Kotimaa

Mauri, 77, luopui punaisesta lihasta, kun valtimot ahtautuivat – mutta yksi houkutus oli ylitse muiden: ”Vaati mielenlujuutta”

Julkaistu:

Kysyimme, kuinka paljon tavalliset suomalaiset syövät lihaa. Onko lihansyönnistä käyty keskustelu vaikuttanut vastaajien kulutukseen?
Suomalaiset syövät liikaa punaista ja prosessoitua lihaa. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja kuluu puolestaan liian vähän. Asiasta on muistuttanut kuluvalla viikolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) FinRavinto-tutkimuksessaan.

Peräti 79 prosenttia miehistä ja 26 prosenttia naisista ylittää lihansyönnille asetetun 500 gramman viikkosuosituksen. Vaihtoehdoiksi THL suosittelee muun muassa kalaa, vaaleaa lihaa tai palkokasveja.

Yllä olevalla videolla tavalliset suomalaiset kertovat omista lihansyöntitottumuksistaan ja ajatuksistaan lihansyöntiin liittyen.

ISTV kysyi Helsingissä talvipäivää viettäneiden ohikulkijoiden lihankulutusta ja sitä, miten tietoisuuden lisääntyminen lihansyöntiin liittyvistä ympäristö- ja ravintokysymyksistä on vaikuttanut kulutukseen.
Helsinkiläinen Mauri Perola kertoo pohtivansa lihansyöntiä suhteessa omaan terveyteensä. Hän syö vaaleaa lihaa kerran tai kaksi viikossa. Punaista lihaa lautasella ei juurikaan ole.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Syömistottumukset olisivat muuttuneet varmaan muutenkin, mutta 15–20 vuotta sitten sairastuin sepelvaltimotautiin. Kolesteroliasia on tullut siksi eläväksi. Se on minulla aina mielessä, 77-vuotias Perola toteaa.


Hän ei ole terveysuhkiensa kanssa yksin. Sepelvaltimotauti muodostuu, kun sydämelle happea kuljettavien sepelvaltimoiden seinämät kovettuvat rasvaisesta plakista. Kyseessä on suomalainen kansansairaus, johon kuoli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 yhteensä 9 861 ihmistä.

Punaisen lihan pudottaminen ravintoympyrästä vaati Perolan mukaan aluksi päättäväisyyttä. Loppujen lopuksi tyydyttyneet rasvat vähenivät kuitenkin lautaselta ilman suuria haasteita. Houkutuksia ei tarvitse kauaa miettiä.

– Se on se juuri grillattu sisäfilee, tirisevänä grillissä, ja ranskalaiset perunat päälle. Näistä luopuminen vaati mielenlujuutta, mutta kyllä se onnistui.
Helsinkiläisen perheenäidin Katariina Styrmanin keittiössä valmistuu liharuokia kolmesta viiteen kertaa viikossa. Styrman kertoo, että perheessä kiinnitetään huomiota lihan valintaan.

– Meillä menee jauhelihaa ja etenkin sellaista hävikkilihaa, joka menisi kaupasta roskiin. Ostamme sitä kaupasta, kun se on menossa vanhaksi. Kello 24 se on vähän kuin tuhkimolihaa, joka muuttuu yhtäkkiä roskiskamaksi. Kun menee illalla kauppaan, niin hävikkiliha on tarjouksessa.


Harriet Lindeberg Espoosta on käynyt perheensä kanssa keskustelua lihansyönnin vähentämisestä. Ruokatottumusten muuttaminen vaatii Lindebergin mukaan kaikkien osallistumista.

Paljonko sitä lihaa sitten kuluu?

– Liian paljon. Yritämme tietoisesti perheen kanssa vähentää lihansyöntiä. Olemme käyneet asiasta keskustelua. Enimmäkseen syömme viikolla kanaa. Yritämme löytää uusia reseptejä ja ruokalajeja.


Helsinkiläinen Hannu Salonpää kertoo syövänsä punaista lihaa lähinnä lounaalla seisovassa pöydässä. Punaista lihaa tavallisempia proteiininlähteitä ovat kala ja kana.

Suhtautuminen lihansyöntiin on Salonpään mukaan muuttunut viime vuosina selvästi.

– Itse muistan, kuinka muutama vuosi sitten tuttavissa oli jo paljon nuoria naisia, jotka söivät kasvisruokaa tai olivat kokonaan vegaaneja. Heillä eettisiä syitä olivat eläinten oikeudet ja se kuinka eläimet kärsivät. Sehän on sellaisenaan ihan hyvä syy.


Salonpää arvioi, että eläinten oikeuksien rinnalle on noussut maailmanlaajuinen ympäristö- ja ilmastoasioita korostava näkökulma lihankulutukseen.

– Sademetsiä hakataan ja tehdään peltoja sen takia, että kasvatetaan rikkaille länsimaalaisille pihvilihaa. Miten suuri merkitys sillä on ilmaston näkökulmasta? Se on noussut eläinten oikeuksien rinnalle ja ohikin.

Helsinkiläinen Aulikki Jäntti pohtii lihansyöntiään lähinnä terveysnäkökulmasta. Hän syö punaista lihaa kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Vähintään kerran viikossa lautasella on kalaa. Kasviksia kuluu päivittäin.

76-vuotiaan Jäntin mukaan suhde lihansyöntiin on muuttunut vuosikymmenten varrella myös yhteiskunnallisen tilanteen ja asenteiden mukana.

– Kun sodan jälkeen alkoi saada lihaa, niin kyllä se punainen pihvi maistui. Tänä päivänä se ei kyllä enää oikein uppoa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt