Kaksi kuvaa kertoo, miksi Afrikan väestönkehitys on yksi Euroopan suurimmista haasteista – Mykkänen luvuista: ”Dramaattisia”

Julkaistu:

Afrikan väestönkehitys on iso kysymys maanosien välisen siirtolaispaineen kannalta, sanoo sisäministeri Kai Mykkänen.
Afrikassa asuu tänään noin 1,2 miljardia ihmistä, eli noin kaksi kertaa enemmän kuin Euroopassa.

YK:n ennusteen mukaan luku nousee vuoteen 2050 mennessä 2,4 miljardiin, eli nelinkertaiseksi Euroopan väkilukuun verrattuna.

Vuoden 2100 ennusteen mukaan maanosassa asuisi jo 4,2 miljardia ihmistä, ja samalla yli kolmannes koko maailman väestöstä.


Sisäministeri Kai Mykkänen (kok) kuvailee lukuja Afrikan väestönkehityksestä ”dramaattisiksi”.

– Kun sen yhdistää siihen, että valitettavasti mitään ennustetta elintasokuilun poistumisesta ei ole ja Afrikassa eniten tulee lisääntymään heidän määränsä, jotka ovat eurooppalaisittain erittäin köyhiä.

Nopea väestönkehitys haastaa valtiot, sillä niiden pitäisi kyetä tarjoamaan kansalaisilleen mielekkäitä työtehtäviä ja toimeentuloa.

Pew Research Centerin mukaan jopa puolet useamman Saharan eteläpuoleisen Afrikan maan asukkaista muuttaisi jo tällä hetkellä ulkomaille, jos saisi siihen mahdollisuuden.

– Totta kai se on iso kysymys myös maanosien välisen siirtolaispaineen kannalta, Mykkänen myöntää.



EU on pyrkinyt viime vuosina uudistamaan turvapaikkajärjestelmäänsä, laihoin tuloksin.

– Kaikki tietävät, että olisi parempi järjestelmä olemassa kuin nykyinen. Mutta jokainen pitää omista yksityiskohdistaan kiinni. Tämä on anteeksiantamatonta monilta jäsenvaltioilta.

Nykytilanne on hänen mukaansa todella kriisialtis.

– Tämä seisova vesi, jossa ei saada aikaan päätöksiä ylläpitää hallitsemattomuutta. Tämä on todella säälittävää.

Suunnitelmissa on ollut keskittää turvapaikka-asioiden käsittely unionin ulkorajoille Välimeren rannoilla sijaitseviin maihinnousu- ja vastaanottokeskuksiin.

Suojelua tarvitsevat jaettaisiin jäsenmaiden kesken, ja taloudellisista syistä tulleet henkilöt palautettaisiin takaisin lähtömaihinsa.

– Tämä ei houkuttelisi käyttämään väärin tätä oikeutta. Paitsi että väärinkäyttäjien joukko vaarantaa Euroopassa turvallisuudentunteen, niin myös aidosti vainottujen oikeudet, Mykkänen sanoo.

Hänen mukaansa nykyjärjestelmällä ei kyetä keskittämään apua hauraimmissa asemassa oleville.

Vuonna 2015 Eurooppaan pyrki 1,5 miljoonaa ihmistä. Moni heistä pakeni vainoa ja kidutuksen uhkaa, joka oikeuttaa turvapaikkaan.

– Mutta osa ei, osa on tullut muista syistä. Ihan ymmärrettävistä syistä, mutta ei turvapaikkasyistä. He ovat sitten pääsääntöisesti saaneet kielteisiä päätöksiä, Mykkänen sanoo.

– Nyt meillä on puoli miljoonaa ihmistä Euroopassa, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen, mutta heitä on vaikea palauttaa.

Vaikka Eurooppa ei voi ottaa vastaan ihmisiä siinä mittakaavassa kuin tulijoita olisi, voi Afrikan kasvava työikäinen väestö Mykkäsen mukaan kuitenkin tarjota ratkaisuja myös Suomen tilanteeseen.

Koko Eurooppa harmaantuu, ja myös Suomen polttavia kysymyksiä on heikkenevä huoltosuhde.

– Kyllähän Eurooppa tarvitsee tekijöitä. Suomessakin meidän pitää vähintään kaksinkertaistaa työn perässä Suomeen tulevien vuosittainen määrä.

Mykkäsen mukaan Suomessa tehdäänkin töitä sen eteen, että pystyisimme rekrytoimaan ulkomailta osaavaa väkeä nykyistä helpommin.

Pelkkä turvapaikkajärjestelmän uudistaminen tai työperäisen maahanmuuton lisääminen ei tietenkään Mykkäsen mukaan ratkaise Afrikan väestönkasvun Euroopalle luomaa haastetta.

– Täytyy todeta, että kun puhutaan näistä miljardeista, niin ei se sitä koko kuvaa tietysti ratkaise.

Kehityksen täytyy tapahtua Afrikassa.

Mykkäsen mielestä erityisen tärkeää väestönkasvun taittamisessa on naisten aseman vahvistaminen seksuaali- ja lisääntymisterveysasioissa sekä koulutuksessa.

Se on myös ollut Suomen kehityspolitiikan keskeisiä tavoitteita.

Kehitysapua siis tarvitaan jatkossakin, mutta mikään ei korvaa oman maan muutosvoimaa.

– En tiedä yhtään maata, joka olisi pelkän kehitysavun avulla tehnyt käänteen. Lopulta ratkaisevinta on se, miten maa lähtee itse kehittymään. Jos siellä alkaa vakautumisen tie, niin saadaan yksityisiä investointeja, jotka antavat vauhdin kehitykseen. Ulkomainen apu voi sitten auttaa tätä kehitystä.

Kehityshaaste vaatii hänen mukaansa väistämättä vuosikymmenien työn.

– Elintasoerot eivät meillä heti poistu, vaikka kuinka haluaisimme.

– Jos Afrikka pystyisi hallitsemaan haasteitaan, siitä voi tulla vielä vuosisadan loppupuoliskon kasvumoottori, jossa talouskasvu olisi nopeaa ja se voisi tarjota markkina-alueen myös suomalaisille tuotteille.

Ilmastonmuutoksella ja siihen liittyvillä ilmiöillä on suurempi vaikutus maihin, joissa tilanne on jo valmiiksi hauras ja vaikea, sanoo vanhempi tutkija Emma Hakala Ulkopoliittisesta instituutista.

Tällaiset hallinnollisesti epävakaat olot vallitsevat hänen mukaansa useassakin Afrikan konfliktivaltiossa.

– Talouskasvu ja poliittinen kehitys olisi tärkeää ja kaivattua. Maanosan poliittinen ja teknologinen haaste onkin saada tämä sovitettua yhteen ilmastotavoitteiden kanssa.



Afrikan keskilämpötilojen noustessa kuivien alueiden osuus pinta-alasta kasvaa, ja vesipula uhkaa jopa paria sataa miljoonaa ihmistä.

Afrikan mantereella elää edelleen paljon ihmisiä, jotka ovat hyvin riippuvaisia maataloudesta. Heille ilmastonmuutos tarkoittaa ennakoimattomuutta.

– Vaikutukset saattavat vaihdella vuosittain ja tietty luonnon kierto, mihin on totuttu, häiriintyy. Ihmiset eivät osaa enää ennakoida, miten kannattaa viljellä.

– Se vaikuttaa osaltaan siihen, että ihmiset joutuvat hankkimaan uusia elinkeinoja ja lähtemään kotiseuduilta, jotka muuttuvat yksinkertaisesti liian kuiviksi.

Afrikassa on käynnissä valtava väestön siirtymä maaseudulta kaupunkeihin.

Maailmanpankin mukaan Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa voi vuoteen 2050 mennessä lähteä liikkeelle yli 86 miljoonaa ihmistä ilmastonmuutoksen vuoksi.

Hakala muistuttaa, että valtaosa muuttoliikkeestä kohdistuu lähelle, ja Eurooppaan saapuvat ilmastopakolaiset ovat vain lieveilmiö.

– Mutta mitä enemmän tulee alueita, joissa olosuhteen muuttuvat yhä hankalammiksi, sitä enemmän vaikutukset näkyvät myös Eurooppaan kohdistuneessa muuttoliikkeessä.