Vänrikki Koskelan todellinen esikuva on Einari Kokkonen, jota turhat kuolemat jäivät vaivaamaan iäksi – eräät tapahtumat hän vei mukanaan hautaan

rac

Julkaistu:

Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat. Tuntemattoman kenties tunnetuin sanonta elää kirjan ulkopuolella jo niin vahvasti, että moni lienee unohtanut, kuka lauseen alkujaan sanoi.
Kunnia kuuluu vänrikki Vilho Koskelalle, tai oikeastaan hänen esikuvalleen, nilsiäläiselle pientilalliselle Einari Kokkoselle.

– Kyllä sen isän puheeksi tunnistaa. Hän oli oikeudenmukainen ja vaatimaton, Kokkosen tytär Riitta Lyytinen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa vuonna 2012.

Aku Louhimiehen ohjaama, Ylen esittämä tv-versio Tuntemattomasta sotilaasta on kerännyt talvella miljoonayleisön. Valtavan suosion myötä erilaiset Tuntemattomaan liittyvät asiat ovat nyt kiinnostaneet suomalaisia paljon.

Tällä viikolla kerroimme Antti Rokan todellisesta esikuvasta. Sellainen löytyy myös Vilho Koskelalle.

Lue lisää: Tuntemattomassa sotilaassa Antti Rokka ampui yksin koko venäläispartion – se tapahtui myös oikeassa elämässä, mutta todellisuus oli jopa vieläkin ankarampi

Reilu Koskela kilpailee rämäpäisen Rokan kanssa Tuntemattoman suosituimman hahmon kunniasta. Molemmille on löydettävissä melko suorat esikuvat Väinö Linnan Jalkaväkirykmentti 8:sta.

Leppoisan Koskelan esikuva ei siis ollutkaan Hämeestä, jonne Linna Koskelan juurrutti, vaan Pohjois-Savosta, piällysmiesten maakunnasta. Koskelan taustat, syntymäpaikat ja sotaa edeltäneen historian Linna todennäköisesti otti synnyinseuduillaan vaikuttaneesta Eero Halmeesta. Hän oli punakaartilaisen poika, joka kaatui 27-vuotiaana Suurimäessä Laatokan pohjoispuolella 29. kesäkuuta 1944. Halme ei kuitenkaan ollut upseeri eikä taistellut Linnan rykmentissä.


Koskelassa tiivistyvät suomalaisessa mieskuvassa ylevinä pidetyt piirteet: rauhallisuus, reiluus, harkitsevuus. Mies, joka tilanteen vaatiessa pystyy salamannopeasti kääntämään rauhallisuuden kylmän viileäksi toiminnaksi. Ja kaiken tämän päälle Koskela on johtajista reiluin, rento pomo, kuin yksi meistä. Suomalaisten johtajien syntymäpäivähaastatteluissa esikuvana nousee useimmiten nimi vänrikki Koskela.

Kokkonen teki vaikutuksen myös Linnaan. ”Se oli pirun mukava mies se Kokkonen. Minä kyllä ihailin sitä oikein. Ei parempaa sotilasta montaa varmasti Suomen armeijassa ollut”, Linna muisteli professori Pertti Virtarannan haastattelussa 1973.

Monet JR 8:n aseveljet, heidän joukossaan 1. komppanian päällikkö, myöhempi Kuopion piispa Jukka Malmivaara, näkivät Koskelan ja Kokkosen välillä paljon yhteistä. Malmivaara kirjoitti tästä kirjeenkin Kokkoselle.

Linnan Koskela oli talvisodan veteraani, joka rauhan tultua meni upseerikouluun ja jäi armeijan palvelukseen. Talvisodan veteraani oli myös Einari Kokkonen. Hän otti osaa Pitkärannan saariston verisiin taisteluihin Petäjäsaaressa, jossa oli annettu käsky taistella viimeiseen mieheen. Petäjäsaaresta tuli maaliskuussa 1940 yksi koko talvisodan verisimmistä paikoista.


Käsky saarten ehdottomasta pitämisestä tuli IV Armeijakunnan komentajalta kenraali Woldemar Hägglundilta. Petäjäsaaren kokemukset saattoivat vaikuttaa Kokkosen käsitykseen korkeista upseereista.

– Einari puhui nappiherroista, ei ollut ylimpien upseerien suuri ystävä. Toisinaan hän pohti, miten olisi voinut tehdä eri tavalla kun käskytettiin. Käskyjä kun tuli sellaisilta tahoilta, jotka eivät tienneet todellista tilannetta, hänen vävynsä Jorma Lyytinen muisteli vuonna 2012 Ilta-Sanomille.

Lue lisää: 816 suomalaista kaatui yhdessä päivässä - kartta: täällä koettiin talvisodan verisimmät tunnit

Kun jatkosodassa Syvärillä lähelle etulinjaa saapui korkeita upseereita ”kiiltävissä saappaissa”, Kokkonen halusi järjestää heille yllätyksen.

– Einari sanoi, että säikäytetään heitä ja käännetään putket ampumaan siihen suuntaan.

Omille miehille Einari oli läheinen. Tuntemattomassa Koskela, talvisodan veteraani, pitää sodan alkuvaiheessa lyhyen puhuttelun, hieman jopa anteeksipyydellen oppimestarointiaan.

”Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti on otettava.”


Kokkosen johtamistapaa voisi nykykielellä kutsua ”osallistavaksi”, enemmän kuin Koskelan, joka teki päätökset yksin.

– Einari oli porukan poikia. Istuivat yhdessä alas ja pohtivat, mitä tehdään. Ja sitten tehtiin vauhdilla.

Kuten Tuntemattomasta tuttu Koskelan uroteko: korsun tuhoaminen kasapanoksella. Niin teki Kokkonen matkalla Petroskoihin.

Tyttärelleen Einari ei sodasta paljon puhunut, eikä Tuntematon sotilaskaan avannut häntä muistelemaan.

– Kyllä isä kirjan luki ja piti siitä. Ja katsoi elokuvaa, Riitta Lyytinen muisteli Ilta-Sanomien jutussa aiemmin.

Einari Kokkonen saattoi katsoa elokuvaa ja tokaista ohimennen: noinhan se meni.


Vänrikki Koskelan esikuva teki elämäntyönsä pienellä tilallaan Nilsiän Simolassa. Hän jäi leskeksi ja sai toisen tyttären vanhainkodissa työskennelleen itseään nuoremman naisen kanssa.

Sotakokemuksistaan hän piti matalaa profiilia. Vävylleen hän avautui eniten sotamuistoista.


Einari suri erityisesti turhia menetyksiä. Ne eivät jättäneet rauhaan.

Einari Kokkonen kuoli 18. joulukuuta 1997.

– Viimeisinä päivinään hän sanoi, että kaikkea ei tullut kerrottua, Jorma Lyytinen muisteli Ilta-Sanomien jutussa vuonna 2012.

Koskelan esikuva vei herkimmät muistonsa mukanaan.

Lue lisää: Koskela, Rokka, Lammio... Kuka Tuntemattoman sotilaan hahmo olet – testaa

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt