Lapinlahden mielisairaalassa pahaa oloa ajettiin ulos elohopealla ja ulostuslääkkeillä – tältä näyttävät nykyään huoneet, joissa Aleksis Kivi menetti puhe- ja liikuntakykynsä

Merenrantaan rakennetussa Lapinlahden mielisairaalassa viipyivät niin Aleksis Kivi kuin Tapani Kansa. Nyt tiluksilla tehdään taidetta ja mielenterveystyötä sekä saunotaan ja kahvitellaan.

Sairaala on h-kirjaimen muotoinen. Aiemmin rakennusta ympäröi korkea aita, etteivät potilaat lähtisivät omille teilleen.

12.12.2018 19:01

Puolukoita, koksia ja sekahalkoja, kastikekauhoja, korkkiruuveja, sylkykuppeja – ja poikien housuja! Katja Liuksiala lukee ääneen Lapinlahden vanhan sairaalan keittiössä arkistoa, johon on kirjattu, mitä kaikkea sinne on aikanaan hankittu. Paperiin on merkitty lyijykynällä vuosiluku 1952.

Vuonna 1841 Helsingin Lapinniemeen valmistui psykiatrinen sairaala, joka oli Suomessa ensimmäinen laatuaan. Arkkitehti Carl Ludvig Engel piirsi rakennuksen, jota on entisöity viime vuosina ahkerasti. Asfaltti on poistettu etupihalta ja pinnan alla piillyt mukulakivetys on taas esillä. Ulkopinnat on maalattu keltaiseksi.

Lapinlahden sairaala elokuussa 1981.

Apulaisylihoitaja Sinikka Saaristo (oik.) ja ylihoitaja Marjatta Sihvola katselivat sairaalan puutarhaa elokuussa 1971.

Varsinainen sairaalatoiminta loppui 2006, mutta muutama vuosi sitten Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry ryhtyi rakentamaan alueesta mielen hyvinvoinnin ja kulttuurin keskusta, Lapinlahden lähdettä, oppilaitosten ja järjestöjen kanssa.

Katja Liuksiala on Pro Lapinlahti Mielenterveysseura ry:n puheenjohtaja. Hän tuli taloon ensimmäisen kerran vuonna 1997, jolloin hän työskenteli sairaalassa toimintaterapeuttina.

1800-luvun alussa mielenterveydenhoitoa alettiin kehittää, Liuksiala kertoo. Aiemmin mielenterveyspotilaita vietiin eristykseen muun muassa houruinhuoneelle Seilin saarelle, josta harvemmin pääsi pois. Arkkitehti etsi inspiraatiota sairaalaa varten modernista mielenterveydenhoidosta ja vieraili englantilaisessa parantolassa ja Pietarin lähelle perustetussa Kaikkien kärsivien sairaalassa.

– Lapinniemessä oli paljon rakentamatonta aluetta, merenranta ja tänne mahtui puutarha ja viljelykset, rakennukset sekä puistopolut, Liuksiala sanoo.

Potilaat rakensivat puistoa ja tekivät puutarhatöitä. Ymmärrettiin, että mielenterveyspotilaita ei pidä eristää, ja luonnon merkitys hyvinvoinnille tunnettiin.

Vanhassa valokuvassa näkyy käytävästä lämmitettävä kaakeliuuni. Potilaiden vuoteisiin saatiin tarvittaessa laidat ja verkko päälle.

We pop up -hankkeen projektipäällikkö Laura Kontiala työskentelee vanhassa potilashuoneessa. Hankkeen kautta voi osallistua vapaaehtoistoimintaan ja erilaisiin luonto- ja kulttuuriaiheisiin tapahtumiin.

Rannan tuntumassa on myös lähde, mikä oli sairaalalle suuri etu. Kaupunkilaiset hakivat lähteestä juomavettä jo ennen kuin sairaala oli paikallaan. Myöhemmin sairaalan portinvartija myi vettä kaupunkilaisille, Liuksialan tietämyksen mukaan hintaan viisi kopeekkaa tynnyri.

Sairaalan alue oli aikanaan liki Kaivopuiston kokoinen. Tilukset jatkuivat Kaapelitehtaan ja Jätkäsaaren suuntaan. Vieressä sijaitsi jo tuolloin Hietaniemen hautausmaa.

– Ruoholahden metroaseman vieressä oli ennen ylilääkärin keilarata ja karppiallas.

Potilaat majoittuivat pienissä huoneissa. Kuva on vuodelta 1981.

Potilaina on ollut lukuisia nimekkäitä taiteilijoita, joista kuuluisin kansalliskirjailija Aleksis Kivi. Vuonna 1870 Kivi alkoi saada ohimeneviä mielenhäiriökohtauksia. Kirjailija kärsi päänsärystä, sydänoireista, unettomuudesta, alkoholismista ja lämmönsäätelyn häiriöstä sekä sai pahoinvointikohtauksia. Kesällä 1871 Kivi vietiin Lapinlahteen.

Pitkän käytävän molemmin puolin on pieniä huoneita, joissa potilaat asuivat. Uskotaan, että Kivi asui potilashuoneista perimmäisessä. Kivi sai diagnoosin kroonisesta melankoliasta, jonka uskottiin johtuvan vähäverisyydestä, juopottelusta ja loukatusta kirjailijan kunniasta.

Sairaalassa Kivi menetti puhe- ja liikuntakykynsä. Lopulta kirjailija ei tunnistanut edes veljeään. Hoidot eivät tehonneet ja Kivi kotiutettiin. Kivi kuoli 38-vuotiaana. Tänäkään päivänä ei tiedetä varmaksi, mitä Kivi todellisuudessa sairasti ja mihin hän kuoli.

Aleksis Kiven uskotaan asuneen käytävän oikeassa nurkassa sijaitsevassa huoneessa. Ovenpieleen on ripustettu piirros kansalliskirjailijasta. Katja Liuksiala kertoo, että sairaalassa kävi valokuvaaja, joka kuvasi myös potilaita, mutta Kivi kieltäytyi olemasta valokuvattavana.

Pienen huoneen uskotaan olleen Aleksis Kiven potilashuone. Ikkunasta näkee merelle. Ovenpielessä on piirros kansalliskirjailijasta.

Kiveä hoidettiin esimerkiksi kylmä- ja kuumakylvyillä, Liuksiala kertoo. Potilaiden hoidossa käytettiin myös morfiinia, kiniiniä, yskänlääkkeitä, ulostuslääkettä, verikiveä ja elohopeavoiteilla.

– Ajateltiin, että jos ihmisellä oli sisäisesti huono olla, olo piti saada ulos oksentamalla.

Kiven huoneen oveen on ripustettu piirros, joka esittää kansalliskirjailijaa. Hänestä ei ole jäänyt valokuvaa. Liuksiala kertoo, että sairaalassa kävi valokuvaaja, mutta Kivi ei suostunut olemaan valokuvattavana.

Varsinaiset psyykelääkkeet kehittyivät myöhemmin 1900-luvun puolivälin aikoihin, Liuksiala kertoo. Sitä ennen potilaita eristettiin enemmän kuin nyt.

Kirjailijan huoneen ikkunasta näkee merelle ja sairaalan takapihalle. Liuksialan mukaan aiemmin pihaa ympäröi aita, jotta potilaat eivät olisi lähteneet omille teilleen.

"Raapijan rukkanen lannisti mahdottomimmankin kynsijän", luki tämän 18. elokuuta 1971 Lapinlahden sairaalassa otetun kuvan kuvatekstissä.

1900-luvun alussa sairaalasta tuli yliopistollinen. Perustettiin ensimmäinen professuuri, jonka sai hoidettavakseen ylilääkäri Christian Sibelius, säveltäjä Jean Sibeliuksen veli. Sisällissodan levottomuuksien aikaan säveltäjäkin vietti sairaalassa aikaa. Myös perheen tytär Linda Sibelius oli Lapinlahdessa, mutta potilaana. Mielenterveyden ongelmista vaiettiin, eikä siskosta juuri puhuttu. Hänet jopa retusoitiin pois perhekuvista.

Katja Liuksiala kertoo, että sauna on Helsingin vanhin yleisessä käytössä oleva sauna.

Ulkona rannassa sauna, joka valmistui 1800-luvun lopulla. Yleisen saunan lauteille pääsee nytkin. Pukuhuoneen kaksi puusohvaa ovat Liuksialan mukaan saunan alkuperäiskalustoa.

– Sanotaan, että täällä saa sibeliaaniset löylyt. Luultavasti jopa Jean Sibelius on saunonut täällä.

Kivi sen sijaan ei ehtinyt saunoa rantasaunassa.

Saunarakennus valmistui 1800-luvun loppupuolella. Puiset sohvakalusteet ovat alkuperäisiä.

Entinen ylilääkärin asunto sijaitsee päärakennuksen yläkerrassa. Ikkunasta on suora näkymä sairaalan portille. Nyt asunto on galleria.

Alueella asui pitkään myös henkilökuntaa. Ylilääkärin asunto sijaitsi päärakennusen yläkerrassa. Ikkunasta avautuu näkymä sairaalan portille ja Fahlanderin puistokujalle, jota pitkin Lapinlahteen kuljetaan. Portit rakennettiin niin leveiksi, että hevoskärryillä mahtui sisäpihalle.

Entisen ylilääkärin asunnon seinät on tapetoitu jälkikäteen, mutta nyt vanhoja pintoja on raaputettu esiin. Ylilääkärin seinät oli alunperin kuvioitu maalilla.

Rakennuksen sisäänkäynnin vieressä on auditorio, joka oli pitkään vaunuvaja. Liuksiala kertoo, että moni yhä työskentelevä psykiatri on ehtinyt istua luennoilla entisessä vaunuvajassa.

Venetsian seinän reiät ovat jääneet pommituksista.

Rannassa on Venetsia: punatiilinen talo, joka oli sairaalan huoltorakennus ja myöhemmin henkilökunnan perheiden koti. Liuksiala osoittaa rakennuksen seinässä olevia reikiä, jotka syntyivät talvisodan pommituksissa. Sairaalan katolla liehui pommitusten aikana Punaisen ristin lippu, jotta rakennus säästettäisiin.

Veli Laakkonen työskentelee Venetsia-rakennuksessa vahtimestarina. Laakkonen putsaa Venetsian keittiön seinästä graffiteja.

Alueelle osui kuitenkin 16 pommia, ja ikkunat särkyivät. Pahin pommi osui Venetsian ovelle, ja sairaalan puutarhuri ja hoitajan koko perhe kuolivat.

Venetsia on vallattu monta kertaa. Talossa on majaillut nuorisoa ja kodittomia. Vajaa pari vuotta sitten Venetsiaakin alettiin ehostaa.

– Talosta vietiin kuusi roskalavallista jätetavaraa pois, pääosin vapaaehtoisvoimin, Liuksiala kertoo.

Venetsiassa on tiloja, joissa järjestetään esimerkiksi hiljentymishetkiä.

Tatu Riihiaho työskentelee Venetsiassa vahtimestarina. Kuvassa hän on mielenterveysmuseossa. Hän työskentelee mieluiten viikonloppuisin, sillä silloin vieraat ovat puheliaita ja uteliaita näyttelyä kohtaan.

Ylihoitaja Marja Sihvola (edessä) ja apulaisylihoitaja Sinikka Saaristo (takana) esittelivät elokuussa 1971 jo vanhaa, käytöstä poistettua nahkaista pakkopaitaa Lapinlahden sairaalassa.

Nyt Venetsiassa on mielenterveysmuseo, Mental Museum. Museon seinällä on ruokalista, jossa näkyy sairaalan menu vuodelta 1894: siikaa, makkaraa ja luukeittoa.

Esillä on myös vanhoja muistiinpanoja.

”Kutoo sukkaa, pahansisuinen, riisuutunut muutamana iltana. Ollut rettelöivä”, ”on ollut jokseenkin rauhallinen, mutta pahansisuinen, riisuutunut muutamana iltana”, ”viime yönä erittäin siivoton ”, muistikirjassa kuvaillaan potilaita.

Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry pantiin pystyyn, kun sairaalatoiminnan lopettamista suunniteltiin ensimmäisen kerran 1988. Paikan kohtalo on ollut useasti vaakalaudalla.

Mental museumin pakkopaita on jäljennös. Aiemmin museossa oli esillä aito pakkopaita, joka oli lainassa Seilin saarelta.

Museossa on vanhoja sairaalatarvikkeita. Näytillä on myös valokuvia.

Lapinlahden vanhan sairaalan tiluksilla on tätä nykyä kahvila, puoti, sauna, ravintola, gallerioita ja suuri määrä työhuoneita. Lapinlahdessa voi tehdä esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Lapinlahden lähteellä järjestetään myös toimintaa esimerkiksi mielenterveys- ja päihdekuntoutujille.

Vuosituhannen vaihteessa järjestettiin mielenilmaus, jossa 1 500 ihmistä muodosti sairaalan ympärille ihmismuurin. Tapani Kansa, joka oli ollut sairaalassa hoidossa kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi, esiintyi tapahtumassa. Maahan istutettiin valtava määrä kukkasipuleita, joita sairaalan puutarhuri oli saanut lahjoituksena.

Vuonna 2006 psykiatrinen toiminta päättyi Lapinlahdessa. Sairaalalle järjestettiin hautajaiset.

– Jorma Uotinen tanssi ulkona punaisessa silkkihameessa, oli tulitanssia ja musiikkia, Liuksiala kertoo.

Yhdistys jäi kuitenkin Lapinlahteen ja järjesti sadonkorjuujuhlia ja muita tapahtumia.

– Halusimme ylläpitää alueen perinteitä, vaikka talo oli tyhjä. Toisaalta se oli järjetöntä, mutta toisaalta viisasta, sillä pidimme sairaalan historian kipinän elossa.

Tyhjä talo sai eloa, kun yhdistysläiset alkoivat rakentaa siitä yhdessä Suomen mielenterveysseuran ja muiden tahojen kanssa mielen hyvinvoinnin keskusta. Vapaaehtoiset kunnostivat sairaalaa, ja vuonna 2016 yhdistys ja Osuuskunta Tilajakamo saivat vuokrata yhdessä koko talon.

Lapinlahdessa voi joogata, käydä konserteissa, poiketa kahvilaan, hävikkiruokaravintolaan, galleriaan tai kirpputorille, osallistua kansalaistoimintaan ja tehdä vapaaehtoistyötä.

Satu Vainio työskentelee hävikkiruokaravintola Loopissa, joka sijaitsee entisen sairaalan päärakennuksessa.

Thomas Slätis on Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry:n hallituksessa, hänen työhuoneensa on Venetsian yläkerrassa. Huoneessa majaili aiemmin nuorisoa, ja lattiassa on yhä graffiti. Slätis on perehtynyt paikan kulttuuriperintöön. –Muutoksessa ei saa menettää näkemystä. Kulttuuriperintöä voi hallinnoida monin eri tavoin. Ei pidä ajatella vain menneisyyden jäännöksiä, vaan toimintaa, joka kytkeytyy fyysiseen ympäristöön.

Sipuleita on istutettu myös tänä syksynä. Lapinlahden nykyisen toiminnan jatkuminen on ollut viime aikoina vaakalaudalla ja sen puolustajat ovat vaatineet, että paikka saisi säilyä nykykäytössä. Adressin sen puolesta allekirjoitti vast’ikään yli 30 000 ihmistä.

Helsingin kaupunki omistaa melkein kaikki kiinteistön rakennukset ja etsii kiinteistölle ostajaa tai vuokraajaa ideakilpailulla. Kilpaulu on vuonna 2019.

Kiinteistön rakennukset ovat suojeltuja ja kaupunki on niille etsinyt ostajaa, joka voisi kunnostaa rakennukset. Tiistaina 11. joulukuuta kaupunkiympäristölautakunta näytti vihreää valoa myös sille, että alueen rakennuksia voitaisiin myös vuokrata esimerkiksi kansalaislähtöisille toimijoille, jos vuokralainen suostuisi huolehtimaan kiinteistöstä ja tekemään kunnostustöitä omarahoitteisesti.

Entiset potilashuoneet ja pienet tilat tällä hetkellä ovat työhuoneita, joita vuokraavat pääosin luovilla aloilla työskentelevät.

Tapani Valtakarin verstas sijaitsee sairaalan päärakennuksessa. Valtakari kunnostaa ja korjaa vanhoja huonekaluja. –Ikea-tavaraa ei vielä ole tullut kunnostettavaksi, Valtakari sanoo.

Yhden huoneen ovensuusta pilkistää värikäs kaappikello. Tilassa työskentelee Tapani Valtakari, joka kunnostaa vanhoja kalusteita. Valtakarin yrityksellä on myös toimipiste toisaalla, mutta hän viihtyy Lapinlahdessa.

– Pyrin minimoimaan tekemisen muualla, haluan olla täällä niin paljon kuin pystyn. Vieressä työskentelee muusikoita. Täällä on hyvä yhteishenki. Toivon, että voisimme jäädä, Valtakari sanoi ennen lautakunnan päätöstä.

Tiistaina Helsingin Sanomat uutisoi Helsingin kaupungin kaupunkiympäristölautakunta päättäneen, että kaupunki on valmis myymään tai vuokraamaan Lapinlahden sairaalan ja sitä ympäröivät alueet. Alue halutaan kuitenkin säilyttää avoimena kaikille.

Arkkitehti Carl Ludvig Engel piirsi Lapinlahden mielisairaalan. Venetsia sijaitsee lähes veden päällä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?