Kotimaa

Tapani ja Lysa Brotherus pelastivat jopa 2500 henkeä Chilen vallankaappauksen aikana – nokkela temppu rajalla säästi ruokakuljetuksen

Julkaistu:

Chile
Suomalaisdiplomaatti Tapani Brotherus piilotti vaimonsa kanssa kotiinsa vainottuja keskellä Chilen sotilasvallankaappausta 1973 vastoin ulkoministeriön sääntöjä. Pariskunta saattoi pelastaa jopa 2 500 ihmistä kuolemalta.
Eräänä syyskuun aamuna Chilen metsäinstituutissa työskennelleen suomalaisen asiantuntijan työmatka katkesi äkisti Santiagossa. Armeijan joukko-osastot tukkivat tiet. Metsänhoitajan oli pakko palata majapaikkaansa, diplomaatti Tapani Brotheruksen asunnolle.

Oli 11. syyskuuta 1973. Chilen armeija kaappasi vallan kenraali Augusto Pinochetin johdolla. Puolilta päivin talonsa katolle kiivennyt Brotherus näki savua: hallintopalatsi La Monedaa pommitettiin.


Demokraattisilla vaaleilla kolme vuotta aiemmin valittu presidentti Salvador Allende ampui itsensä kaappauksen yhteydessä.

Vallankaappausta seurasi ulkonaliikkumiskielto. Huhut kiersivät, koska tiedonsaanti oli hankalaa. Epävarmuus sai ilman sakeaksi: mitä kaikesta seuraa?
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Seuraavana päivänä Chilen ulkomaankauppasihteeristön päällikkö Guillermo Pavez tuli kysymään, voisiko olla hetken luonamme. Naapurit olivat tuikanneet hänen talonsa tuleen. Siitä alkoi pakolaistulva, Brotherus muistelee 45 vuoden takaisia tapahtumia.

Sotilasjuntta ei tyytynyt vallankaappaukseen. Alkoi väkivaltainen puhdistus, jonka kohteena olivat Allenden kannattajat ja kaikki, joilla ajateltiin olevan jonkinlaisia vasemmistosympatioita.

Brotherus katsoi velvollisuudekseen auttaa kuolemanvaarassa olevia. Lopulta kävi niin, että hän pelasti arviolta 2 500 ihmisen hengen.

Chilestä on vaikea päästä pois. Lännessä vastassa on Tyyni valtameri, idässä Andien vuoristo. Monet hakivat turvaa ulkomaisista lähetystöistä.

Santiagossa hallintopalatsin kupeessa sijainnut Suomen lähetystön toimisto ei sopinut majoitustilaksi. Turvapaikaksi muodostui Brotheruksen koti, jossa hän asui vaimonsa Lysan ja kahden lapsensa kanssa.


Perhe vetäytyi asumaan yläkerran makuuhuoneeseen. Alakerran huoneet muuttuivat turvaa hakeneiden majoitustiloiksi.

Ratkaisu ei ollut diplomaattisesti ongelmaton. Oli äärimmäisen poikkeuksellista, että Suomen diplomaattitiloissa myönnettiin turvapaikka. Viimeksi niin oli tapahtunut Espanjan sisällissodan aikaan 1930-luvun Madridissa.

– Tiesin, että ulkoasiainhallinnon käsikirjassa oli kielto ottaa turvapaikanhakijoita. Myöhemmin syksyllä oikeudellinen osasto muutti sääntöä niin, että jos kyseessä on hengenvaara, voi turvapaikanhakijoita tilapäisesti majoittaa.

Sitä ennen Brotherus toimi vastoin ulkoasiainhallinnon sääntöjä. Ilman sääntömuutosta hän olisi voinut joutua oikeudelliseen vastuuseen.


Vaikka väliaikaisena asianhoitajana toimineen Brotheruksen koti ei ollut virallinen lähetystörakennus, paikalliset toimivat kuin se olisi sellainen ollut.

– Latinalaisessa Amerikassa on ollut kautta aikain käytäntö, että lähetystöt ovat niiden maiden maaperää, joita ne edustavat. Kun tulet ovesta sisään, olet ikään kuin ulkomailla. Sitä kunnioitettiin.

Vaikka talo oli täynnä, turvaan pyrkiviä ihmisiä tuli yhä lisää. Heitä ei käännytetty vaan keksittiin ratkaisu.

Saksan demokraattisen tasavallan kansalaisia oli Chilessä niin paljon, että heidän lapsilleen oli perustettu oma koulu. Nyt koulu otettiin pakolaiskäyttöön. DDR:n poikkeuksellisen vahvat sympatiat Chileä kohtaan johtuivat osin siitä, että maan johtajan Erich Honeckerin tytär oli naimisissa chileläisen kanssa.

Turvapaikanhakijoiden huoltamiseen liittyi valtavasti käytännön ongelmia. Miten ruokkia kymmenkunta talossa asuvaa ja miten siirtää turvapaikanhakijoita paikasta toiseen. Heidän astuessaan ulos Brotheruksen talon tontilta heitä ei enää suojellut diplomaattinen maaperä. Vaara oli todellinen, sillä talon edessä oli aseellinen vartiointi.

Brotherus kiittää vaimoaan Lysaa: tämä teki uskomattoman työn käytännön asioita pyörittäessään. Lysa Brotherus muun muassa matkasi autolla Argentiinan Mendozaan hankkimaan ruokatarvikkeita, joista Chilessä oli jatkuvasti pulaa.


Kaukaa viisaana hän osti myös savukkeita ja viskiä. Ne Lysa antoi ”tuliaisiksi” tulliviranomaisille, jotka tästä ilahtuneena päästivät ruokakuorman maahan. Tuliaisten antajalla oli tiukassa paikassa huumori tallella. Viski oli Old Smuggler -merkkistä.

Erään kerran turvapaikanhakijoita siirtäessään Lysa keksi pukea heidät juhlijoiksi. ”Juhlijoilla” oli kaulassa puutarhan kukista tehdyt seppeleet ja päässä sombrerot. Talon portilla olleille vartioille Lysa käski kotiapulaisen tarjota teetä ja keksejä. Kun hän sitten ”juhlijat” kyydissään hurautti autolla vartioiden ohi, nämä seurasivat hölmistyneinä tapahtunutta.

– Turvapaikanhakijoilla oli koko ajan kova pelko, miten heidän käy. Monet olivat hyvin hermostuneita. Yksi heistä oli raskaana. Lysa kävi hakemassa lääkärin antamaan neuvoja. Lääkäri halusi pysyä nimettömänä niin ettei häntä tunnisteta.


– Yksi meiltä koululle lähtenyt neljän hengen porukka ei koskaan päässyt perille. Heidät otettiin kadulta kiinni ja teloitettiin. Ruumiit löydettiin myöhemmin jostain laitakaupungilta. Sain tietää asiasta, kun yhden murhatun veli Meksikosta kyseli sukulaisensa perään.

 

Yksi meiltä koululle lähtenyt neljän hengen porukka ei koskaan päässyt perille. Ruumiit löydettiin myöhemmin laitakaupungilta.

Valtaosa Brotheruksen vajaassa vuodessa pelastamista turvapaikanhakijoista, noin 1 700 henkeä, päätyi Saksan demokraattiseen tasavaltaan. Suomeen tuli parisataa ihmistä. Muualle lähti viitisensataa.

– Ei ajatuksissani ollut, että lähetetään turvapaikanhakijoita Suomeen, en niitä tänne tuputtanut. Ajatus oli vain, että he eivät kokisi kovia. Ilmapiiri oli sellainen, että kiinni jääneille ei käynyt hyvin.

Ihmisiä pidätettiin valtavat määrät. Heitä koottiin Santiagon stadionille. Siellä vankeina pidettyjä ihmisiä oli 40 000. Kidutukset ja teloitukset olivat arkipäivää. Teloitettuja oli arviolta kolmisentuhatta. Maasta paenneiden ja karkotettujen määrä laskettiin sadoissatuhansissa.

– Ensimmäiset, jotka hakivat luotamme turvaa, olivat metsäalan yhteistyöhenkilöitä. Juntta lakkautti metsäinstituutin, jota Suomi oli ollut rahoittamassa. Näiden ihmisten Suomeen lähettämiseen sain aika nopeasti luvan. Osa heistä ja heidän jälkeläisistään on täällä edelleen.


Brotheruksen mukaan virallisessa Suomessa ei Chilen todellista tilannetta ymmärretty – tai haluttu ymmärtää.

– Ei todellakaan. Ei Etelä-Amerikka ollut minkään valtakunnan prioriteetti meidän ulkoasiainhallinnolle. Ajattelumme kiersi Itämerta, paljon pidemmälle ei nähty.

Suomessa reagoitiin silti voimakkaasti Chilen tapahtumiin. Syntyi vahva kansanliike. Suomi-Chile-seurassa oli parhaimmillaan yli satatuhatta jäsentä.

Diplomaattisten suhteiden katkaisemista Brotherus ei kannattanut. Asioihin, myös ihmisoikeuksiin, voi hänen mielestään vaikuttaa vain olemalla läsnä.

– Mitä virkaa on olla akkreditoituneena jostain kaukaa ja käydä paikalla kerran pari vuodessa? Ainoa keino vaikuttaa siihen, että hallintomallien töppäyksiä estetään, on olla paikalla. Chilessä oli maita, jotka koko ajan kävivät dialogia juntan kanssa. Ne tukivat oppositiota, joka myöhemmin äänesti Pinochetin vallasta.

 

Olin 35-vuotias ja ajattelin ehkä, että pahinta mitä voi tapahtua, on että heittävät minut pois maasta. Sain kyllä varoituksia.

Oman tai perheensä puolesta Brotherus ei pelännyt.

– Olin 35-vuotias ja ajattelin ehkä, että pahinta mitä voi tapahtua, on että heittävät minut pois maasta. Sain kyllä varoituksia. Minut kutsuttiin Chilen ulkoministeriön poliittisen osaston päällikön puheille. Hän sanoi, että minun on syytä varoa kielenkäyttöäni.

Brotherus oli muuttanut perheineen Santiagoon vuonna 1971. Hän oli piipahtanut maassa kymmenen vuotta aiemmin paluumatkalla Boliviasta, jossa oli mukana lukutaitokampanjassa.

– Lähetystön avaamisen syynä ei ollut niinkään innostus Allendea ja uutta politiikkaa kohtaan kuin se, että Chilessä pidettiin 1972 keväällä YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi, johon Suomesta tuli paljon porukkaa.

Poliittinen tilanne Chilessä oli tuolloin siinä määrin rauhallinen, että kovin radikaaleja siirtoja ei Brotherus osannut odottaa.


– Vasta muutama kuukausi ennen vallankaappausta alkoi olla merkkejä siitä, että jotain on muhimassa. Vastakkainasettelu oli täysin yhteensovittamaton.

Allende ei halunnut jakaa aseita kannattajilleen, joten puolustautuminen vallankaappausta vastaan oli käytännössä mahdotonta.

– Ylivoima oli murskaava. Sitä käytettiin vielä jatkoksi voitettujen päälle tallaamiseen. Jos olisi ollut vain vallankaappaus eikä likaista jälkipyykkiä, tuskin Euroopassa olisi reagoitu tapahtumiin niin voimakkaasti kuin nyt tehtiin.

Vallankaappauksen ja väkivallan leimahtamisen taustalla Brotherus näkee Yhdysvaltojen toiminnan.

– Yhdysvallat oli liikkeelle paneva voima. Sotilaat eivät olisi uskaltaneet toimia, jos eivät olisi tienneet, että Uncle Sam on heidän puolellaan. Pääarkkitehdit olivat presidentti Richard Nixon ja ulkoministeri Henry Kissinger.

– Kaiken kukkuraksi Kissinger sai Nobelin rauhanpalkinnon 1973. Se osoitti Norjan Nobel-komitean suuren asiantuntemuksen maailman menon suhteen.

Chilessä Brotherus oli vuoteen 1976 asti. Hänen uransa jatkui suurlähettiläänä muun muassa Iranissa ja Kreikassa.

Brotherusta ei ole unohdettu Chilessä. Sikäläiset tiedotusvälineet ovat viime vuosina toistuvasti haastatelleet häntä.

– Asiat alkavat kiinnostaa tietyn viiveen jälkeen, Brotherus pohtii kotonaan Helsingissä.

Lähde: Heikki Hiilamo: Kuoleman listat (Into 2010)

Tapani Brotheruksen tarina kerrotaan tammikuussa ilmestyvässä Heikki Hiilamon kirjassa Näkymättömät sankarit (Into). Kirjan pohjalta on tehty tv-sarja, joka nähdään Ylellä keväällä 2019.

Chile 1970-luvulla

1. Sosialisti Salvador Allende valittiin presidentiksi 1970. Yhdysvallat pelkäsi, että Chile luisuu kommunismiin ja tuki oppositiota.

2. Vallankaapausta yritettiin kesäkuussa 1973. Allendea yritettiin painostaa eroamaan lakoilla. Oli ruokapula ja inflaatio.

3. 11.9.1973 Chilen armeija nousi kapinaan kenraali Augusto Pinochetin johdolla. Armeijan joukot hyökkäsivät hallintopalatsiin. Allende ei antautunut vaan ampui itsensä.

4. Alkoi vasemmistolaisten ja uutta johtoa vastustavien järjestelmällinen ajojahti, joka johti kidutuksiin ja tuhansien teloituksiin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt