Kotimaa

Tiinan mies katosi selittämättömästi mökkireissulla – 4 vuotta myöhemmin poliisi löysi meren pohjasta auton ja suru iski koko voimallaan

Julkaistu:

Suru
Muutto Ruotsin Skåneen auttoi Tiina Hälvän yli surun ja epätietoisuuden tuskan, jonka kanssa hän joutui elämään miehensä kadottua. Lasten takia oli pysyttävä pystyssä, kunnes hän ei enää jaksanut.
Tiina Hälvä, 45, löysi pienestä Finjan kylästä Skånesta vanhan keltaisen talon, jossa on iso puutarha. Mahtava kirsikkapuu on seissyt paikallaan paljon ennen kuin talo rakennettiin 1900-luvun alussa.

– Ajattele, se on neljäsataa vuotta vanha, esittelee ruokakirjoistaan tunnettu ravitsemusasiantuntija monihaaraista valtavaa puuta.

Vaikka kirsikkapuu varjostaa taloa, keväällä sen kukkaloisto on hurmaava.

Skåneen muutto oli Tiina Hälvälle uusi alku. Monet vuodet kiireisissä myyntitöissä reissannut helsinkiläinen Tiina kaipasi maaseudun rauhaa. Yhteys luontoon on hänelle tärkeä ja se toteutuu tässä uudessa elämässä, kun hän voi laittaa kouransa multaan keväällä auringonvalon taas lämmittäessä. Täällä talvi on leuto ja kasvukausi pidempi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Minua oli aina kiehtonut oma kasvimaa ja vietinkin suurimman osan lapsuudestani mummin luona Kemiön saaressa, jossa olin mummin apuna kesäisin. Orvokki-mummoni on vielä tänäkin päivänä innokas oman pienen puutarhansa vaalija, vaikka ikää onkin jo 85 vuotta”, Hälvä kirjoittaa kirjansa Ruokaa omasta maasta esipuheessa.

Kirjan hän on tehnyt yhdessä kokki Marcel Hägglundin kanssa.

 

Anteeksianto on ainoa tapa vapautua menneisyydestä, vaikka se ei ole aina helppoa.

Energisen oloinen Tiina Hälvä kertoo viljelyn kuvaavan elämää, joka ei aina suju kuin tanssi. Hän on kasvanut yksinhuoltajaisän tiukassa komennossa. Lapsuuteen ei kuulunut röyhelöitä eikä mitään hömppää. Ei tullut kuuloonkaan, että olisi hankittu huulipunaa tai ripsiväriä.

– Ei käyty vaatekaupoissa, mutta kesällä tehtiin retkiä linnanraunioille, käytiin sotamuseot ja automuseot, Tiina nauraa.

Tiinalla on nykyään isään ja äitiin asialliset suhteet. Isäkin on ikääntyessään herkistynyt.

– Elämä on liian lyhyt olla katkera kenellekään, Tiina toteaa.

– Anteeksianto on ainoa tapa vapautua menneisyydestä, vaikka se ei ole aina helppoa. Mutta jos ei osaa antaa anteeksi ja päästää irti katkeruudesta, se on näkymätön side, josta eniten kärsii itse.


Anteeksiantoa Tiina on joutunut miettimään syvällisesti, kun Tiinan nuorimman lapsen isä Mika katosi keväällä 2010. Seurasi yli neljän vuoden epätietoisuus, joka varjostivat spekulaatiot murhasta. Surua ei voinut surra, kun toivo jälleennäkemisestä yhä eli.

Etsinnät olivat tuloksettomia kunnes toisen tapauksen tutkinnan yhteydessä mies löytyi hukkuneena autostaan meren pohjasta Rymättylästä.

Kyseessä oli rikospoliisin tutkimusten mukaan onnettomuus. Poliisi kertoi Mikan löytyessä, että tämä oli todennäköisesti lähtenyt yöllä ystävänsä mökiltä, koska musiikki oli hänestä liian lujalla. Hän lienee pimeässä ajanut eksyksiin ja ajautunut tien jatkeena olevasta veneiden vesillelaskupaikasta mereen.

– Ensimmäinen vuosi meni jonkinlaisessa unitilassa. Rukoilin joka ilta, että anna Jumala minulle voimaa joka päivälle. Anna sen verran kun tarvitsen pysyäkseni pystyssä. Halusin olla lasten elämässä läsnä enkä hävitä omaan suruuni.

 

Surun syvällinen prosessointi käynnistyi omalla kohdallani vasta tänne Skåneen muuton myötä keväällä 2016. Jouduin pysähtymään.

– Surun syvällinen prosessointi käynnistyi omalla kohdallani vasta tänne Skåneen muuton myötä keväällä 2016. Jouduin pysähtymään. En päässyt itseäni karkuun, kun ei ollut tuttua sosiaalista verkostoakaan.




Käsittelemätön suru ajoi Tiinan uupumukseen. Oli vaikea päästä aamulla ylös sängystä. Unen tarve oli tuolloin melkoinen, mikä oli uutta tehokkaalle naiselle, joka oli tottunut selviämään tilanteesta kuin tilanteesta kovalla työllä ja sisulla.

– Pidin huolen siitä, että harrastin liikuntaa, tuntui miltä tuntui. En käyttänyt lääkkeitä, vaan sain hoidettua itseni kuntoon oikealla ruokavaliolla ja menemällä luontoon, hän kertoo.

– Valokuvaaminen on ollut minulle myös tärkeää. Kun saan keskittyä kuvaamiseen, unohdan omat murheeni. Luovat jutut yleensäkin ovat tärkeitä, tykkään ruoanlaitosta ja aterioiden sommittelemisesta.

Tiinalle periksi antaminen ei ollut vaihtoehto missään vaiheessa.

– Tämä minulle annettu elämä on niin ainutkertainen matka, etten halua sitä hukata. Mika sanoi aina, ettei pidä liikaa murehtia menneestä eikä tulevasta vaan elää tätä hetkeä. Sitä et saa ikinä takaisin.


Terveellisestä ravinnosta luentoja pitävä Tiina haluaa elää niin kuin opettaa. Hän uskoo, että oikealla ravinnolla voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa monet vaivat kuntoon. Tietenkään aina ei selvitä ilman lääkkeitä, mutta ilman elämäntavan muutosta pysyviä tuloksia ei saada aikaan.

Hän on niin hyvin kotiutunut skånelaiseen Finjan kylään, että on saanut jo paikallislehdeltä oman lempinimenkin: Finjas egen Mat-Tiina. Se viittaa tv-ohjelmista tuttuun kokkiin Tina Nordströmiin, jonka kaikki tietävät Ruotsissa.

– En ole fanaattinen painon suhteen enkä kannata äärimmäisiä dieettejä. Elämässä on tärkeä löytää tasapaino. Tai niin kuin Juice Leskinen lauloi, ettei tärkeintä ole onko ylipainoinen vai alipainoinen, vaan tasapainoinen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt