Lasse Lehtisen kolumni: Suomalainen osaa säästää, muttei omistaa – pankkitileillä uinuu 82 miljardia euroa

Julkaistu:

Kolumni
Tavallisten kansalaisten säästöt eivät ole isänmaata rakentamassa, kotimaista tuotantoa hyödyntämässä, kirjoittaa Lasse Lehtinen.
Suomalainen osaa säästää, mutta ei omistaa. Poikkeuksina tietysti auto ja asunto, niiden pitää olla omia.

Suomalaiset on lapsesta lähtien siedätetty köllöttelemään säästöpossun kanssa samoilla pahnoilla. Kansalaisten pankkitileillä uinuu käsittämättömät noin 82 miljardia euroa. Summa on puolitoista kertaa Suomen valtion budjetti.

Säästötileille maksetaan nimellistä korkoa, joka on prosenteissa lähempänä nollaa kuin yhtä. Kotimaisia yrityksiä omistava piensijoittaja saa rahoilleen muutamassa vuodessa vähintään viiden prosentin vuotuisen keskikoron, hyvässä lykyssä moninkertaisen.

 

Tilin sisällä kansalainen voi ostaa ja myydä osakkeita verotta, harrastaa kansankapitalismia sydämensä kyllyydestä.

Hallitus on lopultakin tuonut eduskuntaan ehdotuksen niin sanotusta osakesäästötilistä. Sillä on tarkoitus saada pankkitileiltä rahaa suomalaisen tuotannon tueksi. Houkuttimena tarjotaan tietenkin verohelpotusta.

Tilin sisällä kansalainen voi ostaa ja myydä osakkeita verotta, harrastaa kansankapitalismia sydämensä kyllyydestä. Tuottoja verotetaan vasta, kun rahaa nostetaan tililtä. Mahdolliset tappiot voidaan vähentää verotuksessa, kun tili lopetetaan.

Loppuvuodesta tuli tieto kahdesta suomalaisyrityksestä, joista on tulossa tytäryhtiöitä. Ruotsalainen insinööri- ja suunnitteluyhtiö ja suomalainen konsulttiyhtiö Pöyry yhdistyvät. Ostaja on valmis maksamaan Pöyryn osakkeesta noin 46 prosenttia enemmän kuin oli yhtiön osakkeen loppuvuoden taso Helsingin pörssissä.

Kiinalaiset ovat tehneet ostotarjouksen Amer Sportsista. Firmaa on vuosikaudet johdettu taitavasti omistajiensa eduksi. Yhtiön hallitus on oikeassa, kun suosittaa myymistä, koska kiinalaisten tarjous on tosi houkutteleva. Amer osti aikoinaan maailmalta sellaiset tavaramerkit kuin Wilson, Atomic ja Salomon. Nyt ne menevät kiinalaiseen omistukseen. Olisi tietysti mukavampaa, että Amer ostaisi kiinalaisen yhtiön. Silloin pääkonttori pysyisi varmemmin Suomessa.

Ongelma ei ole yhtiön ja sen hallituksen toiminta, vaan suomalaiset pääomamarkkinat. Tavallisten kansalaisten säästöt eivät ole isänmaata rakentamassa, kotimaista tuotantoa hyödyntämässä.

 

Suomessa on vähän pääomia, joten pörssiyhtiöiden osakkeet ovat meillä halvempia kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Voi myös ennustaa, että Amerin ja Pöyryn suomalaiset osakkeiden myyjät sijoittavat tienestinsä mieluummin kiinteistöihin tai rahastoihin kuin teollisuuteen Suomessa. Tai vievät rahat ulkomaille, Suomen verottaja kun on arvaamaton.

Suomesta uhkaa tulla tytäryhtiötalous. Jos yrityksen omistus ja pääkonttori siirtyvät muualle, myös markkinointi, suunnittelu, tuotekehitys ja monet alihankintatyöt lähtevät. Kotipaikalla on merkitystä myös sille, miten yritys saneeraa huonoina aikoina tai vastaavasti mihin nousun aikana investoi.

Suomessa on vähän pääomia, joten pörssiyhtiöiden osakkeet ovat meillä halvempia kuin esimerkiksi Ruotsissa. Tämä houkuttelee kansainvälistä rahaa. Suomessa ei ole riittävästi menestyneitä yrittäjiä. ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne”, sanotaan jo Raamatussa. Rikkaista veronmaksajista ja sijoittajista on pulaa.

Tuloerot ovat Suomessa maailman pienimmät. Hyvä niin, se kaiken järjen mukaan vahvistaa yhteiskuntarauhaa. Työllisyyden paraneminen on kuitenkin varmempi tapa huolehtia siitäkin. Tuotantoa ja työllisyyttä ei juuri edistä, jos useimmat suomalaiset ovat vain keskituloisia mutta ankarasti verotettuja asuntosäästäjiä.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt