Margit Isomäki käy vapaaehtoisesti vankilassa – ”Tämä on rakkain harrastukseni”

Julkaistu:

SPR:n vankilavierailijat auttavat vankeja muun muassa asuntoasioissa, mutta joskus keskustellaan aivan arkisistakin asioista.
Margit Isomäki saapuu tottunein askelin Helsingin vankilan pääporteille. Hetkeä myöhemmin seuraan saapuu Sini Marttinen, 36. Vankilan pääportin kautta pääsee sisään koruttomaan huoneeseen, jossa on lukittavat kaapit.

Naiset naureskelevat rennosti ja kertaavat viimeaikaisia elämänkäänteitä. Käy ilmi, että Sini on perustanut ravintolan. Margit kertoo lapsenlapsestaan. Jutustelun ohella ylimääräiset tavarat, kuten kännykät, jätetään lukittuun kaappiin, ja naiset siirtyvät metallipaljastimen läpi toiseen tilaan. Jaloissa pyörii 6-vuotias huumekoira. Vartija ojentaa Sinille hälytyslaitteen, kaiken varalta.

– En ole kyllä koskaan tarvinnut tätä, Sini toteaa.


– Hei eiköhän keitetä kahvit.

Näillä sanoilla 15 vuotta SPR:n vapaaehtoisena vankilavierailijana toiminut Margit aloittaa päivän ryhmäkokoontumisen. Paikalle on saapunut kuusi vankia, kaikki suorittavat rangaistustaan lyhytaikaisella osastolla. Rento puheensorina täyttää huoneen.

Yksi vangeista alkaa kahvinkeittohommiin, muut istuvat rennosti nojatuoleilla.


Helsingin vankilan punatiilisten muurien sisällä vangit suorittavat tuomioita aina muutamasta viikosta 12 vuoteen. Tänään vierailemme lyhytaikaisten vankien osastolla, jossa vangit viettävät keskimäärin muutaman kuukauden.

C4-osastolla on erityisesti päihdeongelmaisia ja asunnottomia. Vangit istuvat täällä yleisimmin rattijuopumuksesta, varkauksista ja huumausainerikoksista. Eräs vanki on ollut ”lusimassa” jo 24 kertaa. Tähän halutaan muutos. Halutaan katkaista kierre ja auttaa paremman elämän alkuun.


Vangit kaipaavat apua moneen elämän haasteeseen, mutta erityisesti asunto- ja talousasiat mietityttävät. Vangeista noin kolmannes vapautuu asunnottomana. Moni on ollut asunnottomana jo kauan. Tutkimusten mukaan asunnottomuus lisää riskiä rikoksen uusimiseen. Päivän ryhmäkeskustelun teemana onkin tällä kertaa asuminen ja talousasiat.

– Tadaa!

Yksi vanki astuu myöhässä huoneeseen ja keskustelu keskeytyy.

– Hei myöhästyneen täytyy laulaa, Margit kehottaa hymyillen.

– Mulla on hyvä lauluääni, mutta se menee pilalle kurkussa, vanki vastaa. Alkaa nauru.


Naurutuokion jälkeen vakavoidutaan hetkeksi. Margit alkaa kysyä vangeilta heidän asuntotilanteestaan. Yksi on asunnoton, muilla on vapautuessaan asunto.

– Mä olin monta vuotta asunnottomana ja siitä alkoi vankilakierre. Se opettaa, kun on tuolla ilman kämppää vuosia, että se asunto on ykkösasia, kommentoi Make.

– On mulla asunto, mutta mietin, että kumpaa se on, että onko se koti vai onko se vain asunto, mietiskelee vanki Kossu.

Alkaa keskustelu siitä, mikä ero on kodilla ja asunnolla.

– Koti on siellä, missä sydän, kiteyttää yksi.

Ystävä houkutteli uuden harrastuksen pariin

– Tuttavani oli käynyt vankilassa vapaaehtoisena vierailijana. Hän sanoi, että sopisin vankilaan ja olisin oiva lisä ryhmään. Niin minä sitten kävin SPR:n ystäväkurssin ja sitten vankilavierailijakurssin, kertoo Margit 15 vuotta sitten alkaneesta harrastuksestaan.


Vaasan kaupungin pääluottamusmiehenä työuransa tehnyt Margit muistaa vieläkin ensimmäisen vierailunsa Vaasan vankilassa.

– Vaasan vankila oli rakennuksena tuttu, kun olin useasti siitä pyöräillyt ohi. Ajattelin silloin, että onpa mielenkiintoista, kun tulee tämäkin talo tutuksi myös sisältäpäin. Olihan siinä alussa oppimista sen kanssa, että vaikka nykisit ovia niin ne eivät aukea. Siinä oppi kulkemaan vartijan perässä, oli metallinpaljastimet ja kaikki. Kaikki tuntui kuitenkin heti ensimmäisellä kerralla luontevalta, Margit muistelee.


Kolme vuotta vankilavierailijana toiminut Sini hämmästyi hänkin, miten luonnolliselta kohtaaminen vankien kanssa tuntui heti alussa.

– Heti kun siihen tilanteeseen tulee ja tapaa nuo ihmiset niin he ovat ihan normaaleja ihmisiä kenen kanssa juo kupin kahvia ja juttelee.

Tällä kertaa vangin keittämä kahvi osoittautuu laihaksi.

– Pitäis itse taas touhuta, kommentoi yksi.

– Ei tässä kahvissa ole poroja, jatkaa toinen.

Ja taas keitellään kahvia, porollista sellaista.



Hannu keskeyttää asumiskeskustelun.

– Hei kertokaapas Margit ja Sini, mitä teidän elämään kuuluu.

Margit kuvailee joulunviettoaan. Sini kertoo juuri avatusta ravintolastaan.

– Tuohon ravintolaan ei sitten sorkkaraudan kanssa mennä, yksi vanki vitsailee. Alkaa taas vapautunut naurunremakka.

”Vangitkin ovat vain ihmisiä”

Vankilavierailija vie muurien taakse tuulahduksen vankilan ulkopuolelta. SPR:n mukaan tavoitteena on, että vankilavierailijat antavat vangeille mahdollisuuden solmia ihmissuhde vankilan ulkopuoliseen ihmiseen sekä tukea vangin sosiaalista kehitystä ja siten auttaa uuteen alkuun vankilaelämän ulkopuolella.


Myös Margit tekee työtä auttamisen halusta.

– Tämän kaiken tarkoituksena on estää se vankilaan uudelleen tulo. Antaa niitä eväitä selvitä vankilan ulkopuolisessa elämässä. Me tuodaan vankilavierailijana arjesta niitä asioita, joista monet täällä jää vaille.

Sini joutuu toisinaan selittelemään päätöstään toimia vankilavierailijana.

– Monet kysyvät, miksi siellä vankilassa pitää käydä, että jos joku on tehnyt jotain pahaa niin se ansaitsee rangaistuksen. Mutta tässä ei ole kyse siitä. Mielestäni on oikeasti meidän kaikkien edun mukaista, että ihminen pääsee täältä pois mahdollisimman hyväkuntoisena. Että olisi esimerkiksi oppinut uusia taitoja ja olisi tapahtunut jotain henkistä kasvua. Se voi olla todella pienestä kiinni, mikä saattaa sillä ihmisellä vaikuttaa siihen muutokseen.


– Me emme ota vankilavierailijoina kantaa siihen vankien saamaan rangaistukseen tai vangin taustoihin. Me otamme kantaa siihen ihmisen rinnalla kulkemiseen. Vankikin on vain ihminen, Sini muistuttaa.

”Tämä antaa minulle niin paljon”

Margit myöntää, että hänellä on auttamisen lisäksi muitakin motiiveja.

– Mä olen sillä tavalla itsekäs ihminen, että mä saan itsekin tästä niin paljon.

– Täällä tulee niin helkkarin hyvälle mielelle. Ja kun tuntee ja tietää sen, että myös vangeille tulee hyvä mieli. Vaikka kyllähän jotkut kaverit ihmettelevät, että etkö olisi voinut toisenlaista harrastusta keksiä itsellesi, Margit hymähtää.


Vangeilta ei vapaaehtoisten apu jää huomaamatta.

– Kyllä vangit usein sanovat, että on tosi kiva kun me tullaan käymään. Vangit keittävät meille kahvit ja joskus leipovatkin. Kaikesta keskustellaan, aina Linnan juhlien kaunottarista Helsingin historiaan. Ja vaikka vangit käyttäytyisivät siviilissä miten vaan niin meitä kohtaan he ovat aina todella kunnioittavia ja kohteliaita, Margit kehuu.


– Kerran yksi vanki lähti vankilasta pois niin se teki meille vierailijoille sellaisen runon ja se on minulla edelleen. Runon aiheena oli se, miten tärkeältä tuntui kun SPR:n naiset tulivat vierailemaan.

Vanki kiittelee saamaansa tukea

Liikennerikkomuksista muutaman kuukauden tuomiota istuva 54-vuotias Hannu on nähnyt konkreettisesti, mitä vankilavierailijoiden antama apu merkitsee vangeille.

– On todella hyvä asia, että nuo vankilavierailijat käyvät täällä. Ennen oli niin, että aina kun tuosta portista lähti ulos niin se vanha homma jatkui. Nyt vaihtoehtoja on paljon, täällä vankilassa on monenlaisia kursseja, jotka tarjoavat vangille apua, Hannu kertoo.

Hannu kertoo itsekin saaneensa apua asumiskuvioihin.

– Mä olin 20 vuotta asunnoton, mutta sain sitten kriminaalihuollon tukisäätiön kautta asunnon ja nyt olen nyt asunut kolmisen vuotta Y-säätiön asunnossa.

 


Tunnin ryhmätuokio päättyy. Vartija hakee vangit takaisin selleihinsä.

– Te olette sellainen huumoriporukka, aina eivät keskustelut ole tällaisia, Margit sanoo tunnin päätteeksi. Kaikki hymyilevät.

Margitin monen mielestä erikoinen harrastus on opettanut hänelle elämästä yhden tärkeän asian.

– Meitä ihmisiä on monenlaisia, kohtaloita on monenlaisia ja koskaan ei voi tietää, mistä me toisemme löydämme. Se kääntyminen puolelta toiselle voi olla sattumien summa.