Kotimaa

Reilut sata vuotta sitten Suomessa levisi rokotevastainen aate – sen hinta oli hirvittävä

Julkaistu:

Rokotuksen laiminlyönnistä johtunut tuhkarokkotapaus säikäytti suomalaiset, mutta rokotevastaisuus ei ole uusi ilmiö. Sitä esiintyi varsin samankaltaisena jo 1900-luvun alussa.

Suomessa alkoi levitä 1900-luvun alussa yksinkertaisuudessaan kiehtova, mutta ihmishenkiä vaatinut luonnonterveysoppi. Se alkoi kyseenalaistaa kolme vuosikymmentä aiemmin aloitettujen massarokotusten hyödyt.

Sama rokotevastaisuus nousi puheenaiheeksi joulukuun alussa, kun Luodossa Pohjanmaalla paljastui esikouluikäisen rokottamattoman lapsen sairastuminen harvinaiseen tuhkarokkoon.

Jo nujerretuksi luullut tartuntataudit alkavat levitä, kun yhä useampi jättää rokotteet väliin. Tähän laumaimmuniteetin romahtamisen kierteeseen jouduttiin Suomessa 1910-luvulla.

Ennen sitä tilanne oli vuosikymmeniä ollut hyvä. Alle kaksivuotiaiden rokottaminen isorokkoa vastaan oli määrätty Suomessa pakolliseksi 1883. Isorokkokuolleisuus laski. Näin myös muiden tartuntatautien kohdalla, joihin oli opittu antamaan rokotuksenkaltaista hoitoa.

1900-luvulle tultaessa tilanne muuttui. Rokotuksia alettiin entistä ponnekkaammin kyseenalaistaa tai jopa demonisoida.

”Rokotus on myrkyttämistä”, rokotevastustajien eturiviin kohonnut luontaishoitaja, tohtori Edward Wilhelm Lybeck tapasi toistella opetustilaisuuksissaan. Lybeckin lempilause kelpaisi liki sellaisenaan 2010-luvun rokotusvastustajien nettisivujen sisällöksi.

Palavasilmäinen ja innostava puhuja Lybeck oli koulutukseltaan lääkäri. Hän oli kuitenkin hylännyt koululääketieteen ja omaksunut saksalaisen Luis Kuhnen mukaan nimetyn ”vesiparantamisopin”.

Lybeck oli vakuuttunut Kuhnen tautiselityksistä. Kuhnen mukaan tappava isorokko ja moni muu tartuntasairaus johtuvat elimistön sisään joutuneiden vieraiden aineiden käymisestä. Rokote oli vieras aine elimistössä ja siksi sitä ei sopinut ottaa. Niinpä isorokkoon, hinkuyskään, tulirokkoon tai kurkkumätään sairastunutta piti hoitaa istuttamalla vuoron perään kuumassa ja kylmässä kylvyssä.

Kuhnen opit tekivät vaikutuksen myös erääseen postineiti Malin Bergströmiin. Hän kävi Saksassa opiskelemassa Kuhne-hoitoja ja perusti niitä tarjoavan kylpylän Karjalankannakselle Kirvuun 1909. Se sai seuraajia myös muualla maassa. Hämeenlinnan maalaiskuntaan perustettu lepokoti Tuomola ammensi oppinsa Kirvusta.

Bergström suuntasi tarmoa rokotusten vastustamiseen. Jo seuraavana vuonna kylpylän perustamisen jälkeen tuberkuloosiin ja erityisesti kurkkumätään kuolleiden määrät moninkertaistuivat Etelä-Karjalassa ja Kannaksella, jossa Bergströmin opetus oli saanut jalansijaa.

Välttämättä niin ei olisi tarvinnut olla. Kurkkumätään oli tarjolla ns. hevosseerumi, joka toimi alkeellisena rokotteena. Heti taudin alussa annettu rokote pystyi parantamaan lähes kaikki kurkkumätään sairastuneet.

Johtavan luontoparantajan Edward Lybeckin hoidollinen näkemys pohjasi luontokokemusten korostamiseen ihmisen hoidossa. Luonnon rauha ja kauneus olivat Lybeckin mukaan ihmistä jo sinällään parantavia elementtejä. Lybeck perusti näitä oppeja toteuttavan luontoparantolan Vilppulaan. Kun parantola ajautui sisällissodan jälkimainingeissa konkurssiin, Lybeck siirtyi Kirvun parantolan lääkäriksi. Pitkään hän ei ehtinyt tehtävää hoitaa, sillä hän teki juhannuksen alla 1919 itsemurhan ampumalla itseään kiväärillä.

Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla rokotusvastaisuus levisi niin ikään. Siellä se oli kytköksissä homeopaattista vaihtoehtolääketiedettä kohtaan virinneeseen mielenkiintoon. Malli tuli Ruotsista.

”Ensimmäiset homeopaatit olivat Ruotsin alamaisia”, historiantutkija Pentti Mäkelä kertoo vuosien 1917–1919 kulkutaudeista kirjoittamassa tutkimuksessa ”Vuosien 1917–19 kulkutaudit, espanjantauti ja vankileirikatastrofi”.

Viime vuosina Pohjanmaan ruotsinkielisillä alueilla on käynyt esitelmöimässä ruotsalaisia rokotuksenvastustajia. Heistä tunnetuin on rokotteisiin kielteisesti suhtautuvan ruotsalaisen Vaccin.me-nettisivuston päätoimittajaksi nimetty Kruunupyystä lähtöisin oleva Linda Karlström.

Sattumaa vai ei, juuri Kruunupyyssä kansalaisopiston rehtori Johannes Klockars ja kansakoulunopettaja Erik Nyman kielsivät 1913 lastensa rokottamisen eivätkä edes sakon uhalla suostuneet tuomaan heitä piikille. Lapset jäivät rokottamatta. Uhkasakkoja ei tohdittu panna toimeen, sillä rokotusten välttelyn katsottiin kuuluvan yksilönvapauden piiriin. Perustelua käytetään yhä.

Pitkät perinteet rokotusten vastustamiselle omaavalla ruotsikielisellä rannikkokaistalla rokotekattavuus on yhä paikoin muuta maata alhaisempi. Esimerkiksi Pietarsaaressa, Luodossa ja Närpiössä rokotekattavuus jää Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan monissa rokotteissa alle maan keskiarvon.

Ennakkoluulot yhteiskunnan vahvoja instituutioita ja niiden määräämiä pakkotoimia kohtaan näkyivät vuosikymmeniä myöhemmin jatkosodan loppuvaiheessa sotakarkuruuden kasvuna juuri samoilla seuduilla. Osin kyse saattoi olla seudun asukkaiden heikosta kiinnittymisestä sodankäynnin päämääriin, mutta myös kriittisyydestä yhteiskunnan asettamia pakkotoimia kohtaan.

Varhaisen rokotevastaisuuden tärkeä levittäjä oli 1913 perustettu Suomen Vegetariaaninen yhdistys. Se edisti paitsi kasvissyöntiä, myös luonnonmukaiseksi käsitettyä terveydenhoitoa, johon rokotukset eivät sopineet. Kasvissyönti oli osa kyseenalaisen maineen saaneen Kirvun kylpylän hoitoja.

Rokotevastaisuus sai kaikupohjaa orastavien naisasialiikkeen ja raittiusliikkeen parissa.

Myös uskonnollisissa piireissä, kuten vapaakirkon ja teosofian kannattajien keskuudessa rokottamista alettiin vierastaa.

Rokotusvastustaminen oli hyvin ideologista ja ajatuksia levitettiin esitelmien ja lehtikirjoitusten avulla. Netissä leviävällä rokotevastaisuudella on yhtymäkohtia 1900-luvun vastaavaan ilmiöön.

Rokotuksia väheksyvä luonnonparannusoppi kiinnosti koulutettua keskiluokkaa, kuten opettajia ja lehtimiehiä. Rokotusvastaisuus sai jalansijaa niinkin erilaisia yhteiskunnallisia luokka-asemia edustavissa ryhmissä kuin papistossa ja työväenliikkeen mielipidevaikuttajissa.

Papiston merkitys rokotusvastaisuuden levittäjänä kävi hyvin ilmi Urjalassa. Siellä rokotustoiminta joutui vaikeuksiin, kun seurakunnan molemmat papit asettuivat niitä vastustamaan. Virolahdella kansakoulunopettaja H. Mäkinen kieltäytyi tuomasta neljää lastaan rokotuksiin. Moni noudatti kansakoulunopettajan esimerkkiä.

Viipurin läänin Pyhäjärvellä piirilääkäri joutui pyytämään nimismieheltä virka-apua. Rokotuksesta kieltäytyneitä tuotiin poliisivoimin piikille. Papisto tuki monessa seurakunnassa hiljaisesti väestön rokotekapinaa jättämällä kirjoittamatta vaadittuja rokotusmerkintöjä kirkonkirjoihin.

Työväestön ideologisoituneimman osan keskuudessa kirkko ei ollut vahva mielipidevaikuttaja, mutta heille löytyivät omat rokotuksenvastaiset agitaattorinsa. Ikaalisten piirilääkäri Henrik Holmström havaitsi 1913 ”jonkinlaisen vastustushengen rokotusta vastaan kasvaneen”, minkä syyksi hän arveli kunnalliskertomuksessa "sosialistisen sanomalehdistön kiihotuksen”.

Yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyessä kohti vuoden 1918 sisällissotaa rokottamisen vastustaminen politisoitui. Rokotusta pidettiin kiivaimmissa kannoissa porvarislääkäreiden yrityksenä heikentää työväenluokan parasta ainesta. Yhä useammassa työväenyhdistyksissä vaadittiin valtion rokotuspakon poistamista.

Helsingissä sisällissotaa edeltäneinä kuukausina puheillaan vahvasti vaikuttanut ja muun muassa Helsingin Tuomiokirkon valtaukseen osallistunut kristillinen sosialistianarkisti Jean Bolt vastusti rokotuksia, joita hän piti yhteiskunnan pakkovaltana.

Monesta suunnasta tullut rokotevastainen viesti vaikutti niin, että väestön rokotekattavuus isorokkoa vastaan laski tasaisesti koko 1910-luvun, vaikka rokkoasetus oli ollut voimassa jo kolmekymmentä vuotta.

Pahaksi onneksi vuosina 1916–1917 venäläisten mukana Suomeen tuli isorokkotartuntaa, joka oli ehtinyt meiltä jo lähes hävitä. Sisällissodan alettua se levisi erityisesti punaisten keskuudessa. Sodan loppuvaiheessa itään vetäytyvät punaiset levittivät monia muitakin kulkutauteja. Vankileireissä isorokko riistäytyi epidemiaksi.

Kevätkesällä 1918 isorokkoon sairastui varmuudella 3 000 punakaartilaista, joista arviolta joka kolmas kuoli. Määrä on samaa suuruusluokkaa Tampereella kaatuneiden punaisten määrän kanssa. Esimerkiksi Hennalan pahamaineisella vankileirillä isorokkoon sairastui touko-kesäkuussa 138 punavankia.

Täysin ryöstäytymässä oleva epidemia saatiin eristämisellä, desinfioinnilla ja pakkorokotuksilla juuri ja juuri hallintaan niin, että vain neljännes sairastuneista kuoli. Pakkorokotusten ansiosta selvinneet saivat rokkoimmuniteetin lisäksi varmasti elinikäisen immuniteetin rokotuksenvastaisille agitaatiopuheille.

Hinta rokotusten vastustamisesta oli hirvittävä. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan, mutta varovaisenkin arvion mukaan tuhansia ihmisiä kuoli 1900-luvun alussa hetkeksi päätään nostaneen rokotevastustuksen vuoksi.

Jos vuoden 1918 isorokkoepidemiasta yrittää hakea jotain hyvää, niin ehkä sellaiseksi on luettava rokotevastaisen ilmapiirin laantuminen. Neuvolalaitoksen synty ja kansanterveystyö nostivat Suomen rokotusluvut maailman kärkipaikoille.

THL:n mukaan rokotteisiin epäilevästi suhtautuvien määrä on varovasti kasvanut viime vuosina.

Mistä johtuu 2010-luvulla virinnyt rokotteiden vastustaminen?

– Lääketiedekriittisyys on myös yhteiskuntakritiikkiä. Lääketeollisuuden esimerkiksi ajatellaan vaikuttavan voimakkaasti rokotussuosituksen muodostumiseen, sanoo tutkijatohtori Johanna Nurmi. Hän on mukana lääketiedekriittisyyden ja rokotevastaisuuden syitä selvittävässä hankkeessa.

Vaihtoehtolääketieteen hoitotapoja, kuten vaikkapa ihmiselle haitallisen hopeaveden käyttöä, voidaan pitää moraalisesti kelvollisempana kuin oikeaa lääkettä, koska sen takaa ei löydy suuryrityksiä.

Yksi syy 2010-luvun rokotevastaisuuden nousulle voi olla sama kuin sata vuotta aikaisemmin. Kun rokotusten antama suoja alkaa vähentää tartuntatauteja keskuudestamme, niiden merkitys unohtuu.

Rokotetta on kiittäminen siitä, että vielä itsenäistymisen alkuvuosina pari sukupolvea sitten Suomessakin tuhansia tappanut isorokko on julistettu hävinneeksi maapallolta.