Suomen kaikkien aikojen suurin asekauppa: nämä 12 asiaa jokaisen on hyvä tietää hävittäjä­hankinnoista

rac

Julkaistu:

Moderni taistelulentokone hyökkää niin kaukaa, ettei vastustaja edes havaitse sitä – ja maksaa hirvittävästi. Listasimme konetyyppien plussat ja miinukset.
Ilmavoimien ydintehtäviä sodan aikana on kiistää vastustajalta ilmaherruus Suomen alueella ja tukea muiden puolustushaarojen taistelua. Jos tähän pystytään, ei hyökkäys Suomea vastaan menesty. Kun Suomen ilmapuolustus on kunnossa, ilmavoimat luo pelkällä olemassaolollaan vahvan pelotteen: tänne ei kannata edes yrittää tulla.

Suomi on hankkimassa noin 64 uutta monitoimikonetta korvaamaan vuosina 2025–2030 käytöstä poistuvat Hornetit. Tämä HX-hanke etenee pian yhden askeleen, kun viisi läntistä hävittäjävalmistajaa jättää koneista alustavat tarjoukset tämän kuun loppuun mennessä.

Otsikon alla olevalla videolla esitellään nyky-Hornetien seuraajaehdokkaat.

Kaupan arvo on 7–10 miljardia euroa. Elinkaarikustannuksineen koneisiin uppoaa vielä useita miljardeja lisää. Mitä sillä saa? Miksi Hornetien tilalle halutaan uusia, kalliita koneita?

IS vastaa seuraavassa keskeisiin kysymyksiin Suomen suurimmasta asekaupasta.

1. Miksi HX-hankkeessa puhutaan monitoimikoneista eikä hävittäjistä?

Nykyaikainen taistelulentokone ei ole enää perinteinen hävittäjä, joka hälytyksen saatuaan nousee stratosfääriin torjumaan hyökkääjiä. Sen ei myöskään tarvitse olla huippunopea eikä ylivertainen kaartotaistelussa. Nimityksensä mukaisesti monitoimikoneella on monta roolia: se voi torjua vastustajan ilma-aluksia sekä tuhota myös maa- ja merimaaleja. Monitoimikone on lentävä ja verkottunut aselavetti, joka valvoo, tiedustelee ja taistelee – ja iskee ennen kuin vastustaja näkee sitä. Se kerää, analysoi ja jakaa tilanne- ja maalitietoa omien koneiden, ilmavoimien taistelunjohdon sekä maa- ja merivoimien yksiköiden kanssa.

2. Milloin ilmavoimien nykyisen F/A-18 C/D Hornet -kaluston käyttöikä on lopussa?

Horneteihin on tehty elinkaaripäivitys, joka pitää ne puolustusvoimien mukaan iskukykyisinä 2020-luvun lopulle saakka. Viimeisten koneiden käyttöikä päättyy 2030. Ilmavoimat ei pidä järkevänä Hornetien käyttöiän jatkamista tätä pitemmälle muun muassa rakenteiden väsymisen ja suorituskyvyn suhteellisen heikkenemisen vuoksi.

3. Puolustushallinto esittää Hornetien korvaamista täysimääräisesti eli noin 64 koneen hankkimista. Riittäisikö Suomelle tätä pienempi määrä hävittäjiä?

Suomen puolustussuunnittelun ytimessä on koko maan alueen puolustaminen. Puhtaan sotilaallisesti ajatellen Suomen kokoinen maa tarvitsisi 100–120 koneen ilmavoimat. Siihen Suomella ei ole varaa, ja HX-hankeessa on päädytty 64 koneen vähimmäismäärään. Taloustieteen professori Roope Uusitalon hiljattainen ehdotus ”vain” 47:n koneen hankkimisesta sai puolustusministeri Jussi Niinistöltä täystyrmäyksen: sillä määrällä ei Niinistön mukaan puolustettaisi koko Suomea.

Katso alla olevalta videolta, miten puolustusvoimat perustelee vähintään 64 koneen hankintaa.


4. Tarjouskilpailussa on mukana neljä niin sanotun neljännen sukupolven konetta ja yksi viidennen polven kone. Mitä eroa näillä sukupolvilla on?

Uusimman eli viidennen polven koneiden tutkat, sensorit ja tietojärjestelmät ovat tehokkaita ja pitkälle kehittyneitä: ne voivat kerätä, käsitellä ja vaihtaa tietoa automaattisesti ja reaaliaikaisesti toisten koneiden ja myös muiden puolustushaarojen kanssa. Ohjaajan ei tarvitse keskittyä tämän tiedon käsittelyyn. Myös uusimmilla neljännen polven taistelukoneilla on näitä ominaisuuksia. Esimerkiksi Saab esittää Gripen E:n markkinoinnissaan ”sukupolven 4.5” monitoimikoneena, sillä se kykenee verkottumaan osaksi laajaa puolustusjärjestelmää. Tähän pitää suhtautua myyntipuheena: konetyyppi on jo yli 30 vuotta vanha eikä edusta viidettä polvea.

Suurin ulkoinen ero on viidennen polven koneisiin jo suunnitteluvaiheessa rakennetut stealth- eli häiveominaisuudet: koneet ovat tutkassa heikosti näkyviä eikä asekuorma lisää niiden havaittavuutta, sillä ohjukset voidaan sijoittaa rungon sisään. Häiveominaisuudet eivät tee koneesta näkymätöntä mutta ne parantavat sen kykyä selviytyä lentotehtävistä vihamielisellä ympäristössä, vastustajan ilmavalvonnan ja aseiden vaikutusalueella.

5. Millaisilla perusteilla konetyypin valinta tehdään?

Valintaan vaikuttavat useat tekijät, joista tärkeimpiä ovat sotilaallinen suorituskyky, elinkaarikustannukset ja huoltovarmuus. Lisäksi arvioidaan muun muassa kehityspotentiaalia: sitä kuinka taistelukykyisenä HX säilyy aina vuoteen 2060 saakka. Ostaja pohtii, onko tarjoajalla valmiutta päivittää konetta vielä useiden vuosikymmenien ajan ja voiko siihen integroida uusia, vielä kehitysvaiheessa olevia senroreita ja aseita.

6. Mikä viranomainen tekee lopullisen hankintapäätöksen?

Valtioneuvosto päättää kaupasta vuonna 2021 muun muassa hankinta- ja elinkaarikustannusten perusteella. Puolustusvoimat antaa oman painavan valintasuosituksensa, joka perustuu ilmavoimien arvioon koneen sotilaallisesta suorituskyvystä eri osa-alueilla. Mukaan tulee myös poliittista harkintaa.

7. Millaisia kykyjä puolustusvoimat odottaa uusilta koneilta?

Suorituskykyvaatimukset on jaettu viiteen tehtäväalueeseen, joista tärkein on vastailmatoiminta eli ilmapuolustus. HX:n on kyettävä päihittämään vastustajan taistelulentokoneet ja väistämään tai harhauttamaan ohjuksia. Lisäksi HX:llä on oltava kyky tuhota kohteita maassa ja käyttää aseita ilmasta merimaaleja vastaan. Koneen pitää tutkan ja sensorien avulla kyetä myös tiedusteluun, valvontaan ja kohteiden maalittamiseen. Sen pitää pystyä laukaisemaan kaukovaikutteisia aseita kuten rynnäkköohjuksia ja liitopommeja, jotka kantavat satojen kilometrien päähän. Puolustavan ilmavoiman kannalta on elintärkeää kyetä iskemään kaukaa vastustajan ilma-aseen eri komponentteihin, muun muassa tukikohtiin ja tutka-asemiin.

8. Millaisia uhkia vastaan koneiden pitäisi pystyä toimimaan?

Tärkeää on kyky selviytyä ympäristössä, jossa vastustajalla on vahva tutkavalvonta ja ilmapuolustus. Tässä korostuvat koneen häiveominaisuudet sekä aktiiviset ja passiiviset sensorit ja suojausjärjestelmät. Passiivisin, radiosäteilyä lähettämättömin sensorein koneet voivat havaita uhkia paljastumatta itse. Risteilyohjusten torjunta on vaikeaa mutta mahdollista. Monitoimikoneita ei ole suunniteltu ballististen ohjusten torjuntaan muuten kuin tuhoamalla niiden laukaisualustoja.

9. Onko tarjokkaiden joukossa selkeitä ennakkosuosikkeja?

HX-hanke ei arvioi julkisesti ehdokkaiden paremmuusjärjestystä. Virallinen kanta on, että kaikki tarjouksen tehneet ovat täysimääräisesti mukana kilpailussa. Voittajaspekulaatioissa esillä on ollut F-35A, sillä kone on tarjokkaista ainoa viidennen polven edustaja. Kaikissa koneissa on kuitenkin vahvuutensa ja heikkoutensa.

10. Voisiko Suomi keskittyä monitoimikoneiden sijaan ilmatorjuntaan tai hankkia miehittämättömiä lentokoneita?

Ilmatorjunnan entinen tarkastaja, eversti evp. Ahti Lappi esitteli vuonna 2017 vaihtoehtoisen visionsa, jossa ilmavoimille hankittaisiin yksi laivue uusia taistelulentokoneita ja sen lisäksi pitkän kantaman torjuntaohjusjärjestelmä, joka kykenisi torjumaan venäläisen Iskanderin kaltaisia ballistisia ohjuksia. Lappi esitti lisäksi, että maavoimien vanhentunut ilmatorjuntakalusto korvattaisiin uudella ja että ilmatiedustelu- ja maalinosoitustehtävät hoidettaisiin miehittämättömillä lentolaitteilla. HX-hankkeessa ei pidetä näitä ehdotuksia järkevinä.

11. Miten puolustusvoimien mittava HX-hankinta rahoitetaan?

Hornetien seuraajat maksavat 7–10 miljardia euroa. Hintaan sisältyvät muun muassa lentokoneet, aseet, sensorit, tuki- ja koulutusjärjestelmät, ylläpidon järjestelmät ja lentotoiminnan käynnistäminen. Hallitus järjestää kaupalle erillisrahoituksen puolustusbudjetin ulkopuolelta. Koneet ovat palveluskäytössä 2060-luvulle saakka; tänä aikana käyttö- ja ylläpitokulut katetaan normaaleista puolustusmenoista. Elinkaarikustannukset huomioon ottaen koko hankinnan arvo noussee 13–17 miljardiin euroon.

12. Sisältyykö hankkeeseen vastakauppoja Suomen teollisuudelta?

Niin sanottuja vastakauppoja ei HX-hankinnan yhteydessä tehdä. Puolustusministeriö kuitenkin on asettanut valmistajan kanssa tehtävän teollisen yhteistyön vaatimukseksi vähintään 30 prosenttia toteutuneen kokonaishankinnan arvosta. Teollinen yhteistyö voi olla esimerkiksi koneiden kokoonpanoa Suomessa. Tämä on koneiden huoltovarmuuden kannalta merkittävä tekijä kaupanteossa.

Nykyinen hävittäjä

Suomen nykyinen hävittäjä McDonnell Douglas F/A-18 Hornet tilattiin pian Neuvostoliiton sortumisen jälkeen 1992. Kaksimoottorista konetta tilattiin 64 kappaletta, joista suuri osa koottiin Suomessa. Konetta ja sen aseistusta on päivitetty ilmasta-maahan –suorituskyvyksi. Hornetien käyttöikä lähestyy loppuaan ja ne poistuvat käytöstä 2030 mennessä.

Vahvuudet: Hornet osoittautui oikeaksi valinnaksi Suomelle. Sillä pystyi operoimaan Suomen maantietukikohdista sekä lyhyiltä kiitoteiltä. Hornet on täyttänyt sille asetetut vaatimukset ja niitä on pystytty päivittämään nykyaikaisiksi uusilla asejärjestelmillä. Hornetien myötä Suomella on väitetty olleen 20 vuoden ajan jopa yksi Euroopan parhaimmista hävittäjäpelotteista.

Heikkoudet: Hornet edustaa 1980-luvun alun hävittäjätekniikkaa eikä sen suorituskyky enää pitkään pärjää uusille konetyypeille, mikä ajan myötä suhteessa heikentää Suomen puolustuskykyä. Myös koneiden rakenteiden väsyminen tulee käyttöikänsä päähän. Varaosien saaminen vaikeutuu ja kallistuu, joten Hornetien elinkaaren pidentäminen ei ole kustannustehokasta.

Boeing F/A-18 E/F Super Hornet, Yhdysvallat

Suomalaisille tutun Hornetin seuraaja on edeltäjäänsä kookkaampi ja kyvykkäämpi: aivan kuin Volvo V70, josta on kehitetty V90. Kauppaan sisältyisi todennäköisesti myös useita elektroniseen sodankäyntiin erikoistuneita Growler-malleja, jotka voivat sokaista vastustajan tutkat.

Vahvuudet: Koeteltua, luotettavaa tekniikkaa. Kaksimoottorinen. Kehittynyt, uuden sukupolven tutka ja raskas ase- ja polttoainekuorma. Istuu suomalaiseen taistelutapaan ja järjestelmiin.

Heikkoudet: Tarjokkaista ikääntynein, kehityspotentiaali lähivuosikymmeninä pieni valmistuksen loppuessa. Häiveominaisuudet neljättä, poistuvaa hävittäjäpolvea.

Dassault Rafale, Ranska

Todellinen monitoimikone, joka sopii lähes kaikkiin rooleihin: muun muassa hävittäjätorjuntaan, ilmasta maahan ja ilmasta merelle -tehtäviin, lähi-ilmatukeen ja tiedusteluun. Taistelutehtävissä koeteltu, vankkatekoinen työjuhta.

Vahvuudet: Kykenee kantamaan suuren ase- ja polttoainekuorman. Kaksimoottorisena luotettava. Suomeen tarjottavassa mallissa todennäköisesti uusin tutka- ja sensoritekniikka.

Heikkoudet: Vaatisi ilmavoimien sopeutumista outoon tekniikkaan ja huoltoon, mikä ei tee Rafalesta vahvaa kandidaattia. Häiveominaisuudet.

Eurofighter Typhoon: Britannia, Saksa, Espanja, Italia

Lentää korkealle ja kovaa. Taistelutehtävissä koeteltu yhteiseurooppalainen kone, jonka käyttö Euroopassa on laajaa.

Vahvuudet: Suorituskykyinen tehopakkaus, joka on suunniteltu jatkuvia päivityksiä varten. Tarjotaan Suomelle todennäköisesti varustettuna uusin, tehokkain Meteor-ilmataisteluohjuksin. Kaksimoottorinen.

Heikkoudet: Päivityspotentiaalia ei ole hyödynnetty tämän hetken malleissa: tutka- ja tietojärjestelmät vanhaa polvea, mutta Suomelle tehtävä tarjous sisältänee uutta tekniikkaa. Häiveominaisuudet.

Lockheed Martin F-35A Lightning II, Yhdysvallat

Uusimman, viidennen sukupolven taistelukone, jonka suunnittelu on lähtenyt liikkeelle häiveominaisuuksista. Näkyy heikosti tutkassa ja on harjoituksissa ampunut vastustajia alas korkealla onnistumisprosentilla. Otsapinta-ala eli tutkasäteitä heijastava ala edestä on luokkaa 10 kertaa 10 senttiä. Pysyy tuotannossa tarjokkaista pisimpään. Useat Yhdysvaltain liittolaiset, ovat valinneet F-35:n. Israelissa F-35 on jo osallistunut taistelutehtäviin.

Vahvuudet: Teknisesti edistynein kone, joka tarjoaa lentäjälle parhaan tilannekuvan. Kykenee verkottumaan osaksi laajaa taistelujärjestelmää. Tehokas tutka. Pitkä elinkaari.

Heikkoudet: Liikehtimiskyvyltään kömpelöhkö. Osoittautunut osittain epäluotettavaksi. Häviää suorituskyvyssä Rafalelle ja Eurofighter Typhoonille erityisesti suurissa lentokorkeuksissa. Yksimoottorinen.

Saab JAS-39E Gripen, Ruotsi

Uusi malli E eli Ekko on entistä kookkaampi, vankempi ja teknisesti kehittyneempi, mutta se edustaa vanhentuvaa tekniikkaa: perus-Gripen teki ensilentonsa jo 1988.

Vahvuudet: Hankintahinnaltaan ja käyttökustannuksiltaan erittäin kilpailukykyinen. Suunniteltu jo lähtökohtaisesti toimimaan maantietukikohdista. Uuden sukupolven tutka. Voidaan aseistaa tehokkain Meteor-ilmataisteluohjuksin, joiden kantama on yli 100 kilometriä. Tietojärjestelmä on älykäs ja verkottuva. Hyvä elektronisen sodankäynnin varustus.

Heikkoudet: Konetyyppinä vanha, Hornetin ikäluokkaa. Kantaa tarjokkaiden pienimmän asekuorman. Yksimoottorinen. Uusi kypärätähtäin vasta kehitteillä. Häiveominaisuudet poistuvaa polvea, vaikka kone onkin pienikokoinen.

Artikkelia selvennetty 24.1. klo 11:20. Eurofighter on yhteiseurooppalainen kone, jonka tuotannossa ovat mukana Britannia, Saksa, Espanja ja Italia. Britannian hallitus edustaa kumppanimaita koneen myynnissä.

Lähteet: Juha-Pekka Keränen: Suorituskykyarviointi löytää Suomen puolustukseen sopivan HX-monitoimihävittäjän. Ilmavoimat 2018; Pentti Perttula: Paras hävittäjä Suomelle. Docendo 2018; Aftenposten; FlightGlobal.com; Hush-Kit.net

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt