Kotimaa

Suvi jätti lestadiolaisuuden – näin elämä muuttui

rac

Julkaistu:

Suvi Ratinen eli täydellisessä umpiossa ja joutui rakentamaan maailmankuvansa kokonaan uudelleen.
Tiedätkö, kuka on Spede Pasanen? Entä mikä on Popeda? Jokainenhan tietää!

Suvi Ratinen ei tiennyt.

Kun hän päätti parikymppisenä erota lestadiolaisuudesta, hän joutui uuteen maailmaan.

– Se on ollut tosi vaikea matka. En suosittele kenellekään, Suvi Ratinen kertoo 1990-luvun lopulla tapahtuneesta elämänmuutoksesta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Vaatii hirveästi luoda itselleen uusi maailmankuva ja mielekäs elämäntapa, hän sanoo.


Nyt hän kertoo kokemuksistaan uutuusromaanissaan Matkaystävä (Otava).

Keski-Suomessa varttunut Ratinen kirjoitti kirjan ensimmäiset rivit jo vuonna 2000.

– Seitsemän vuotta sitten minulle tuli pakahduttava tunne, että on pakko saada tämä tarina ulos itsestäni.

– Pelkäsin että kuolen ja jään kummittelemaan tänne, jos en saa tätä tarinaa kirjoitettua.

Ero oli monen vuoden pähkäilyn tulos. Ratinen ei halunnut kuulua uskontoon, joka tuomitsee muut ihmiset helvettiin tai kadotukseen.

Toisaalta lestadiolaisuudessa oli paljon hyvääkin.

– Olen saanut lestadiolaisuuden kautta mielettömän hienoja kokemuksia, paljon tuttavia ja ystäviä.

Alla olevalla videolla ilmakuvaa vuoden 2017 Suviseuroilta Porista.


Yksinäisyys on kuitenkin Ratisesta kimurantti juttu. Isossa yhteisössäkin voi tuntea olevansa yksin. Varsinkin, kun suunnittelee hylkäävänsä koko uskonnon.

Lue lisää: Kun virret vaikenevat lestadiolaisten Suviseuroilla, alkaa nuorten yö – ”Totta kai on houkutuksia”

Suvi Ratinen muistaa vieläkin sen päivän ja hetken, kun hän kertoi lähtöaikeistaan vanhemmilleen. Tilanne oli kauhea ja surullinen.

– Sanoin että en halua olla enää lestadiolainen.

Vanhempiaan hän tapaa edelleen, mutta muuten Ratisen elämä muuttui ”jyrkän radikaalisti”, niin kuin hän kuvailee. Sen jälkeen hän ei ole käynyt enää kertaakaan lestadiolaisseuroissa.

– Elämänpiirini oli sidoksissa uskontoon. Lestadiolaisuus on hirveän iso osa elämää. Vahvat elämäntavat sanelevat elämänmuotoa paljon.

Esimerkiksi musiikki on iso kysymys lestadiolaisuudessa. Musiikkia ei kuunnella, paitsi Siionin lauluja ja klassista. Eikä televisiota katsota.

– Olin ihan pihalla kaikesta populaarikulttuurista. Kaverini ei uskonut, etten tiennyt, kuka on Woody Allen. Jouduin ponnistelemaan saadakseni saman tyyppistä tietämystä kuin muilla ikäisilläni.

Lue lisää: Tiedätkö, mitä lestadiolainen sanoo toiselle erotessa?

Jätettyään uskonnon Ratinen koki olonsa sangen yksinäiseksi.

– Samalla pelkäsin mokaavani pahasti. Pelkäsin, että lestadiolaiset pääsevät sanomaan, että Jumalan hylkääminen tietää onnettomuuksia. Olin kauhean surullinen. Maailma tuntui vieraalta ja pelottavalta.

Ratinen kaipasi tuttuja lauluja ja turvallisuuden tunnetta, kun on samoissa seuroissa tuttujen ihmisten kanssa.

Onneksi hän sai pian uusia ystäviä, joiden kanssa prosessoida asioita ja opetella maailman tavoille.

Aluksi Ratinen tykästyi alkoholiin. Alkoholi on lestadiolaispiireissä kielletty.

– Alkoholin juominen auttoi, koska oli yksinäinen olo. Se antoi väylän päästä yhteyteen toisten kanssa. Alkoholi vähensi häpeää ja laimensi hankalia fiiliksiä.

– Vähitellen aloin päästä häpeästä kirjan kirjoittamisen myötä. Juurettomuus on aika raskasta. Tavallaan loin uudelleen lapsuuden maailman tässä kirjassa.

Nyt Suvi Ratisen ei tarvitse enää noudattaa absurdeiksi kokemiaan kieltoja eikä miettiä yhtä paljon omia valintoja. Tilalle on tullut vapaus.

– Olen käyttänyt vapauden luomalla ihmissuhteita ja perehtymällä uusiin asioihin.

41-vuotias Ratinen ei halua lapsia. Lasten hankkiminen on hänen mielestään kytköksissä lestadiolaisuuteen.

– Kun hylkäsin uskonnon, myös ajatus lapsista tuntui vieraalta.

– Kun oma maailmankuva on ollut prosessissa, ei ole ollut energiaa haaveilla jälkikasvusta. Kaikki energia on mennyt oman maailmankuvan rakentamiseen.

Lue lisää: Suviseurojen konkari tunnustaa nauttineensa alkoholia ja harrastaneensa seksiä seurojen aikana

Juttu on muokattu 24.1. kello 9.30