Suomalaisskeptikot tarjoavat 20 000 euroa yliluonnollisesta ilmiöstä – summaa on haviteltu niin taikavarvuilla kuin aurojen näkemiselläkin

Julkaistu:

Skeptikot pääsevät testaamaan yliluonnollisia kykyjä harmittavan harvoin – hyvänä vuonna vain kerran tai kaksi.
Kokeeseen osallistuva henkilö väitti pystyvänsä tunnistamaan esineiden energiakentistä niiden omistajat – jos esine olisi aina mukana ja jos omistajalle olisi jonkinlainen emotionaalinen suhde siihen.

Siispä kymmenen vapaaehtoisen kotiavaimet pakattiin muovipusseihin. Jos energiakenttiä tunteva henkilö onnistuisi yhdistämään numeroidut avaimet oikeisiin omistajiin, hän kuittaisi itselleen huomattavan rahasumman.

Kokeeseen osallistunut hypisteli avaimia ja tutkaili avustajia. Meni tunti ja vielä toinen. Välissä pidettiin taukokin, mutta loppujen lopuksi hän yhdisti vain kahdet avaimet oletettuihin omistajiin.

– Ne taisivat olla molemmat väärin. Se oli antikliimaksi. Hän oli itsekin varmasti pettynyt. Jokainen tuntemani skeptikko haluaisi päästä todistamaan paranormaalia ilmiötä, Denis Galkin sanoo.


Galkin on suomalaisen kansalaisjärjestö Skepsiksen varapuheenjohtaja. Hän oli yksi kokeen avustajista.

Skepsis on tieteellinen yhdistys ja skeptikkojärjestö, joka tunnetaan muun muassa vuosittain jakamistaan Huuhaa- ja Sokrates-palkinnoista. Ensin mainittu palkinto myönnetään taholle, jonka Skepsis katsoo kunnostautuneen näennäistieteen aseman vakiinnuttamisessa.

Kyseenalaisen kunnian ovat saaneet muun muassa täydeksi huijaukseksi osoittaunut Power Balance- tasapainoranneke ja Valkee-korvavalo. Tänä vuonna palkinto meni lääkäri Antti Heikkilän Lääkkeetön elämä -kirjan julkaisseelle kustannusyhtiö Otavalle.

Vuodesta 1989 Skepsis on luvannut tarjota rahaa sille henkilölle, joka pystyy toteuttamaan yliluonnollisen ilmiön valvotuissa olosuhteissa. Vuosien aikana summa on kasvanut 20 000 euron suuruiseksi.
Galkin kertoo, että haastetta lanseeratessaan skeptikot pelkäsivät, että yrittäjiä olisi tungokseksi asti, mutta toisin kävi.

– Silloin meitä piti lähestyä kirjeitse. Niitä taisi tulla 14 kappaletta. Tarkemman lomakkeen täytti ja palautti ainoastaan kaksi henkilöä, Galkin kertoo.

Nykyään yhteydenottoja tulee harmittavan vähän, vain yksi tai kaksi vuodessa.

Useimmiten yliluonnollisia ilmiöitä ei päästä testaamaan ollenkaan, sillä koejärjestelyistä ei päästä yhteisymmärrykseen. Kokeessa pitäisi pystyä näyttämään, että väitetty ilmiö joko tapahtui tai ei tapahtunut.


Usein yhteydenotot ovat varsin epämääräisiä. Esimerkiksi eräs henkilö väitti pystyvänsä parantamaan käsillä, Galkin kertoo.

– Hän itse ehdotti, että jos jollakin meistä on kipeä polvi, niin hän voisi parantaa sen. Se olisi kuitenkin aika subjektiivista.

Eräs mies puolestaan väitti pystyvänsä kertomaan lentokoneen kuvaa katsomalla, onko kyseinen kone pudonnut vai ei.

– Jokuhan on voi harrastuneisuuttaan tietää suurin piirtein kaikki pudonneet lentokoneet. Tarjosimme sellaista, että otamme kuvat kahdestakymmenestä leikkiautosta ja -lentokoneesta. Sitten murskaamme kymmenen vasaralla. Tämä järjestely ei kelvannut ja hän nälvi meitä pitkään blogissaan.

Jotkut yhteyttä ottaneet ovat kertoneet pystyvänsä näkemään ihmisten aurat, eräänlaiset energiakentät. Tätä kykyä on testattu niin, että aurojennäkijän piti kertoa, onko pimeässä huoneessa ihminen ja jos on, kumpaa sukupuolta tämä edustaa. Pieneen meni.

– Pyrimme aina sanomaan etukäteen, että kokeilkaa järjestelyä vaikka ensin kotona kavereiden kanssa. Meille annetaan ymmärtää, että kokeiltu on, mutta sitten varsinaisessa kokeessa ei enää onnistutakaan.

Galkinin mukaan Suomessa yliluonnollisia ilmiöitä yrittävät uskovat asiaansa tosissaan ja vilpittömästi. He ottavat ”kykynsä” annettuina, eivätkä kyseenalaista niitä.

Toisaalta voikin hyvin kysyä, että miten auroja näkevä ihminen voi kyseenalaistaa sen, että näkee oikeasti jotain tavallisesta poikkeavaa. Esimerkiksi näköhermojen vaurio voidaan tulkita yliluonnolliseksi kyvyksi.

– Jos minulla olisi äärimmäisen harvinainen taito, niin haluaisin kyllä tutustua ja tutkia sitä. Yhdysvalloissa oli yhteen aikaan sellainen ilmiö, että taikurit kävivät testaamassa itseään, että hiffaako Randi huijauksen. Sitten he markkinoivat itseään Randin testaamina taikureina.


Randi on tietysti maailman tunnetuin skeptikko, pseudotieteen vastustaja ja taikuri James Randi.

Uransa aikana lukuisia huijareita – muun muassa korvanappiinsa ”jumalallisia ilmoituksia” saavan henkiparantaja Peter Popoffin – paljastanut Randi on tarjosi vuosikymmeniä rahapalkintoa sille, joka pystyy toteuttamaan yliluonnollisen ilmiön valvotuissa olosuhteissa.
Vuosien varrella summa kohosi miljoonaan dollariin. Yrittäjiä oli lukuisia, mutta kukaan ei onnistunut. Iäkäs Randi luopui haasteesta vuonna 2015.

Suomessa taikureita ei ole haasteessa näkynyt, mutta taikavarvun heiluttajia sitäkin enemmän. Puista tai metallista varpua käyttävät kaivonkatsojat väittävät pystyvänsä paikantamaan maassa virtaavat vesisuonet varvun liikkeiden perusteella.

Ajatus perustuu oletukseen maasäteilystä. Se on jonkinlainen oletettu energiakenttä, johon varvun väitetään reagoivan. Tätä maasäteilyn olemusta ei kuitenkaan koskaan tarkenneta sen kummemmin, Galkin huomauttaa.

Säteilyä tutkittiin Oulun yliopistossa 1970- ja 1980-luvuilla. Sokkotutkimuksessa kaivonkatsojat eivät onnistuneet löytämään maahan kaivettua vesiletkua, eikä myöskään maasäteilyltä suojaavien laitteiden tehoa ei pystytty osoittamaan.


Tutkimukset lakkasivat enimmäkseen siihen, mutta silti Yle kertoi tammikuun alussa siilinjärveläisen Risto Skottmanin saaneen Business Finlandilta 5000 euron innovaatiosetelin kehittämälleen ”maasäteilyn estimelle”.
Skepsiksen testeissä maasäteilyä tai vesisuonia etsineet eivät ole menestyneet. Galkinin mukaan vesisuonia löytyy kokeissa tyypillisesti joka puolelta tai sitten ei ollenkaan.

Siihen on syynsä, että taikavarpuja ei tunneta Saharassa vaan maissa, joissa vettä löytyy muutenkin helposti.

Vaikka yhdistyksen jäsenet eivät halua nälviä tai nauraa kokeessa epäonnistuneille, joskus Galkininkin pokka pettää käsittämättömien väitteiden edessä.

– Kerran räjähdin nauruun, kun Ilosaarirockin järjestöalueella joku tuli selittämään egyptiläisistä ufoista. Se oli käsittämätön, nurinkurinen puheripuli, mutta häntä ei haitannut.

– Nuorempana nauroin enemmän, nyt lähinnä ahdistun. Tulee tunne, että ei nyt kai oikeasti taas, kun joku tulee tivaamaan selitystä sille, että miksi kotona kummittelee. Kun en pysty sitä selittämään, niin se muka todistaa kummittelun.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt