Kotimaa

Äidin miesystävä pamautti joulupöydässä ”vitsin”, joka ei unohdu – ”En kuuntelisi omalta puolisoltani hetkeäkään...”

Julkaistu:

Joulu sukulaisten kanssa ei aina ole yhtä juhlaa.
Ajoimme aikoinaan aina joulun alla ensin äitini luokse lahjoja viemään. Aattona sitten silloisen puolison sukulaisia oli meillä syömässä. Toisena päivänä menimme silloiselle anopille syömään miehen sukulaisten luokse. Anoppi vertaili ja arvosteli tekemiäni jouluruokia. Ex-mies oli aina aattona humalassa. Harmittaa vieläkin, etten silloin osannut pitää puoliani.

Muun muassa tällainen kokemus nousi esiin, kun Ilta-Sanomat kysyi lukijoiltaan kokemuksia sukujoulun haasteista.

Vastaavia tarinoita tuli paljon. Niissä erityisesti ristiriidat äitien ja anoppien kanssa korostuivat.
  • Oheisella videolla on asiantuntijoiden ohjeita siihen, miten riitoja sukujoulussa voi yrittää välttää.
Oululainen psykoterapeutti ja ylemmän erityistason perheterapeutti Pasi Suorsa kertoo, että on tavallista, että sukupolvien väliset eroavaisuudet aiheuttavat haasteita vanhempien ja aikuisten lasten, miniöiden sekä vävyjen välille.

– Aiemman sukupolven joulunvietossa saattaa näkyä jopa meidän isovanhempiemme lapsuusperheen rooleja ja tapoja hoitaa asioita. Nykyhetken äideillä ja isillä on eri jutut, ja nämä eroavaisuudet voivat aiheuttaa ristiriitaisuuksia.



Toinen silmiinpistävä seikka IS:n lukijoiden kertomuksissa oli se, että monet niistä, jotka ovat ottaneet asiakseen järjestää joulunvieton koko perheelle tai suvulle, uupuvat taakan alla, vaikka muut perheenjäsenet olisivatkin tyytyväisiä järjestelyyn.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Täytyy olla rohkeutta sanoa ääneen, että tilanne on käynyt raskaaksi. Joulu kannattaa ennakoida hyvissä ajoin ja jakaa tehtävät perheen sisällä. Myös joulukulujen jakautumisesta kannattaa sopia etukäteen, Suorsa kannustaa.

Joulun viettoon liittyy lukuisia loukkaantumisen mahdollisuuksia.

– Ihmiset ovat hirveän erilaisia ja joulukin merkitsee eri ihmisille eri asioita. Jouluun voi myös liittyä valtataistelua ja -pelejä siitä, että kuka saa määrätä joulun marssijärjestyksen, kuvailee Väestöliiton vanhemmuustiimin perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa.

 

Täti huusi minulle puhelimessa, miten itsekäs olen ja kuinka nyt pilaan kaikkien joulun.

Monen on myös vaikea viettää aikaa toisten nurkissa, vaikka kyseessä olisivat omatkin sukulaiset. Myös alkoholinkäyttö voi kiristää välejä eivätkä ajatukset lahjoistakaan aina kohtaa.

Myös toiveet joulun suhteen ovat erilaisia. Yksi toivoo mahdollisuutta olla rauhassa, toinen taas odottaa, että pääsee elämään ison porukan joulua tarkan käsikirjoituksen mukaan.

– Sille, joka haluaa rauhaa, aikataulutettu joulu voi olla hyvinkin stressaava ja suorituksenmakuinen. Haasteita tulee, jos toiveet ovat kovin erilaiset, Oulasmaa toteaa.



Asiantuntijat muistuttavat, että vanhemman tehtävä on tukea lasta ja lapsen käyttäytymistä. Jos esimerkiksi isovanhempi on tehnyt rakkaudella lapselle villasukat, mutta lapsi ohittaa ne ja innostuu lahjaksi saamastaan valomiekasta, vanhemman tehtävä on olla lapsen puolella ja rauhoittaa isovanhempaa, että sukat ovat varmasti aivan yhtä rakkaat, vaikka valomiekka juuri nyt kiinnostaakin enemmän.

Lapsella on lisäksi itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa. Jos sukulaistäti tai isovanhempi haluaa pussailla ja rutistella lasta, mutta lapsi ei halua olla halattavana, vanhemman tehtävä on olla lapsen puolella ja ilmoittaa rakentavasti omalle tai appivanhemmalle, että lapsi ei nyt halua, eikä häntä voi pakottaa, mutta voidaan katsoa myöhemmin, josko lapsi haluaisi itse syliin.

 

Milloinkaan ei anopille ruoka maistunut, yö valvotti, oli kylmä tai koirat haukkuivat.

Mikäli itseä painavia asioita ei ole pystynyt ottamaan puheeksi oikealla hetkellä, kielteiset tunteet saattavat jäädä sisälle kyteväksi kaunaksi. Työssään Oulasmaa on huomannut, että joulun viettoon liittyviä tunteita on saatettu nieleskellä vuosienkin ajan.

Joulunviettotavan aiheuttamaa kiukkua ja ärtymystä niellään myös nuorissa perheissä, joissa usein hypitään molempien lapsuudenkotien välillä. Jos joulu päätetään viettää kokonaan toisen vanhempien luona, toisen vanhemmat voivat loukkaantua, kun oma lapsi ei tulekaan aattona käymään.

Kun nuori perhe hoksaa, että aatonhan voi viettää myös omassa kodissa, päätös voidaan kokea itsekkääksi lapsuudenperheiden taholta, vaikka nämä olisi kutsuttukin mukaan.

– Vaikka nuori perhe olisi ajatellut, että tänä vuonna vanha äiti saa levätä ja vain nautiskella, kyseinen äiti voi loukkaantua, että nytkö häntä ei pidetäkään minään kun hän ei saa laittaa joulua, Oulasmaa havainnollistaa.

 

Hänen bravuureihinsa kuuluu kertomus siitä, kuinka hän ampui kissan haulikolla.

Myös äiti-poika-miniä -suhteet ovat usein haasteellisia.

– Jos miniä ehdottaa jouluksi omalta suvultaan tulevia toimintatapoja tai ruokaa, se voi osua anoppia arkaan kohtaan, Oulasmaa kuvailee.

Myös esimerkiksi perinnönjakoon liittyvä harmitus tai jo lapsuudessa alkunsa saanut sisarkateus saattavat tulla eteen yllättäen vuosikausien hautomisen jälkeen.

– Tämä voi olla myös epäsuoraa ikävää vihjailua, joka kohdistuu vaikkapa sisaruksen lapsiin, Oulasmaa kuvailee.

Muun muassa tällaisia kokemuksia Ilta-Sanomien lukijat kertoivat sukujoulun haasteista:

Meillä jokaisen perhepäivällisen tunnelmanpilaaja on äitini miesystävä. Hän rakastaa rasistisia vitsejään ja kertoo mielellään samat vitsit jokaisella tapaamisella. Hänen bravuureihinsa kuuluu myös kertomus siitä, kuinka hän ampui kissan haulikolla. Hän myös tietää, että olen itse kissanomistaja ja kertoo silti tämän tarinan aina. Kirsikkana kakun päälle hän heittää äitini ulkonäköön ja painoon kohdistuvia loukkaavia ”vitsejä”, joita itse en omalta puolisoltani kuuntelisi hetkeäkään.

En koskaan unohda, kuinka lapsena piti siivota ja touhuta ja auttaa tekemään valtaisat määrät ruokaa, koska Helsingin sukulaiset tulivat meille maalle joulun viettoon – eli viikoksi täysihoitoon ilman pakettiakaan meille lapsille, muusta puhumattakaan. Siinä sitä lapsi vietti piikana koko joulun. Joskus kävi niinkin, että joku lahja, jonka olin saanut, kummasti katosi samaan aikaan Helsingin hienon väen kanssa.

 

Tulivat syömään ja juomaan, eivätkä mitään muuta tuoneet mukanaan kuin juomaa.

Olen aina järjestänyt joulun kotonani kolmelle lapselleni, äidille, isälle, äidin tädille ja miehen isälle. Eräänä jouluna olin työmyyränä tehnyt itse kaiken: suolannut kinkun, valmistanut lipeäkalan kapakalasta koivutuhkavedessä liotellen, piparit, tortut, pasteijan ja siivoukset, lattioiden vahaukset, hankkinut lahjat ja vaihtanut jouluverhot. Aattona tulivat kaksi poikaamme, tytär poikakaverinsa kanssa ja äitini. Huokaisin helpotuksesta, kun tytär tuli, jotta saan vihdoin apua. Sanoin, että hyvä kun tulitte ajoissa, auttaisitko. Tyttäreni istui sohvalla ystävänsä kanssa ja sanoi, että minä olen täällä kylässä, joten en auta. Oli lähellä, etten osoittanut heille ovea.

Kun sain oman perheen, kutsuin aina vanhempani valmiiseen pöytään, kuten anoppinikin. Usein jännitin vatsa kipeänä joulun onnistumista, sillä äitini piti tapanaan olla humalassa aina. Joskus odotettiin ja odotettiin ja sitten isäni soitti, että äiti on ”kipeä” ja hirveä mölinä kuului taustalta. Nämä jännitykset pilasivat jouluiloani, vaikka yritin peitellä niitä muilta. Mieheni syyllisti minua sanallisesti ja sanattomasti perheen käytöksestä.

Ensimmäisen kerran, kun kieltäydyin parikymppisenä sukujoulun viettämisestä, tätini huusi minulle puhelimessa siitä, miten itsekäs olen ja kuinka nyt pilaan kaikkien joulun. Haluan vain olla kotona, syödä lohikeittoa ja katsoa telkkaria rakkaani kanssa.

Ennen tulivat kaupunkilaiset aina jouluna mummolaan niin kuin kotiinsa, vaikka sieltä olivat mummo ja ukki kuolleet aikoja sitten. Tulivat syömään ja juomaan, eivätkä mitään muuta tuoneet mukanaan kuin juomaa. Ja se sama toistui kesällä lomien aikaan. On se kumma juttu, että jos joku sisaruksista ostaa kotipaikkansa niin sukulaiset pitävät sitä lomamökkinä.

Suhteemme alkuaikoina päät vielä märkinä juostiin autokyyteihin, kun hautausmaille piti rientää heti joulusaunan jälkeen, koska se kuului mieheni perheen jouluaatto-ohjelmaan. Yleensä eräät sukulaiset odottivat, että minä ja mieheni jaksamme kiertää lapsuudenkoteihimme syömään. Anoppi piti huolen, että pöytä notkui runsaasti jouluruokia, eikä hän huolinut apua, mutta ei ikinä valittanut. Kyläily oli mukavaa, mutta myös rankkaa – jolloin tajusimme, että onhan meillä omakin joulu.

Ennen, samalla paikkakunnalla asuessa ahdisti aina joulunvietto vanhempien, sisarusten ja sisarusten lasten kesken. Ei meillä riitoja ollut, mutta en vain herkkänä ja erakkoluonteisena kestä isoa porukkaa. Sisarukseni taas eivät koskaan oikein ymmärtäneet rauhan kaipuutani – taisi joku hieman loukkaantuakin, kun lähdin kesken kaiken muita aikaisemmin kotiin.

Anoppi haluaa joka joulu meille vieraaksi, vaikka ei muuten halua olla tekemisissä. Hän aina valittaa, että rahaa ei ole ja ostaa jotain turhaa ja halpaa krääsää sen sijaan. Ystävällinen käytös ja toisten huomioiminen olisivat mukavampi lahja kuin kiukutteleva anoppi, jos kylään pitää kerran mennä.

Onneksi yhteiset joulut pakollisine kuvioineen anopin kanssa ovat takana. Aina oli sama juttu: teet niin tai näin, aina jokin oli pielessä. Milloinkaan ei ruoka maistunut, yö valvotti, oli kylmä tai koirat haukkuivat. Joululahjoja ei muistanut lapsenlapsilleenkaan tuoda, vain omalle lapselleen.

Onko sinulla kokemuksia vaikeista sukujouluista? Keskustele oheisessa kommenttiosiossa.

Laita lapset etusijalle ja riidoille aikalisä

Tällaisilla neuvoilla Suorsa ja Oulasmaa neuvovat välttämään välien kiristymistä juhlapyhinä:

Omia joulusuunnitelmia kannattaa tehdä sen perusteella, mikä tuottaa onnellisuutta ja hyvinvointia omalle ydinperheelle – ei sen perusteella, mitä muut sukulaiset haluavat.

Joulujännitteitä on mahdollista vähentää puhumalla jo etukäteen siitä, millaiset asiat joulussa ovat tärkeitä kullekin – ja pyrkimällä toteuttamaan jokaiselle ainakin yhden jouluun liittyvän toiveen.

Joulun henkeen kuuluu myös kompromissien mahdollisuus: joskus omista toiveista voi tinkiä, mikäli jokin asia on toiselle todella tärkeä.

Jos joulunviettopaikan kireä ilmapiiri on jo tiedossa, etukäteen yhteyden ottaminen ja maaperän tunnusteleminen saattaa tehdä hyvää. Kun itse rohkaistuu olemaan aktiivinen, sovitteleva ja ystävällinen ja esittää toiveen, että kaikilla olisi kivaa ja ilmapiiri olisi mukava, on todennäköistä, että vastapuoli on samaa mieltä.

Osa kireästä ilmapiiristä voi johtua väärinkäsityksistä. Kun itse osaa nauraa omille jouluun liittyville ehdottomuuksilleen, se voi olla kaikille hyväksi. Muutenkin huumorin säilyttäminen on tärkeää.

Jos avoimesti asioista puhuminen ei onnistu, pidä huolta, ettei omasta suustasi putoa sammakoita, epäsuoria tai piikikkäitä kommentteja ja pitäydy turvallisissa keskustelunaiheissa.

Älä lähde joulunviettoon herkkähipiäisenä. Jos joku pyrkii provosoimaan sinua, tee kaikkesi pysyäksesi rauhallisena, äläkä lähde mukaan.

Jokainen aikuinen on itse vastuussa omasta käyttäytymisestään.

Jos parisuhteessa tai suvun kesken on ristiriitoja, niiden suhteen on hyvä ottaa tietoinen aikalisä. Hankalat asiat voi käsitellä myöhemminkin. Joulu on tunnepitoista aikaa, eikä silloin kannata tehdä suuria ratkaisuja.

Yhteistä joulunviettoa helpottaa, jos kaikkien roolit ovat selviä: vanhemmat tietävät oman roolinsa ja vastuunsa ja isovanhemmat omansa.

Älä pakota lasta laulamaan tai esiintymään muiden edessä. Monella on ikäviä kokemuksia lapsuudesta, kun omat rajat on ohitettu. Lapsi on avuton ja puolustuskyvytön ja eri asemassa kuin aikuinen ihminen.

Idealistisen mallin mukaan uusperheen yhteiseen joulunviettoon kutsutaan eksät ja heidän uudet kumppaninsa ja vietetään sivistyneesti aikaa yhdessä lasten kanssa. Se voi olla liikaa vaadittu. Riittää, että kaikkia kohtelee asiallisesti ja kunnioittavasti ja luo lapsiystävällistä ilmapiiriä. Jokaista ei tarvitse saada saman pöydän ääreen.

Pöytäjärjestykselläkin voi keventää tunnelmaa. Jos kaksi ihmistä ei tule toimeen keskenään, heitä ei kannata laittaa vierekkäin istumaan.

Introvertit rasittuvat ja kuormittuvat sukulaistilanteista, mutta ekstroverteistä sukulointi voi olla jopa energisoivaa. Perheessä on oikeus olla eritarpeisia sukulaisten kontaktoinnin suhteen.

Jos isovanhempien ja sukulaisten kanssa oleminen on tukalaa ja keskinäinen reagointi voimakasta, sukujoulun voi jättää välistä oman perheen aikuisten yhteisellä päätöksellä. Samoin jos joulunvietossa on aiemmin tullut loukatuksi tai nöyryytetyksi, voi ilman muuta jättää menemättä, mutta siitä on reilua kertoa etukäteen.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt