Lumenpudotuksen ammattilainen on huomannut taviksilla yhden tavallisen virheen – ”Niin ei missään tapauksessa saisi tehdä”

rac

Julkaistu:

Lumenpudottajilla on ollut vilkas talvi.
Helsingin Kalliossa soivat iltapäivällä pillin vihellykset. Niillä lumenpudottajat viestivät toisilleen, milloin lunta on turvallista pudottaa.
  • Yllä olevalla videolla Matti Lindgren kertoo lumenpudotusvuosiensa hermostuttavimmasta hetkestä.
Ennen vihellystä alue on tarkistettu, ettei kukaan varmasti jää lumen alle. Autot on siirretty pois alta tai suojattu ja lumenpudottajat kiinnitetty kattoon köysin ja valjain.

Turvaköydet mitoitetaan niin, ettei lumenpudottaja pääse putoamaan räystään yli. Lapio on karkuremmillä kiinni kädessä.


Yhdellä katolla menee yleensä ainakin muutama tunti tai joskus koko päivä.

Pelottaako siellä ylhäällä?

– Kun kaikki tarvittavat turvavarusteet on kiinnitetty virallisiin kiinnityspisteisiin katolla, voidaan todeta että työ voidaan tehdä turvallisesti. Ammattimiehiä ei silloin pelota, Kattotutkan aluepäällikkö Matti Lindgren sanoo.

Omin neuvoin lumia pudottavilla hän on huomannut yhden tavallisen virheen.

– Jos lähdetään alhaalta räystään puolelta pudottamaan, riskinä on, että lumet tulevat päälle. Niin ei missään tapauksessa saisi tehdä.

Lumikeikat ovat kattoväelle mukavaa vaihtelua. Kesällä lumenpudottajat ovat peltiseppiä sekä kattoasentajia tai -maalareita.

Paitsi rohkeita, lumenpudottajat ovat myös urheilullisia. Katolla työskentely vaatii koordinaatiota, Lindgren sanoo.


Hän on 11 työvuotensa aikana käynyt tuhansilla katoilla. Tähänastisen työuransa korkein talo on ollut 12-kerroksinen. Siellä ei pudotettu lunta vaan asennettiin räystään reunapellityksiä.

– Silloin vähän hirvitti, kun näki suoraan maahan.

Silloin pitää vain muistuttaa itselleen, että on turvallisesti kiinni. Sietää pelko ja hoitaa työnsä.

Maisemiakin ehtii ihailla.

– Varsinkin tämä Helsingin keskusta-alueella pääsee näkemään hienoja paikkoja, joita ei maasta välttämättä näe.