Riihimäen vankilan osastolla D-5 on vain seksuaalirikollisia – näin heitä käsitellään kiven sisässä

Riihimäen vankilan Step-ohjelmaan osallistuvat seksuaalirikolliset, joilla on keskitasoinen tai korkea riski uusia rikos. Ohjelma pyrkii vähentämään uusintarikollisuutta.

28.1.2019 15:30

Riihimäen vankilan D-5-osaston ryhmähuoneessa kokoontuu viikoittain ryhmä miehiä, joita yhdistää yksi asia: kaikki heistä ovat syyllistyneet seksuaalirikokseen – joko aikuista tai lasta kohtaan. Kokoontumisissa on kyse Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) Step-ohjelmasta, jonka tarkoituksena on vähentää uusintarikollisuutta.

Vankilan psykologi Mikko Ylipekka kertoo, että 5–7 prosenttia seksuaalirikollisista uusii rikoksen. Rise pyrkii tavoittamaan ne, joiden riski uusimiselle on korkea tai keskitasoinen. Ohjelmassa on vain vankeja, jotka ovat halunneet mukaan.

Ensimmäinen Step-ryhmä on ollut meneillä kolme kuukautta. Uuden ohjelman vaikutusta uusintarikollisuuteen ei ole vielä tutkittu, mutta entisen, vastaavanlaisen Stop-ohjelman hyödyistä tiedetään.

Stopin käyneistä 5,6 prosenttia uusi rikoksen, kun 10,5 prosenttia heistä, jotka eivät käyneet ohjelmaa, jatkoi rikosten tekemistä. Otos oli pieni, ja Ylipekan mukaan tuloksessa ei näy se, että joillakin vangeilla saattoi olla ennen ohjelmaa lukuisia uhreja, ja ohjelman jälkeen vähemmän kuin ennen, sillä yhtä kaikki, tekijä syyllistyi rikokseen uudestaan.

D-5:llä on vain seksuaalirikollisia. Osastolle tulvii luonnonvalo. Sellejä on 20 vangille, käytävällä heitä näkyy vain kourallinen. Yhden oven takaa vaatehuollosta kuuluu, kuinka pyykinpesukoneen linkousohjelma jyllää. Yleisessä tilassa on pieni kirjasto ja päivän sanomalehti. Nurkasta pääsee kulkemaan ryhmähuoneeseen, jossa seitsemän vankia, kaksi Stepin ohjaajaa Anu Siira ja Erkki Lahtinen sekä psykologi Ylipekka tapaavat kolmesti viikossa.

Ohjaajat Erkki Lahtinen ja Anu Siira sekä psykologi Mikko Ylipekka Riihimäen vankilan seksuaalirikollisten osaston sellikäytävällä. Osastolla asuu noin 20 miestä. Moni seksuaalirikoksesta tuomittu haluaa osastolle, sillä osasto on turvallinen.

Huone on pienempi kuin peruskoulun luokkahuone, tuolit on aseteltu vastakkain.

Ohjelma kestää puolisen vuotta, tapaamisia on 87. Sinä aikana vankien on pohdittava, mikä johti tekoon, miltä uhrista ja tämän läheisistä on voinut tuntua ja miten rikokset vastedes vältetään. Tapaaminen kestää kaksi tuntia. Välissä pääsee hermosauhuille.

Seitsemän vankia ja ohjaajat sekä psykologi kokoontuvat viikoittain ryhmähuoneeseen. Step-ohjelma kestää noin puoli vuotta. Ohjelmaan kuuluu kolme kahden tunnin mittaista tapaamista joka viikko.

Siihen, miksi joku tekee seksuaalirikoksen, vaikuttaa asiantuntijoiden mukaan tyypillisesti joukko riskitekijöitä. Asiantuntijoiden mukaan niitä voivat olla esimerkiksi impulsiivinen käytös, päihteiden käyttö, huonot kokemukset läheisissä ihmissuhteissa, vääristyneet ajatusmallit, esimerkiksi vihamielinen suhtautuminen naisiin, joskus se, että itse on joutunut seksuaalirikoksen uhriksi, seksuaalinen kiinnostus lapsia kohtaan, yksinäisyys ja heikko kiintymyssuhde.

Kun vangit tunnistavat, mitä ongelmia heillä on ollut, he alkavat työstää niitä ryhmässä.

Yleensä lapsia hyväksikäyttäneet kokevat kiinnostusta myös aikuisia kohtaan. Miksi uhriksi joutuu sitten alaikäinen? Asiantuntijat kertovat, että joskus on kyse siitä, että seksuaalirikollinen kaipaa läheisyyttä, mutta hänellä ei ole taitoja käsitellä asioita aikuisen kanssa. Tällöin uhriksi voi joutua lapsi.

Ylipekan mukaan valtaosa seksuaalirikollisista ymmärtää tehneensä väärin. Tekohetkellä he ovat oikeuttaneet teon itselleen jollakin verukkeella, jotta rikoksen kanssa voisi elää. Ajatusmallit tehdään ohjelman aikana näkyväksi.

Lisäksi Stepissä käsitellään empatiataitoja ja opetellaan käsittelemään ja tunnistamaan tunteita. Ylipekan mukaan kielteisille tunteille osataan nimittäin monesti antaa vain yksi nimitys: vitutus.

Ohjaajat Anu Siira ja Erkki Lahtinen sekä psykologi Mikko Ylipekka esittelevät Step-ohjelman rakennetta ryhmähuoneessa Riihimäen vankilassa.

Toisessa vaiheessa vääristyneitä ajatusmalleja haastetaan. Ryhmäläisistä on Lahtisen mukaan toisilleen hyötyä, sillä yksi ei niele purematta, kun joku yrittää selittää tekojaan parhain päin ja ryhtyy haastamaan.

Lopuksi suunnitellaan tulevaisuutta. Ryhmähuoneen seinälle on ripustettu kaavio, johon on kirjoitettu tussilla, mitä osa-alueita mielekäs elämä sisältää.

– Jos joku janoaa kostoa rikolliselle, voi tuntua inhottavalta ajatella, että heille yritetään tarjota jotakin hyvää. Tosiasia on kuitenkin se, että jos nämä ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä, riski muiden vahingoittamiselle laskee, Ylipekka sanoo.

Tulevaan valmistaudutaan pohtimalla, missä vaikkapa työskennellä vapautumisen jälkeen ja hankkimalla tukiverkoston. Tukiverkoston löytäminen on usein vaikeaa, sillä Riihimäellä istuvan nimi on usein julkaistu lehdessä, ja kaverit ja perhe kaikonneet. Niinpä vangit pohtivat, mistä voisi löytää ammattiauttajia, kuten psykologeja tai ehdonalaisvalvojan.

Step-ohjelman kolmannessa, eli viimeisessä vaiheessa ryhmäläiset tekevät konkreettisia tulevaisuudensuunnitelmia. He pohtivat, missä asuvat, keneen tukeutua, jos on retkahtamassa ja voisiko jostain löytyä vaikkapa työpaikka. Monella lähipiiri on kaikonnut, kun rikokset ovat paljastuneet.

– Vaikka pyritään kohti hyvää, tässä ei kuitenkaan ohiteta sitä, että on olemassa asioita, joita täytyy vain välttää. Jonkun kohdalla saattaa olla niin, että jos päätyy kahden kesken lapsen kanssa, voi olla, ettei pysty säätelemään itseään. Riskitilanteisiin on keksittävä hyvin yksinkertaisia selviytymiskeinoja, Ylipekka sanoo.

Joillekin seksuaalirikollisille tarjotaan lääkkeellistä hoitoa. Joillekin voi sopia esimerkiksi testosteronitason laskeminen lääkkeiden avulla. Yksin lääkkeellisen hoidon varaan ei kannata silti laskea. Psykologin mukaan myös psykososiaalinen hoito on tarpeen, jotta ihmisellä on sisäisiä hallintakeinoja, kun lääkettä ei enää oteta ja seksuaalinen halukkuus palaa ennalleen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?