20 kertomusta siitä, mitä vanhuksille oikeasti tapahtuu hoivakodeissa: ”Viranomaisille ei tietenkään saa kertoa” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

20 kertomusta siitä, mitä vanhuksille oikeasti tapahtuu hoivakodeissa: ”Viranomaisille ei tietenkään saa kertoa”

Ilta-Sanomiin on tullut viime päivinä valtava määrä yhteydenottoja sekä omaisilta että hoitajilta, jotka haluavat kertoa karuista havainnoistaan hoivakodeissa. Kertomuksia on sekä yksityisen että julkisen puolen hoivakodeista.


30.1.2019 6:00

1. Perushoito laiminlyötiin joka päivä

Työskennellessäni yli 60-paikkaisessa yksikössä perushoito laiminlyötiin joka päivä. Osaa asukkaista ei ehtinyt nostamaan sängystä ylös koko päivänä. Lääkehoidossa tapahtui virheitä ja viivytyksiä jatkuvasti. Verensokereita tai muita mittauksia ei välillä ollut tehty päiväkausiin. Asukkaat joutuivat olemaan likaisissa vaatteissa ja petivaatteissa, kun pyykkihuoltoon ei liiennyt aikaa. Suihkuun tai saunaan pääsi hyvällä tuurilla kerran viikossa – paitsi ne muistisairaat, jotka olivat ”hankalia” houkuteltavia.

Välillä joku jäi ilman ruokaa, viriketoimintaa ei ollut enää ollenkaan, ellei sitä tarjonnut jokin ulkopuolinen taho. Muutaman kerran oman työskentelyni aikana eräs muistisairas mies onnistui karkaamaan yksiköstä, vaikka ulko-ovet pidettiin aina lukittuina. Myös seksuaalista häirintää tapahtui muistisairaiden keskuudessa.

 Painotetaan, että ”kannattaa miettiä, mitä kertoo”.

Omaiset valittivat likaisista vaatteista ja likaisista potilashuoneista, ja tietyistä perushoidon laiminlyönneistä, kuten kynsien leikkaamisesta, korvien puhdistamisesta, ihon rasvauksesta, liian pitkistä vuoteessa olemisista tai vastavuoroisesti pyörätuolissa istumisista. Joka päivä joutui pahoittelemaan useita asioita joko asiakkaalle, omaiselle tai työkaverille. Lähihoitaja

2. Asukas painoi tyynyä toisen kasvoille

Yövuorossa tapahtuu vaikka minkälaisia vaaratilanteita, kun asukkaat kulkevat vapaasti toistensa huoneissa. On muun muassa löydetty asukas painamasta tyynyä toisen asukkaan kasvoille. Hoitaja pesee yöllä pyykkiä pyykkituvassa minkä kerkeää, eikä aikaa jää tilanteiden valvontaan – puhumattakaan siitä, että yökkö on yksin H-mallisessa rakennuksessa, jossa on mahdoton nähdä käytäville yhtäaikaa.

Omaisille tai viranomaisille ei tietenkään saa kertoa. Painotetaan, että ”kannattaa miettiä mitä kertoo”. Hoitajamitoituksessa huijataan jatkuvasti. Hoitajien vaihtuvuus on ollut varsinkin välillä suuri. Tehdään väsyneenä töitä, eikä kukaan halua olla osallisena kaltoinkohtelussa, mutta hoitajat ovat voimattomia tässä taistelussa.Hoitaja

3. Asiakkaita teljettiin huoneisiin, sidottiin tuoliin...

Työskentelin yksityisessä hoitokodissa, jossa tapahtui paljon pahaa ja vääryyttä. Hoitokoteja oli kaksi, ja molemmissa oli sama meininki. Asiakkaita ylilääkittiin, lääkkeitä puuttui, labrat laiminlyötiin, asukkaita teljettiin huoneisiin (ilman asianmukaista lupaa), sidottiin tuoliin (ilman lupaa), aiheutettiin vakavia vammoja eikä lähetetty jatkohoitoon.

 Johto määrää joka yksikön työajat – mihin aikaan vuorot alkavat ja loppuvat, vaikka tarve on kentällä aivan toinen.

Lääkkeitä puuttui tuhansia kappaleita, asiakirjoja väärennettiin, asukkaita pilkattiin ja hoitajia oli liian vähän. Hoitokodit eivät ole enää toiminnassa, mutta on harmittavaa, että johtaja pääsee kuin koira veräjästä.Työntekijä

4. Vaipoissa säästetään

Olen työskennellyt useamman vuoden lähihoitajana yksityisellä puolella vanhusten parissa. Yksin ollaan yövuorossa, vastuulla useat kymmenet muistisairaat ja huonokuntoiset asukkaat eri puolella taloa. Jos ja kun tarvitsee soittaa ambulanssin jollekin, kuka vastaa muista asukkaista, jotka eivät ole kuulo- tai näköyhteyden päässä? Asentohoidot on haastava tehdä yksin, mutta tehtävä ne on. Yövuoron aikana voi sattua mitä vain.

Suihkuun viedään kerran viikossa. Päivittäisiin aamu- ja iltatoimiin (pesut, pukeminen, riisuminen, mitä milloinkin) on aikaa 5-10 minuuttia per asukas. Sama pätee syöttämiseen. Vaippa vaihdetaan kaksi kertaa päivässä, ja jos hyvin käy, kolmesti vuorokauden aikana. Vaipoissa säästetään, eikä useammalle vaihdolle tai vessakäynnille ole edes aikaa. Ruoka on ala-arvoista, usein vanhaa ja samaa. Hinta siitä kyllä osataan ottaa. Vuorokauden kaloritarve ei täyty, jos syö soseutettua ruokaa eikä saa esimerkiksi leivästä lisäenergiaa. Iltapalan ja seuraavan päivän aamupalan välinen tuntimäärä on normaalisti noin 14 tuntia.Lähihoitaja

5. Jalka jouduttiin amputoimaan

Olen itse töissä vanhusten hoivakodissa. Olen tehnyt niin yö- kuin päivävuorojakin. Teen myös keittiövuoroja, joissa pitää tehdä myös hoitotyötä. Yhden asukkaan jalkaan oli tullut naarmu, josta kehittyi nekroosi eli kuolio viikossa. Jalka jouduttiin amputoimaan.

Yksilössämme yksikönpäällikkö oli sitä mieltä, että yksi hoitaja voitaisiin vielä poistaa aamuvuorosta. Sitten hoitajia olisi kolme. Asukkaita on yli 20.Väsynyt hoitaja

6. Irtisanouduin hyvin äkkiä

Olen entinen yksikönpäällikkö ja irtisanouduin juurikin sen vuoksi, etten hyväksynyt henkilöstövajetta. Mihinkään ei saanut vastauksia. Ei saanut ottaa sijaisia, vaikka vaje oli merkittävä. Itse en hyväksy sitä, että johdossa ei ole yhtään sosiaali- ja terveysalan asiantuntijaa, vaikka johto antaa kaikki määräykset.

 Sain nuhteet esimieheltäni, kun soitin ambulanssin ilmoittamatta ensin hänelle.

Millään ei ollut mitään merkitystä, kun kaikki oli kiinni päällikön operatiivisesta johtamisesta, jos jokin asia ei onnistunut yksikössä. Oli alistamista ja vähättelyä. Johto määrää joka yksikön työajat – mihin aikaan vuorot alkavat ja loppuvat, vaikka tarve on kentällä aivan toinen. Ruokahuolto kuulemma siinä sivussa, vaikka henkilöstöä ei riittänyt edes hoivatyöhön. Itse en hyväksynyt tuollaista pelleilyä ja irtisanouduin hyvin äkkiä.Entinen yksikönpäällikkö

7. Surutta jätetään suihkutukset pois

Tehostetun palveluasumisen yksiköt yksityisellä sektorilla ovat lähinnä säilöntäpaikkoja. Mitään virikkeellistä toimintaa tai kuntoutusta ei hoitajilla ole aikaa tehdä. Monessa hoitoyksikössä on hoitoapulaiset karsittu pois. Hoitohenkilökunta pesee asiakkaiden pyykit, lajittelee ne, hoitaa tiskit ja ruoan jakelun. Se kaikki on pois asiakashoitotyöstä.

Myös kunnallisen kotihoidon työtahti on järkyttävä. Kun sijaisia ei saada ja hoitohenkilökuntaa puuttuu, niin surutta jätetään suihkutukset pois. Asiakaslistat ovat järkyttävän pitkiä, ja kävelyä työvuoron aikana tulee helposti yli viisi kilometriä. Hoitotyön prosessit eivät ole kunnossa. Hoitajilta vaaditaan hoitotyön lisäksi pitkiä hoitoraportteja muun muassa tilastoja varten, mutta niitä ei ole aikaa tehdä, kun asiakaskäyntejä on niin paljon. Jatkuva kiire kiristää pinnaa, altistaa virheille ja heijastuu negatiivisesti työyhteisön ilmapiiriin.Alan vaihtoa harkitseva

8. Yöt märissä vaipoissa

Olen työskennellyt vanhusten palveluasumisen yksikössä kahdeksan vuotta. Jokaisessa kunnallisessa paikassa on samanlainen meininki kuin yksityisellä puolella. Kerran viikossa pääsee pesulle, vaatteet ovat likaisia, kun ei ehditä vaihtamaan joka käänteessä. Yöt ollaan märissä vaipoissa, ja vanhukset viettävät aikansa keskenään tai yksin tekemättä juuri mitään, koska virikkeitä järjestetään vain muutaman kerran viikossa. Hoitajilla ole aikaa asukkaille.

Tietokoneella menee hoitajilla tuhottomasti aikaa, ja silti hoitosuunnitelmat ja viralliset asiakirjat eivät ole ajan tasalla. Näistä asioista ei vain puhuta, koska se on normaalia nykypäivänä, että 90-vuotias makaa sängyssä iltakuudesta aamukymmeneen, samalla vaipalla. Saa aamupalan kello 10.15, lounaan kello 11.45, päivällisen kello 16.30 ja sen jälkeen seuraavan kerran aamupalaa seuraavana aamuna. Kerran viikossa pääsee suihkuun, mikäli hoitajia on tarpeeksi. Pahimmillaan on 2-3 viikkoa, kun ei vain yksinkertaisesti ehditä suihkuttamaan.Kaupungin palveluksessa

9. Ambulanssi hätävarana

Työskentelen ensihoidossa, ja yhä useammin törmätään ilmiöön, jossa hoitokodin henkilökunta soittaa ambulanssin paikalle milloin minkäkin olemattoman vaivan takia. Ilmeisesti ajatus on se, että totta kai ambulanssi vie vanhuksen mukanaan.

 Jotkut hoitajat kohtelivat dementikkoja tosi huonosti.

Kun ensihoitajat alkavatkin selvittää tarkemmin tapahtunutta ja tilannetta, niin rivien välistä on selvästi luettavissa, että hoitajilla on niin mahdoton kiire, että jos saavat lähetettyä vanhuksen pois osastoltaan, niin se helpottaa illan työlistaa ”huomattavasti”.

Siinä vaiheessa olen yleensä sanonut ”Ymmärrättehän, että vanhus on parin tunnin päästä täällä jo takaisin kun mitään vikaa ei hänestä löydetä”. Valitettavan usein hoitajan vastauksesta on selkeästi välittynyt viesti ”helpottaa se muutaman tunnin poissaolokin meidän töitä”.Ensihoitajana 8 vuotta

10. Työvuorolistoja ei saanut näyttää

Olin itse aikoinaan työvuorossa kun Avista tultiin yllätyskäynnille. Tietenkin kerrottiin todellinen tilanne ja näytettiin työvuorolistat, mistä silloinen pomomme meille suuttuikin, kun työvuorolistoja ei olisi kuulemma saanut näyttää.

Yhtenä kesänäkin meillä ei ollut vakituista sairaanhoitajaa paikalla. Pomokin oli juuri irtisanoutunut, ja yksikköä sijaisti toisesta yksiköstä pomo, joka ei ollut talossa paikalla, vaan hänelle soitettiin tarvittaessa. Minä itse lähihoitajana silloin jouduin tekemään työvuorolistoja ja hoitamaan asiakastyön siinä ohessa, kun yritin hoitaa sijaisia töihin. Talossa on 30 asukasta ja vain yksi yökkö. Me jouduimme myös hoitajina hoitamaan keittiön tiskit ja lämmittämään ruoat asukkaille joten aina aamu/iltavuorosta yksi hoitaja on kokonaan keittiössä, ja silti hänet laskettiin vahvuuteen mukaan. Talossa pesimme myös asukkaiden vaatteet.

 Monesti kun menen sinne, niin äitini istuu ruoka-annos edessään eikä ole siihen edes koskenut.

Opiskelijoitakin saatettiin käyttää vahvuutena, jos ei saatu sijaisia työvuoroon. Suihkuun asukkaat pääsivät kerran viikossa. Asukkaille saatettiin laittaa yövaatteet päälle jo päivällisen jälkeen, ja välillä myös ennen sitä, koska muuten ei välttämättä ehtinyt. Viriketoimintaa ei ehditty asiakkaille järjestämään tarpeeksi, vaan pyydettiin, että kaikki mahdollinen ”juttelu” asukkaan kanssa merkataan viriketoimintaan, jotta se näyttäisi hyvältä.Entinen työntekijä

11. Vanhukset suljettiin yöksi huoneeseen

Kunnan ylläpitämässä dementiakodissa oli ihan tavallista, että esimerkiksi iltavuorossa joutui olemaan yksin vuorossa tai niin sanotulla kiertävällä, jonka voi hälyttää tarvittaessa apuun. Vastuulla oli kymmenen dementikkoa ja kaksi tukiasukasta, joista toinen oli keuhkosyöpää sairastava trakeostomiapotilas. Se oli kauheata.

Jotkut hoitajat kohtelivat dementikkoja tosi huonosti. He esimerkiksi sulkivat yöllä huoneeseen ja nojasivat huoneen oveen, ettei vanhus päässyt ulos. Eräs potilas oli kaatunut, ja vaikka oli lyönyt päänsä pahasti ja hänellä oli verenohennuslääkitys, ei ambulanssia soitettu. Viikon kuluttua se potilas vajosi tajuttomaksi, ja silloin olin vuorossa. Soitin ambulanssin. Todettiin viikon vanha aivoverenvuoto. Sain nuhteet esimieheltäni, kun soitin ambulanssin ilmoittamatta ensin hänelle.

Samoin potilaaksi tuli vanhus, jolla oli muun muassa neljät rauhoittavat päällekkäin. Menin sairaanhoitajan luo keskustelemaan siitä, että lääkärin pitäisi katsoa sen ihmisen lääkitys. Sain siitäkin moitteet. Samoin oli vanhus, joka kärsi vatsakivuista. Hänelle ei hankittu lääkäriä. Pyysin omaisia toimittamaan potilaan yksityiselle lääkärille. Munasarjasyöpä oli levinnyt jo ja sille tielleen jäi. Näitä tapauksia oli muitakin. Kun otin puheeksi, minä sain moitteet ja pääsin silmätikuksi. Lopulta en jaksanut enää. Sanouduin irti liki 15 työvuoden jälkeen.En jaksanut enää

12. Sijaisten palkkaaminen kiellettiin

Olen työskennellyt kaupungin palvelutalossa yhdeksän vuotta. Tuon yhdeksän vuoden aikana ei yksikään asukkaista päässyt kuin kerran viikossa suihkuun. Saunominen kiellettiin hoitajapulan vuoksi, ja yöhoitajia oli 62 asukkaalle yksi. Aamuvuoron henkilövahvuus näytti hyvinä päivinä kahdeksaa hoitajaa, huonompina viittä. Se tekee niinä hyvinä aamuina kahdeksan asukasta per hoitaja ja huonoina 12 asukasta per hoitaja.

 Isä istui sängyllään ilman housuja, eritteitä oli lattialla.

Sijaisten palkkaaminen kiellettiin, koska määrärahat budjetissa oli ylitetty. Arki oli hoitajien tuplavuoroa tai ainaista vajaalla tekemistä. Omaiset useimmiten tietävät vain väylän valittaa epäoikeudenmukaisuuksista palvelutalon johtajalle, ja sinne valitukset jäävätkin. Ongelmat eivät tavoita kunnallisella puolella Avia tai Valviraa. Kaikki ei ole niin ruusuista kuin annetaan ymmärtää.Nykyisin yksityisellä

13. Työntekijöiden joukkopako

Työskentelin 2011-2012 toimipisteessä, josta irtisanoutui vuoden aikana 30 työntekijää. Lisäksi hoitajamitoituksia pienennettiin niin, että vuoroja tehtiin yksin. Laitoshoitajat irtisanottiin, ja yöhoitajat sekä muut vuorolaiset siivosivat ja yrittivät samaan aikaan hoitaa asiakkaita. Lisäksi keikkalaisille annettiin lyhyitä päiviä, esimerkiksi neljän tunnin vuoroja.

Keikkalaisia ei saatu. Johto vähät välitti, mitä mieltä työntekijät olivat asioista. Muistan, kun yksi jos toinenkin työkaverini uupui tilanteessa, jossa johdolta sai pelkkää p-skaa niskaan eikä asiakkaita ehditty hoitamaan ja kuntouttamaan kunnolla.Kurjuuden kokenut hoitaja

14. Kipuun psyykelääkettä

Omaiseni kuoli vuosi sitten syksyllä Kaakkois-Suomessa sijaitsevassa hoitokodissa. Oli kaatunut. Ei tiedetä, kuinka kauan hän oli ollut kaatuneena yksin. Hän pääsi sairaalaan useamman tunnin päästä. Kun hänet kotiutettiin, ei annettu lääkärin määräämää lääkettä särkyyn. Soitettiin omalle lääkärille, joka määräsi keskushermostoon vaikuttavan psyykelääkkeen näkemättä. Äitini lääkittiin tällä hiljaiseksi ja ”kivuttomaksi”.

Halusin purkaa lääkityksen ja ihmettelin, miksi kipuun annetaan psyykelääkettä eikä särkylääkettä. Vedottiin muun muassa henkilökunnan vähyyteen ja lääkärin määräykseen. Äitini kuoli kahden viikon päästä lääkkeen aloituksesta. Pyysin hoitokirjauksia, jotka evättiin minulta. Kyseisen kodin kanssa ollut vuosien ajan jos jonkinlaista ongelmaa. Nämä tapaukset ovat varmasti vain jäävuoren huippuja.Lapsi

15. Äiti istuu koskematon ruoka-annos edessään

Äitini on ollut kohta viisi vuotta täällä Keski-Suomessa kaupungin palvelusetelillä yksityisessä hoitokodissa. Olemme joutuneet useampaan otteeseen olemaan kaupungin vanhuspalveluihin yhteydessä muun muassa hoitajien vähyyden ja viriketoiminnen puuttumisen takia. Hoitajat ovat jaksamisen rajamailla, ja johtaja keskittyy vain kaikkeen ulkoiseen – esimerkiksi kukkaistutuksiin ja kalusteisiin.

 Ihmettelin, miksi kipuun annetaan psyykelääkettä eikä särkylääkettä.

Hoitajia on koko ajan liian vähän. Hetkeksi asia muuttui, kun teimme valituksen usean muun omaisen kanssa, mutta nyt tilanne on taas todella huono. Käyn äitiäni katsomassa neljä kertaa viikossa. Ajoitan menoni ruoka-aikaan, jotta voin auttaa häntä syömisessä. Monesti kun menen sinne, niin äitini istuu ruoka-annos edessään eikä ole siihen edes koskenut. Kukaan ei ole auttamassa, ja ruoka on jo ihan kylmää, jos hoitaja kerkeääkin jossakin vaiheessa tulemaan auttamaan. Hiukset ovat jatkuvasti likaiset. Suihkuun pääsee korkeintaan kerran viikossa. Vaatteet ovat likaiset, vaikka vaihtovaatteita on yllin kyllin. Niitä ei ehditä tai viitsitä vaihtaa.

Viriketoiminta on useasti vain radion kuuntelua tai television katselua, mikä mielestäni kuuluu ihan normaaliin päivään. Yleensä vuorossa on yksi hoitaja, joskus jopa vain opiskelija yksin. Tieto ei kulje. Jos hoitajalle sanoo jotakin, niin tieto ei kulje eteenpäin. Kukaan ei tiedä mitään, kun kysyy äidin asioista.Huolissaan oleva omainen

16. Vessaan ei menty

Mieheni joutui jo 65-vuotiaana laitoshoitoon toiminnallisia kykyjä rajoittavan, etenevän sairauden takia. Hän tarkkaili ruokasalissa pyörätuolissa olevaa asukasta, jonka hoitajat toivat pöydän ääreen ja asettivat ruokalautasen hänen eteensä. Asukas ei syönyt, eivätkä hoitajat tarjonneet syöttöapua. Mies sai istua pöydän ääressä, kunnes tuli seuraava ruokailuaika. Koskematon lautanen poistettiiin ja tilalle tuotiin tuore annos. Jälleen sama juttu, asukas ei syönyt tai ei pystynyt syömään, eivätkä hoitajat syöttäneet. Muutaman viikon kuluttua hän menehtyi.

Mieheni pystyi vielä liikkumaan rollaattorilla, mutta tarvitsi wc-käynteihin yhden hoitajan apua. Hän pyysi ystävällismielistä hoitajaa auttamaan hänet vessaan. Hoitaja lähti hänen kanssaan, kunnes tomerampi hoitaja huusi perään ”Ei tarvitse viedä, se on aamulla kuivitettu”. Vessaan ei menty, vahvemman tahto voitti. Onko pienempi paha vaihtaa vaippa kuin avustaa wc-käynnissä?

Kerran on tuotu toisen etunimikaiman lääkkeet. Toinen asukas oli muistisairas, joten lääkitys oli hyvin erilainen. Sillä kertaa minulle heti soitettiin ja kerrottiin, että on tapahtunut vahinko. He ottivat heti yhteyttä viranomaisiin ja tarkkailivat vastuullisesti tilannetta. Siitä ei seurannut mitään pahaa, mutta mitä se kertoo hoidon luotettavuudesta? Puoliso

17. Kynsiä ei leikattu, partaa ei ajettu

Isämme oli pitkän aikaa sairaalassa. Siellä oltiin välinpitämättömiä perushoidon suhteen. Kynsiä ei leikattu, partaa ei ajettu – me omaiset teimme ne. Sinne mennessämme isä istui sängyllään ilman housuja, eritteitä oli lattialla. Rikkoutunut kynttelikkö oli isän sängyn vieressä ikkunalaudalla, lamput olivat vaarallisesti rikki.

Siskoni kävi äitimme kanssa joulukuussa katsomassa isää, ja he olivat huolissaan tämän sekavuudesta. He pyysivät minua soittamaan sairaalaan, ja niin teinkin samana päivänä. Vastaanotto puhelimessa oli hyvin epäammattimaista ja halutonta. Seuraavalla viikolla menimme paikalle, ja jos emme olisi vaatineet siinäkin isälle nesteytystä, seuraukset olisivat olleet kohtalokkaat.Huolestunut omainen

18. Puhekyvytön ei voi valittaa

Olen itse taistellut oman vanhukseni oikeuksien puolesta paikallisessa kunnallisessa hoivakodissa – ihmetellen, miten henkilöstö voi kohdella äitini hyvin julmasti. Kun puolustan äitini oikeuksia, minut häädetään ulos, vaikka Avin hallintoylilääkärin mukaan niin ei saa tehdä. Se vain kuuluu asiaan, että näin kohdellaan. Olen ollut joka iltapäivä äitini luona, pahimpia hoidon virheiden seurauksia helpottaen, taistellen hänen oikeuksistaan.

Minun äitini ”varastettiin” laitokseen, vaikka hän oli aina sanonut haluavansa asua kotona. Kun vanhuspalvelujohtaja ja joku toinen virkamies olivat toista mieltä ja ottivat äitini perusteettomalla pakkotoimella laitokseen, he alkoivat lääkitä lääkeyliherkäksi lausuttua ja sillä tappoivat vanhukseltani muun muassa puheen ja kävelyn. Kukaan ei kanna siitä huonoa omatuntoa – eikä siitä, että hänelle tuotetaan virheellisellä kohtelulla joka sekunti suunnatonta hermopoltetta – puhekyvytön ei voi valittaa!Jäävuoren huippu

19. Tyttärelle laitettiin vierailurajoite

Isäni oli hoidossa Pirkanmaalla lokakuusta 2017 toukokuuhun 2018. Hoito oli järkyttävää! Hoitohenkilökunnasta oli koko ajan pulaa. Hoidon taso oli ala-arvoista. Ruoasta selkeästi säästettiin. Hedelmiä, vihanneksia tai juureksia ei näkynyt. Ruokaa oli vähän, ja sitä säästettiin.

Erään asukkaan tytär otti kantaa hoivakodin epäkohtiin. Tyttärelle laitettiin vierailurajoite äitiään katsomaan. Hän voi vierailla vain arkipäivisin kello 11:n ja 15:n välillä. Annetaan ymmärtää, että hän on käyttäytynyt uhkaavasti. Kovaääninen on, mutta asioista on valittanut ja yrittänyt saada vanhuksille inhimillisemmät olot.

Näin täällä Suomessa toimitaan! Kun joku omainen uskaltaa ottaa asiat puheeksi, niin toimitaan niin, että ei olla näkemässä, mitä esimerkiksi viikonloppuisin tapahtuu, kun ei ole tarpeeksi henkilökuntaa. Isäni kuoli heinäkuussa 2018. Suru ja ikävä on kova. Järkytys riepoo rintaa, että tämmöistä voi olla olemassa.Tytär

20. Kuntoutusta ei ehditty tehdä

Isäni oli 86-vuotias ja muistisairas. Hoitajat myönsivät hoitajavajeen, koska eivät ehtineet ajaa edes isältäni partaa saati leikata kynsiä. Hän oli pissaiset vaipat jalassa ja uni- tai rauhoittavia lääkkeitä täyteen dumpattuna.

Isäni oli kaatunut ja maannut vessan lattialla, josta hoitajat illalla löysivät ja nostivat vain sänkyyn nukkumaan. Aamulla he huomasivat, että isältäni oli lonkka murtunut. Kuntoutusta ei ehditty suorittaa, ja siitä seurasi makuuhaavoja ja keuhkokuume. Makuuhaavoista kuulimme vasta sairaalassa. Kuumeisen isämme jouduimme itse vaatimaan lähetettäväksi sairaalaan. Siitäkään ei meille kerrottu. Sairaalassa isä oli pirteä ja läsnä kaikessa, hoitokotiin siirrettäessä hän muuttui apaattiseksi ja väsyneeksi lääkkeistä. Isäni kuoli lokakuussa.Tytär

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?