Kotimaa

Anna Perhon kolumni: Häpeä rahojasi, nainen!

Julkaistu:

Kolumni
Ideologinen kannustaminen taloudelliseen avuttomuuteen on eniten pois niiltä, jotka rahaa kipeimmin tarvitsevat, kirjoittaa Anna Perho.
Olin reilut 20 vuotta sitten tilanteessa, jossa olin erittäin lähellä menettää luottotietoni erinäisten hölmöilyjen vuoksi.

Tilanne oli yhtä helvettiä.

Olin kuitenkin onnekas. Olin matkinut mummiani, joka oli rahastosijoittaja. Hänen, pikkuruista eläkettä nauttineen kotiäidin, pöydällään oli usein rahastotiliotteita, joita vilkuilin. Niin tajusin, että sijoittaminen ei ole vain silinterihattuisille miehille. Se kuuluu kaikille, joten miksei myös minulle.

Maksaessani velat sijoituksillani tajusin, että jos haluan olla todella itsenäinen, minulla on oltava paitsi omat rahat, mielellään vähän päälle.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Lakkasin myös höperehtimästä, etteikö raha tekisi onnelliseksi. Kyllä se tekee, ja mitä enemmän sitä on säästössä, sitä onnellisempi olen.

Tutkija Mona Mannevuo paheksui viikolla Ylen kolumnissaan naisten sijoitusbuumia. Hänen mukaansa naisten pitäisi elää ”kouluttautumalla”, eikä saastaisella sijoitusprostituutiolla.

Juuri snobistisempaa närkästelyn kohdetta en keksi kuin sijoittamisesta kiinnostuneen yksinhuoltajan yritys saada minimipalkka tuottamaan vähän paremmin. Vulgaarin sijoittamisen sijaan sivistynyttä on siis elää yrittäjiltä perityllä valtion rahalla.

Hieman kyllä mietityttää, miksi toisten naisten ulkonäön tai pukeutumisen arvostelu, slutshaming, on tuomittavaa, mutta moneyshaming on ok.

 

Akateemisten pölyjurttien uumenissa horrostavat ammattiajattelijat ovat usein niin vieraantuneita todellisuudesta, että jos jäämme odottamaan naisen euron kohenemista heidän ohjeillaan, niin vaivaistalo kutsuu.

Tosin kirjoitus oli hyvä muistutus siitä, mihin modernia, toiminnallista feminismiä tarvitaan. Akateemisten pölyjurttien uumenissa horrostavat ammattiajattelijat ovat usein niin vieraantuneita todellisuudesta, että jos jäämme odottamaan naisen euron kohenemista heidän ohjeillaan, niin vaivaistalo kutsuu.

Mikään ei edistä niin ihmisen huonovointisuutta kuin hallitsemattomuuden tunne. Siksi on edesvastuutonta kannustaa ihmisiä luopumaan vaikutusmahdollisuuksistaan omaa elämäänsä kohtaan.

Kokemukseni perusteella minulla on aavistuksenomainen käsitys siitä, millaisen kärsimyksen keskellä elävät ne, joille rahanpuute on arkea eikä opettavainen episodi menneisyydestä.

Juuri tämän vuoksi se, että mahdollisimman moni terve aikuinen pyrkisi elättämään itsensä omilla rahoillaan – ansaituilla ja sijoitetuilla – on niin tärkeää. Kunpa tutkijakin tajuaisi, että ideologinen kannustaminen taloudelliseen avuttomuuteen on eniten pois niiltä, jotka rahaa kipeimmin tarvitsevat.

Jos taloudellisen vastuun kantaminen edes palkasta säästämisen muodossa ei ole suvaittavaa, niin viimeinen voi sammuttaa valot ennen valtion konkurssia.

Mutta siinäkin tapauksessa pakenisin maasta mieluummin Jaguarilla.

Kirjoittaja on toimittaja ja tuottaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt