Lasse Lehtisen kolumni: Diktaattoreja livahtaa valtaan myös demokraattisissa vaaleissa

Julkaistu:

Kolumni
On harhaa kuvitella, että enemmistö maailman diktatuureissa elävistä haluaisi vaikkapa Suomen kaltaisen yhteiskunnan, kirjoittaa Lasse Lehtinen.
Sukupolveni kultainen harha oli uskoa, että demokratian ja länsimaisen oikeusjärjestyksen voittokulku olisi historiallinen vääjäämättömyys. Fasismi oli lyöty maan rakoon toisessa maailmansodassa, kylmä sota päättyi kommunismin romahdukseen.

Demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvarmuus ja markkinatalous näyttivät marssivan hitaasti mutta vastaansanomattomasti yli maiden ja mantereiden.

Mitä vielä. Itsevaltainen meno on uudelleen muotia tai edelleen vallalla useimmissa maailman maissa.

Diktaattoreja livahtaa valtaan myös demokraattisissa vaaleissa. Valkoisessa talossa tonttuilee arvokkaita perintökaluja rikkova norsu, ja kilinä kuuluu kautta maapallon.

Kansallismielisyys, tullimuurit ja muukalaisviha ovat palaamassa myös Eurooppaan. Taistelu maahanmuutosta repii ja jakaa maita sisältä. Entinen maailman napa Brittein saarilla on käpertymässä napansa ympärille.

Venäjä ja Turkki ovat taas diktatuureja. Venäjällä se näyttää tarkoittavan kansakuntaa, joka on ylpeästi epädemokraattinen, riistokapitalistinen, muukalaisvihamielinen, homofobinen ja oligarkkinen. Maan ulkopolitiikka on sabotoivaa, yhteydet eurooppalaisiin ääriliikkeisiin ovat ilmeiset.

Kommunismin ikeestä vapautuneet nk. pienet kaalimaat ovat toinen toisensa jälkeen valitsemassa paluun pimeyden aikaan, majakkanaan entinen miehittäjä. Suvaitsevissa pohjoismaissa pakolaiskriisi muutti poliitikkojen tavan puhua ongelmista, mutta suora puhe tuli liian myöhään.

Kiukkuisten ja itsensä unohdetuiksi kokevien kansalaisten huolet ovat aitoja ja vakavasti otettavia. Enemmistö meistä ei ole rasisteja tai kansallismielisiä kiihkoilijoita. Mutta populistit kaappaavat tyytymättömyyden palvelemaan omia tarkoitusperiään.

 

Karismaattisia harhaanjohtajia kannattavat hädässään nyt monet niistä, jotka ovat menettämässä taloudellisen arvonsa ja tulevaisuutensa näkymät.

Karismaattisia harhaanjohtajia kannattavat hädässään nyt monet niistä, jotka ovat menettämässä taloudellisen arvonsa ja tulevaisuutensa näkymät. Eurooppa ei enää anna kansalaisilleen toivoa tasapuolisesti.

Oli myös harhaa kuvitella, että enemmistö maailman diktatuureissa elävistä haluaisi vaikkapa Suomen kaltaisen yhteiskunnan. Seitsemästä miljardista ihmisestä alle miljardi elää maissa, joissa meille tutut arvot ovat jotenkuten voimassa. Mutta onko niillä edes suurta kysyntää?

Luulin takavuosina, että demokratia ja markkinatalous kulkevat käsikädessä. Sekään ei pitänyt paikkaansa. On diktatuureja ja komentotalouksia, joissa markkinatalous jyllää esteittä mutta ihmiset ovat tiukassa ohjauksessa. Kiina on erinomainen esimerkki.

Jo kolmella sadalla miljoonalla kiinalaisella on eurooppalainen elintaso. Kymmenen vuoden kuluttua keskiluokkaa on puoli miljardia, Euroopan väkiluku. Tuo kasvava joukko on kovin tyytyväinen nykymenoon, jossa tuloerot kasvavat, mutta myös oma elintaso nousee kohisten.

Euroopassa sodanjälkeiset vuosikymmenet olivat aineellisesti aina edellisiä parempia. Kiinassa koetaan nyt samat tunnot nopealla tahdilla. Autot ovat joka vuosi isompia, ruokaa ja vaatteita on kaupoissa yllin kyllin. Yhä useammilla on mahdollisuus matkustella.

Demokratialle, ihmisoikeuksille ja sananvapaudelle on vähemmän arkikäyttöä kuin aineelliselle hyvälle. Toisinajattelijat ovat useimmille vain pieni joukko kiusallisia veneen keikuttelijoita.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt