Kotimaa

Mika Aaltolan kolumni: Eurooppa natisee liitoksissaan ja unelma paremmasta maailmasta ajoi karille

Julkaistu:

Alkavana vuonna tullaan testaamaan demokratiaa ja muita lännen perustoja, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.
Vuosi 2018 ennakoi kasvavaa epävakautta. Maailmanjärjestys tuskin koskaan on muuttunut ilman laajaa konfliktia. Strateginen kamppailu on jo käynnissä. Keskeisimmissä rooleissa ovat suurvallat. Mutta järjestyksen muutos näkyy selvimmin ja karuimmin pienempien toimijoiden epävakaudessa.

Elämme myös liikekannallepanojen aikaa. Sosiaalisen median kyky stimuloida ihmisiä eri tavoin mutta vahvasti tuottaa levottomuutta, agitaatiota ja siellä täällä myös demokratioiden kouristuksia. Poutasäällä kehittynyt progressiivinen malli monikulttuurisesta ja -arvoisesta demokratiasta ei ole enää historiallinen väistämättömyys.

Yksinvaltaisuudella, eli autokratialla, on kasvavaa vetovoimaa. Poliittisena liikkeenä autokratia kietoutuu nativismin ympärille, joka painottaa erityisesti rajat ylittävien virtojen negatiivista luonnetta. Keskeisinä opinkappaleina ovat ihmisen oikeus etniseen ja kansalliseen kuulumiseen sekä tämän kuulumisen sitominen tiettyyn maantieteelliseen paikkaan. Me olemme täällä, pysykää te siellä.

Vuonna 2018 merkittävimpiä tapahtumia oli USA:n ja Kiinan välisen kauppasodan kiihtyminen. Globalisaatio on perustunut markkinoiden ja tuotannon maantieteelliseen erkaantumiseen. Tuotantoa on ulkoistettu Itä-Aasiaan, erityisesti Kiinaan, markkinoiden säilyessä Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Logistiikan tehokkuus on mahdollistanut prosessin, jossa suomalaisen pikkukaupungin hampurilaisravintolan kananliha tulee kenties Intiasta sen sijaan, että se olisi tuotettu paikallisesti. Kauppasota haastaa tätä järjestelmää.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Globaalin logistiikan sujuva taustahurina on modernin poikkirajallisen elämänmuotomme perusta. Mutta tämä on myös mahdollistanut Kiinan vaurastumisen, varustautumisen ja nousemisen Yhdysvaltojen vertaisvastustajaksi.

Jo presidentti Obaman hallinnon aikana USA kiinnitti Kiinaan kasvavaa huomiota. Trump on ollut Obamaa ehdottomampi. Hän ei usko mahdollisuuteen, jossa kaikki voivat hyötyä. Kiinan perushaavoittuvuuteen isketään: Kiinan kasvu on keskinäisriippuvan maailman peruslogiikan varassa, jonka ylläpitämisessä Yhdysvalloilla on ollut keskeinen rooli.

Britannian sekavassa EU-erossa on osittain kyse kaipuusta aikaan, jolloin Britannia kykeni selviytymään yksin imperiuminsa varassa. Ihmiset eivät elä ainoastaan leivästä vaan asioilla täytyy olla jokin mieli.

Putinin keskeinen nerokkuus on ollut tässä. Hän näki, että keskivertovenäläisen jääkaappi ei enää tulevaisuudessa suurene samalla lailla kuin hänen presidenttikausiensa aluksi. Kansalaisyhteiskunta tukahdutettiin ja valtion televisio valjastettiin osittain korvaamaan jääkaappia.

Kansallistunteen hehkuttaminen on tähän mennessä toiminut. Kansa haluaa kuulua suureen ja mahtavaan kokonaisuuteen, äiti-Venäjään, vaikka hintana olisi elintaso. Samalla tavoin ero EU:sta tuottaa monelle britille kuulumisen tunnetta ja häivähdyksiä kadotetusta suuruuden ajasta.

Nativismi on vahvistuva trendi. Unkari on tästä hyvä esimerkki. Kyse ei ole niinkään reaktioista epätasa-arvoon tai tulonjakoon. Nativistisilla liikkeillä on vetovoimaa myös maailman tasa-arvoisimmissa maissa, kuten Pohjoismaissa. Kyse on oikeudesta kokea, että kuuluu itseään suurempaan yhteisöön, ja myös poikkirajallisen juurettomuuden vierastamisesta. Maahanmuuttajapelko yhdistyy kauhuun tulevaisuuden, juurevan työpaikan ja kuulumisen tunteen menettämisestä.

Nativistinen internationaali on kasvava voima. Se mobilisoi ihmisiä vaaliuurnille sosiaalisen median ja osittain ulkoisten valtioiden avulla. Kun oikeisto- ja vasemmisto populistit voittivat vaalit Italiassa ja muodostivat yhteisen hallituksen, nähtiin oireyhtymän uusi vaihe.

Ranskan kaduilla mellakoineet keltaliivit liittyvät myös tähän vaiheeseen. He haluavat nostaa sosiaali­etuuksia ja laskea veroja. Kun Ranskalla oli imperiuminsa, tämä olisi ollut mahdollista. Tarvittavat varat olisivat tulleet valtakunnan syrjäisten alueiden elinehtojen ja resurssien kustannuksella.

Nyt yhtälö on vaikea. Mutta moni ranskalainen kokee vaateen olevan oikeutettu. Moni amerikkalainen kokee Trumpin ideoiden olevan samalla tavalla oikeutettuja. Yhdysvaltalaisen nativismin perusajatuksena on, että Yhdysvalloilla on oikeus olla vahva, kulttuurisesti muuttumaton ja sen kansalaisten varakkaita. Viis muista, vaikkapa liittolaisista.

Kansallisia kuulumisen etuja ja oikeuksia painottava ideologia on vastareaktiota poutasään aikakauden ehdottomuuteen ja vaihtoehtojen puutteeseen.

Poutasää oli suuri mutta naiivi unelma paremmasta maailmasta, jossa kaikki voisivat hyötyä yhteistyön hedelmistä. Julkilausumattomana sopimuksena oli, että saadessaan nauttia maailmankaupan hedelmistä Kiinan ja Venäjän kaltaiset maat liberalisoisivat taloutensa, normalisoisivat yhteiskuntansa ja demokratisoituisivat. Mitä enemmän Kiina integroituisi ja kehittyisi, sitä geopoliittisesti vaarattomampi siitä tulisi.

Vaarana oli vapaamatkustaminen, eli Kiinan ja Venäjän kaltaisten toimijoiden pyrkimys hyväksikäyttää maailmanjärjestystä; vaurastua mutta pitäytyä geopoliittisissa haaveissaan ja vaatimuksissaan. Nyt Venäjä haastaa naapureitaan opportunistisesti ja epävakauttaa länttä sisäisesti uuden teknologian suomilla keinoilla. Kiina on varastanut läntistä tietotaitoa ja ottanut haltuunsa uutta korkean lisäarvon tuotantoa. Meidän hyväuskoisuudestamme on heitä turha syyttää.

Washingtonista nähtynä Kiina on ydinhaaste. Trump mobilisoi länttä nimenomaan Kiinaa vastaan. Saksaa painostetaan. Putinia hän kaivannee myös mukaan.

Kuvaavaa on, että vuonna 2018 kirjoitettiin paljon analyysejä ns. Thukydideen ansasta. Kreikkalainen historioitsija Thukydides (noin 455–395 eaa.) kirjoitti kuuluisan teoksensa aikansa suurvaltojen Ateenan ja Spartan välisestä laajasta kampailusta. Ansalla viitataan perinteisen suurvallan pelkoon nousevaa vertaistaan kohtaan. Thukydides kirjoitti, että se mikä aikoinaan teki sodasta väistämättömän, oli Ateenan vallan nousu ja pelko, jonka tämä herätti Spartassa. Kuulostaa karmivan tutulta tarkasteltaessa Yhdysvaltojen ja Kiinan heikkeneviä suhteita.

Ateenan ja Spartan kamppailu kesti vuosia ja repi riekaleiksi erityisesti pienempiä kaupunkivaltioita, jotka luhistuivat usein sisäiseen valtakampailuun ulkoisen paineen olosuhteissa. Väkivalta vertautui Thukydideen mukaan ruttoon siinä, että se levitessään muuttuu aina kuolettavammaksi.

Ensimmäisiä oireita on yhteismielisyyden katoaminen. Politiikasta tulee ankkuroimatonta ja impulsiivista ihmisten menettäessä kykynsä vastustaa kansankiihottajia. Lopulta ystäviä ja tukea sisäiseen kamppailuun haetaan ulkoa. Yhteisö kääntyy nurinpäin ja sen sisäiset sidokset törröttävät ulospäin houkuttaen ulkoisia toimijoita sekaantumaan yhä syvemmälle sotkuun. Ehkäpä tämän sotkuansan välttämisestä oli kyse Trumpin halussa vetää USA:n joukot pois romahtaneesta Syyriasta. Thukydides oli tarkkanäköinen eikä kuvannut ainoastaan omaa aikaansa, vaan myös meidän.

Maailma kuumeilee myös muilla kuin suurpolitiikan tasolla. Suomessa oli mittaushistorian kuumin kesä. Ilmastonmuutos on iso haaste. Rationaalisesti ajatellen: mikäs siinä, katsotaan mitä tiede sanoo ja tehdään tarvittavat toimenpiteet. Mutta näin rationaalisesti eivät asiat suju kiihkoisassa maailmassa, jossa kamppailu on käynnissä turvallisuudesta talouteen. Asiat väistämättömästi kääntyvät ison ja laajan kamppailun kielelle.

Eurooppa natisee liitoksissaan. Venäjä edesauttaa tätä luisua. Myös Trump lietsoo levottomuutta. Edistyksellinen ajatus monikulttuurisesta ja rajattomasta Euroopasta on nahistumassa. Jos Eurooppa on kuin sipuli, tämä arvokeskeinen uloin kuori on hyvin altistunut ja haavoittuvainen.

Toivoa sopii, että seuraava alempi ja aikaisempi kerros, tasavaltalaisuus, on tarpeeksi vahva, jotta löytyy uusi juoni ja tarina. Tasavaltalaisuus on aina ollut vahvaa Suomessa. Olemme osanneet löytää tolkkua, vakautta ja moderoida vastakohtaisuuksia.

Tulevana vuonna toivoisi, että tämä vahvuus aktiivisesti säilytetään ja se löydetään myös keskeisemmissä osissa Eurooppaa ja maailmaa. Jos näin tehdään, haasteet saattavat olla manageroitavissa etenemällä pikkuhiljaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt