Pula kotimaisesta kinkusta uhkaa – tällaisia eroja on suomalaisessa ja ulkomaisessa kinkussa

Kotimainen kinkku uhkaa loppua ensi vuonna kaupoista. IS esittelee ulkomaiset haastajat.

12.12.2018 15:31

IS uutisoi tiistaina, että kotimaisen sianlihan riittävyys lähitulevaisuudessa on vaarassa. Tänä vuonna Suomessa tuotetaan ensimmäistä kertaa vähemmän sianlihaa kuin sitä kulutetaan. Kotimaisia joulukinkkuja pitäisi vielä tänä vuonna riittää, mutta Suomen Sikayrittäjät ry:n mukaan ensi vuodesta tule vaikeampi.

– Silloin ollaan jo niin reippaasti alituotannon puolella, että on todellinen huoli, riittääkö jouluna suomalaista kinkkua kaikille sitä haluaville, Suomen Sikayrittäjien puheenjohtaja Ari Berg kommentoi IS:lle.

Lue lisää: Kotimainen joulukinkku voi ensi vuonna loppua kaupoista – sikayrittäjät: tuotanto ei enää kannata

Kun kotimaisen kinkun osuus kauppojen tuotevalikoimassa ensi vuonna vähenee, suomalaisten aamupalapöydistä löytyy yhä enemmän saksalaisesta, tanskalaisesta ja puolalaisesta lihasta valmistettuja kinkkuleikkeitä.

Lihabarometri kertoo, että Suomessa kulutetaan lihaa enemmän kuin tuotetaan. Tammi–lokakuussa 2018 sianlihaa tuotettiin 140,1 miljoonaa kiloa ja vastaavasti kulutettiin 146 miljoonaa kiloa. Viime vuoteen verrattuna tuotanto on vähentynyt 8 prosenttia.

Lihakeskusliitto ry:n toimitusjohtajan Mari Hannukselan mukaan on selvää, että kotimaisen kinkun rinnalle ilmestyy kauppoihin ulkolaisia vaihtoehtoja.

– Kotimaista joulukinkkua riittää kaikille ensi vuonnakin, mutta kotimainen kinkku kyllä loppuu. Kinkustahan suurin osa käytetään leikkeleinä, kuten saunapalvina ja keittokinkkuna.

Lihaa tuotiin Suomeen tammi–syyskuussa kaikkiaan 258,2 miljoonan euron edestä. Merkittävin tuontimaa oli Saksa, josta lihaa tuotiin tammi–syyskuussa 2018 kaikkiaan 21 141 tonnia. Tanskasta lihaa tuotiin 8 193 tonnia, Puolasta 7 460 tonnia ja Ruotsista 6 712 tonnia.

Sianlihan tärkeimmät tuontimaat ovat Saksa, Tanska ja Puola.

Elintarviketeollisuusliiton toimialapäällikkö Mari Lukkariniemi toteaa, että kuluttaja ei välttämättä saa tietää liharaaka-aineen alkuperää.

– Merkintävelvoite ei ole lihajalosteissa yksiselitteinen. Suomeen tuodussa lihatuotteessa tai -jalosteessa ei lihan alkuperää tarvitse ilmoittaa vielä. Kuluttajaa ei kuitenkaan saa johtaa harhaan sillä, että lihan alkuperä jätetään ilmoittamatta: esimerkiksi makkaran nimi ei voi olla Suomalainen, jos siihen ei ole käytetty suomalaista lihaa.

– Suomessa valmistetussa lihatuotteessa on ilmoitettava lihan alkuperä. Tämä perustuu kansalliseen säädökseen.

Lukkariniemen mukaan Hyvää Suomesta -merkki on selkeä tae siitä, että tuotteessa käytetty liha on 100-prosenttisesti suomalaista.

Miten sitten suomalainen kinkku eroaa saksalaisesta tai tanskalaisesta? Lukkariniemen mukaan Pohjoismaissa tuotantoeläinten lääkintään käytettävät antibioottimäärät ovat huomattavasti maltillisempia kuin Keski-Euroopassa.

– Suomessa lääkintä on asianmukaista, mikä tarkoittaa, että eläimiä lääkitään vain tarpeeseen.

Tuotelaatupäällikkö Markus Luhtala SOK Vähittäiskaupasta toteaa, että suomalaisen ja ulkolaisen kinkun makuerot ovat suhteellisen pieniä.

– Makuun vaikuttavat tekijät, kuten sian rotu, ravitsemus, suolausprosessi ja suolapitoisuus vaihtelevat myös maiden sisällä. Onkin aika haastavaa sanoa, että jokin ero maussa olisi tyypillinen juuri suomalaiselle kinkulle tai vastaavasti tanskalaiselle kinkulle. Kaikkein eniten makuun vaikuttaa itse paistamistapahtuma.

Joulukinkkusesonki käy juuri nyt kuumana. Lihatiedotuksen teettämän kyselyn mukaan kolme viidestä kotitaloudesta ostaa kotimaisen kinkun. 9 prosentille ei ole väliä kinkun alkuperällä ja 2 prosenttia on päättänyt ostaa ulkomaisen kinkun.

S-ryhmän valikoimissa on tällä hetkellä suomalaisten kinkkujen lisäksi vain tanskalaisia kinkkuja.

– Tanskalaisten kinkkujen osuus myynnistä on vain noin 2 prosenttia, kertoo S-ryhmän valikoimapäällikkö Juha Nieminen, joka uskoo, että ulkolaiseen kinkkuun päädytään useimmin hinnan kuin laadun tai maun takia.

Keskon päivittäistavarakaupan tuoretuotteista vastaava osto- ja myyntijohtaja Janne Vuorinen kertoo tuonnin osuuden olevan kuluttajapakatuissa kuissa muutaman prosentin luokkaa.

– Pääsääntöisesti meillä on myynnissä suomalaista kinkkua, mutta itsenäiset K-ruokakauppiaat voivat kysynnän mukaan pitää myös laajempaa valikoimaa ulkomaisista kinkuista.

Sianlihan tuotannon vähenemiseen on monia syitä. Toimitusjohtaja Mari Hannuksela Lihakeskusliitto ry:stä toteaa alkutuotannon olevan kannattamatonta.

– Jos jokainen ruho tuottaa tappiota kolme euroa, on selvää, että osa tuottajista lopettaa. Tilanteeseen vaikuttaa teurastamoteollisuuden erittäin voimakas keskittyminen, samoin viime kesän kuivuus, joka nosti rehun hintaa.

Peliä ei ole Hannukselan mukaan silti menetetty.

– Suomessa on kaikki mahdollisuudet saada tuotanto nousuun. Viljelijöiden koulutusaste on kasvanut ja tuottajilla on ihan mieletön ammattitaito. Yhä useampi maatila myös perustaa osakeyhtiön ja saa oikeasti tunnusluvut, mikä myös vie kehitystä eteenpäin.

Hannuksela aikoo tehdä kaikkensa, että ketju tuottajalta teurastamon ja kaupan kautta kuluttajalle saadaan trimmattua sellaiseen kuntoon, ettei Suomen lihaomavaraisuusaste putoa. Tällä hetkellä sianlihan omavaraisuusaste on noin 97 prosenttia, mutta kulutuksen kotimaisuusaste on 80.

– Kun omavaraisuus sukeltaa, kaikki häviävät, hän muistuttaa.

Teurastamoiden valvontamaksut ovat asia, joka hiertää lihateollisuutta erityisen paljon. Hannukselan mukaan Suomi perii useampia ja korkeampia maksuja teurastamoteollisuudelta kuin kilpailijamaat.

– EU:n keskiarvoon verrattuna nämä maksut ovat kaksinkertaiset Suomessa. Tarkastusmaksu on pahimmillaan 0,16 euroa per teurastettu kilo. Se on paljon, kun miettii, että tuottajahinta on 1,40 euroa.

Lihakeskusliitto on lihateollisuuden perhe- ja pk-yritysten edunvalvontajärjestö.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?