikostarinat-yleisötapahtumassa.

– Hän oli syrjäytynyt poikaressu. Sanon näin, vaikka minulta ei yleensä liikene sääliä rikollisille, kertoo monimurhaajaan perehtynyt historioitsija Teemu Keskisarja.

– Isä teki itsemurhan, isäpuoli hakkasi, Juhani potkaistiin jo varhaisessa teini-iässä maantielle ansaitsemaan elantonsa. Hän oli työyhteisössä huonoin ja tarpeettomin renki. Sitten joutui vielä pikkurikoksista vankilaan Hämeenlinnaan rääkättäväksi. Hänen vinttinsä pimeni paljon ilmeisemmistä syistä kuin monien muiden myöhempien sarjamurhaajien.

  • Koko haastattelun voit kuunnella yllä olevalta videolta.

Keskisarja muistuttaa, että samaan aikaan todella moni muukin nuori mies eli vastaavasti erittäin kurjissa oloissa. Heistä ei kuitenkaan tullut sarjamurhaajia.

– Ihan yhtä lailla silloin 1800-luvulla oli koulukiusattuja, vaikka ei ollut kouluja ja on ollut näppylöistään kiusattuja tyttöjä. Meidän aikamme ilmiöt eivät ole mitään uutta auringon alla.

23-vuotiasta Juhani Adaminpoikaa oltiin viemässä syksyllä 1849 Hauhon käräjille pikkurikoksista, mutta hän karkasi kuljetuksesta. Tuosta karkumatkasta alkoi käsittämättömän raaka retki.

– Monipuolinen miekkonen. Hän tappoi miehiä, naisia, lapsia, ikätovereitaan... Motiivit vaihtelivat. Päissään, äkkipikaisuuttaan, vanhoista vuosikymmenten kaunoista ja myös ryöstämistarkoituksessa. Ei hänen sarjalleen ollut yhtä selittävää vaikutinta, Keskisarja luonnehtii.

Ensimmäiset murhansa Juhani teki eräässä torpassa Lammilla. Hän iski rikostoverinsa kanssa taloon yöllä. Ryöstön yhteydessä kuolivat mies ja vaimo.

Uhreiksi valikoitui myös omia perheenjäseniä.

– Aikalaisten ja minunkin mielestäni käsittämättömin teko sijoittuu murhasarjan keskivaiheille. Hän oli ryöstömurhannut erään vanhan pariskunnan ja vetäytynyt äitinsä, isäpuolensa ja sisarustensa maatilalle. Kun tieto ei silloin kulkenut, sukulaiset eivät tienneet, että Juhani Adaminpoika on murhamies.

– Sitten hän kolkkasi isäpuolensa pellolla, äitiänsä hän hakkasi halolla kuolettavin seurauksin. Hän kuristi siskonsa, jonka kanssa oli ollut erittäin hyvissä väleissä ja sitten lopuksi vielä juoksi kiinni pienen velipuolensa ja tappoi hänet maantiellä.

– Minua ihmetytti se, että Juhani oli ollut siellä ennen tekoa 3–4 päivää ihan muina miehinä kodissansa ja jutellut niitä näitä, syönyt ja lepäillyt. Oikeudessa kun kysyttiin, mitä hän oli tehnyt niiden päivien aikana, niin Juhani Adaminpoika vastasi sanalla, jota käräjäkirjuri ei osannut kääntää ruotsiksi: hän sanoi, että ’mököttelin’.

Tästä jatkui edelleen pakomatka, jonka varrelle jäi vain lisää ruumiita. Viimeisiä murhia tehdessään Juhani Adaminpoika pahoinpiteli kaikkiaan viittä ihmistä, joista nuorin oli sylivauva. Viimeinen uhri oli ryöstön kohteena ollut talon vanha emäntä.

Lue lisää: 1% suomalaisistakin on psykopaatteja, ja heidän käytöksessään on muutama erityispiirre

Keskisarja kertoo, että Juhani Adaminpoika tuomittiin kuolemanrangaistukseen, mutta se typistyi valeteloitukseksi. Yleisö odotti näkevänsä Heinolan kirkonkylällä mestauksen, mutta se keskeytettiin.

– Rahvaan oikeustaju sai sikäli sovituksensa, että Juhani Adaminpoikaa ei armahdettu vaan hänet kidutettiin kuoliaaksi Viaporissa.

Loppuaika Suomenlinnan pienen pienessä erikoistyrmässä oli todellakin kidutusta. Siellä ei ollut mahdollisuutta liikkumiseen vaan vanki oli kiinni kahlehdittu. Hamiltonin bastionin vieressä sijainnut vankikammio ei Keskisarjan mukaan ollut kuin pienen pöydän kokoinen. Hänet pistettiin niin tiukasti kahleisiin, ettei hän pystynyt edes raapimaan ajoksia, joita oli tullut ruoskimisessa valeteloituksen jälkeen.

– Sitkeä kaveri. Kitui siellä puolitoista vuotta nähtävyytenä, sirkuseläimenä, jota helsinkiläiset mielellään kävivät töllistelemässä. Se olikin esivallan tarkoitus, pelotuksen ja varoituksen kriminaalipolitiikassa.

Lue lisää: Kaksi asiaa voi tehdä meistä todella pahoja ihmisiä – ja ne molemmat liittyvät vanhempiimme

Voit lukea Suomen rikoshistorian erilaisista tapauksista Ilta-Sanomien uudesta erikoisjulkaisusta Rikostarinat, joita Suomi ei unohda.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?