Sarkahousuille tuplatälli, saappaat sulivat kamiinaan – lue IS:n lukijoiden neuvot alokkaille ja unohtumattomat armeija­muistot

Noin 12 500 uutta alokasta astui tänään asepalvelukseen. IS:n lukijat muistelivat omia inttiaikojaan ja jakoivat neuvoja uusille alokkaille.

8.1.2019 18:21

Noin 12 500 uutta alokasta aloitti asepalveluksen eilen maanantaina. IS julkaisi hiljattain vinkkejä siitä, mitä armeijaan kannattaa pakata mukaan. Artikkelin kommenttikenttään kertyi runsaasti kommentteja asepalveluksen jo suorittaneilta.

Moni muisteli ensimmäistä alokaspäiväänsä, osa myöhempiä armeijakokemuksia, ja jotkut jakoivat vinkkejä uusille tulokkaille.

Nimimerkillä ”ciyg,” esiintyneen kirjoittajan alkuajan kokemuksista selviää, että jos saa heti aluksi sopivat vaatteet, välttyy monelta kommellukselta:

”Menin helmikuun saapumiserään -80. Kova pakkanen. Sain sovitettua 3 numeroa liian isot sarkahousut henkseleillä päälleni, ja wc alkoi yllättäen kutsua. No sinne pyttyynhän ne henkselit valahti. Ensimmäisenä aamuna oli ruokalassa mannavelliä. No housujen etumuksillehan se lautanen kippas, ja kyseessä samat liian isot sarkahousut. Varusvarastolle mars. Onnekseni sain sieltä hiukan sopivammat jalkaan. Näin alkoi varusmiespalvelus vuonna 1980. Kenraali Jaakko Valtanen oli silloin puolustusvoimain komentajana.”

  • Katso yllä olevalta videolta, miltä alokkaiden ensimmäinen aamu Santahaminassa näytti tiistaina.

Eräs lukija, joka esiintyy nimimerkillä ”Kultainen meno”, kirjoittaa ottaneensa rohkaisevaa ennen ensimmäistä aamua.

”Muistan 70-luvulla armeijaan menon, kun kavereiden kanssa otettiin menomatkalla hirmu humalat, ja seuraavan aamun herätyksen. Rättivarastolle menoakaan en edes muista, mutta jotenkin siitä selvittiin. Jos haluat ikimuistoisen menon inttiin, niin kokeilepa tuota. Kyllä ne siellä huolta pitää, ja pää selviää aivan varmasti jossain vaiheessa.”

”Kersantti Ärjylä” muistaa oman palvelusaikansa tarkkaan.

”Tästähän tulee muistoja mieleen... II/93 pääsi Parolannummella noin reilun viikon jälkeen Sodeen ostamaan puhelinkortin, johon kone sitten ”värjäsi” viivaa käytetyn puheajan mukaan. Maihareita käytettiin vain kasarmilla, panssarijääkärit tetsasivat kumppareissa kesät talvet. Talvella useimmat saappaat varmaan osittain sulivat kamiinan kylkeen teltassa jossain vaiheessa. Metsäöitä tuli kaikkiaan toista sataa 330 vuorokauden ajasta. Ja otsalamppuna toimi vain se valuttava öljylamppu sissiteltan katossa.”

Ensimmäisiä yöunia häiritsivät muiden alokkaiden viestittelyt, kirjoittaa ”Muga Gona?”.

”Ensimmäinen yö oli liikuntasalissa haminassa vuonna 97. Ukkoa oli kummassakin kainalossa, ja vanhat nokian luurit piippailivat aamuun asti. Joku tekstasi mummulle, joku mammalle. Oli monelle perä kammarin soturille kova herätys, mikä edessä. Ja oli muuten ensimmäinen saapumiserä, kun naiset pääsivät leikkiin mukaan...”, hän kirjoittaa.

Ensimmäiset naiset saapuivat armeijaan vuonna 1995, ja vuoden 1997 jälkeen myös naisia on otettu kaikkiin aselajeihin ja puolustushaaroihin.

”Autokomppanian yks mortti” kertoo, että samaan yksikköön sattui vanha tuttu, mistä oli alkuun hyötyä.

”Olin saapumiserässä 2/17 Panssariprikaatissa. Eka päivä oli jännä, mutta siihen osasi orientoitua, kun oli ottanut selvää, mitä intissä tapahtuu, ja niin edelleen. kaverit olivat myös kertoneet juttuja, ja onneksi samassa yksikössä oli vanha koulukaveri, niin ei ollut orpo olo. Tosi hyvin heräsin ekana aamuna, ja unikin tuli tosi nopeasti, kun oli p-kaudella tekemistä. Varustesäkkiä ei tarvinnut kantaa, kun komppaniassa oli kuorma-autot käytössä.”

Positiivisuutta kehiin, kannustaa ”Res. Kapteeni”.

”Oli Heinäkuu -79 kun marssittiin helteessä alokkaina jalat rakoilla! Coopperissa 3 400 metriä. Kultaiset merkit, ammunta, suunnistus,uinti ja lomat pyöri. Hurtilla huumorilla se meni, vaikka välillä oli kurjaakin. Aika kultaa muistot. Eli mukaan, huumoria ja positiivista asennetta, niin homma on helppoa!”

Lukija, jos toinenkin jakoi myös omien armeijakokemustensa pohjalta vinkkejä ja neuvoja asepalvelukseen.

Esimerkiksi ”Epsomena” esiintyvä lukija ei kantaisi huolta siitä, tuliko kaikki oleellinen otettua mukaan siviilistä.

”Jospa palvelukseen astumispäivänä ottaisi itsensä ja henkilötodistuksen mukaan. Valtio tarjoaa loput. Seuraavalla kotilomalla voi varustusta täydentää. Ensimmäisillä viikoilla pärjää mainiosti työnantajan tarvikkeilla. Omia ei ehdi käyttää.”

”Jasu” muistuttaa uusia alokkaita klassikkovarusteesta: aamukammasta.

”Omista varusteista ehdottoman mainittavaksi nousee muun muassa aamukampa, mikä on hyvin tärkeä. Sekä sotilaskodista ostettava sotilaspassin kannet, nippanapan tekoa varten. Kuten myös kokoelma erilaisia lukuja sisältäviä asioita tai käsitteitä, joiden kautta voi kertoa aamukasoille että kuinka vähän itsellä on enää aamuja jäljellä.

Aikoinaan oli uusille juuri ajokortin saaneille kuskeille 80-lätkät, joita piti käyttää takalasissa seuraavan vuoden ajan. Se kävi myös intissä alokkaille kuittailuun liittyen omiin vähiin jäljellä oleviin aamuihin. Omaa pitkää siviilitukkaa ei voinut ottaa inttiin mukaan, mutta aamujen vähetessä saattoi hiljaa hivuttamalla kasvattaa itselleen aavistuksen verran pidemmän gonamiestukan.”

Myös ”Reservin Vänrikki” antaa neuvoja. Omaksi ylimääräiseksi varusteeksi hän suosittelee digitaalista kelloa ja kunnon pohjallisia.

”Tekee mitä käsketään, eikä lähde liikaa hakemaan roolia aluksi, niin sillä sopeutuu parhaiten. Vaikka haluaisi johtajakoulutukseen, yli-innokas ei kannata olla, vaan puhaltaa muiden kanssa yhteen hiileen ja sitten myöhemmin p-kaudella ottaa enemmän vastuuta tuvan esimieheltä tai alikersantilta, jos sellaista on tarjolla.

Paras muistaa, että ihmisiä siellä kaikki ovat, ja johtajilla myös pienet paineet uusien alokkaiden ”jalkauttamisessa”, joten joukossa on kaikenlaista kaveria ja erilaista innokkuutta. He ovat vasta hetki sitten olleet itse alokkaita. Skapparit ovat ihan järkeviä kavereita ja heittävät usein hyvää läppää. Kannattaa kuitenkin pidätellä naurua, jos tilanne on kurillinen. Pieni pilke aina silmäkulmassa ja tottelee, niin sillä pääsee pitkälle!

Kello kannattaa ehdottomasti hankkia, digitaalinen johon saa hertäyksen ja taustavalon. Hanskat ehkä myöhemmin, p-kausi kannattaa mennä firman varusteilla, pohjalliset mahdollisimman nopeasti ja juomarakko, jos viihtyy pidempään ja joutuu rankempiin hommiin”, lukija kirjoittaa.

”Jontte” pitää uusia tuttavuuksia, joita armeijasta voi saada, arvokkaana asiana siviilielämänkin kannalta.

”Kysymys on enemmänkin siitä mitä palvelusajalta ottaa mukaansa. Koulutus ja natsat ovat varsin mitätön sivuseikka, vaikka tietysti kattavan perehdytyksen mukaan saa. Kokemuksia, jotka vähitellen värjäytyvät muistoiksi. Elinikäisiä tuttavuuksia ja kaverisuhteita toivottavasti tarttuu mukaan.

Voi olla, että sattumalta kauppajonossa 20 vuotta myöhemmin näkee tupakaverin seuraavaksi, ja juttu luistaa edelleen. Siinä on sitten hyvä muistella, oliko valapäivänä kolme metriä lunta vai kolmekymmentä astetta hellettä.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?