Kotimaa

KRP:n kybertutkijan mieleen on jäänyt alle 10-vuotiaan karmiva käytös netissä – poliisi paljastaa, kuinka ”groomaajat” metsästävät verkossa alaikäisiä seksiin

Julkaistu:

KRP:n rikosylikomisarion mukaan lasten huijaaminen on yhtä järjestäytynyttä ja ammattimaista kuin aikuisten huijaaminen. Nuoria houkutellaan seksuaaliseen kanssakäymiseen esimerkiksi alkoholilla, tupakalla, nuuskalla, huumeilla tai rahalla.
Suomea on järkyttänyt viime viikkoina uutisoitu seksuaalirikostutkinta, jossa Oulun poliisi epäilee kahdeksaa ulkomaalaistaustaista miestä lapseen kohdistuneista seksuaalirikoksista.

Poliisi tutkii tapausta rikosnimikkeillä törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä raiskaus ja pahoinpitely. Poliisin mukaan uhri on alle 15-vuotias tyttö, ja epäilty seksuaalinen hyväksikäyttö on kestänyt jopa kuukausien ajan.

Rikosylikomisario Markus Kiiskinen Oulun poliisilaitokselta kertoi IS:lle aiemmin, että kysymys on ollut groomingin kaltaisesta tilanteesta. Groomingilla tarkoitetaan prosessia, jossa aikuinen houkuttelee ja manipuloi lapsen seksuaalisiin tekoihin.

Oulun poliisi varoitti joulukuun alussa, että Oulun seudulla on tullut ilmi tapauksia, joissa ulkomaalaistaustaiset miehet ovat houkutelleet itseään nuorempia alaikäisiä tyttöjä kanssaan kontaktiin netin kautta. Pahimmillaan kontaktit ovat johtaneet vakaviin seksuaalirikoksiin.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Kyberrikollisuuteen erikoistunut rikosylikomisario Sari Sarani keskusrikospoliisista kertoo, että grooming ilmiönä on Suomessa kasvamassa. Hän uskoo, että tapauksia on todellisuudessa enemmän, kuin mitä tulee poliisin tietoon. Houkuttelijoiden tai ”groomaajien” kohteina ovat niin tytöt kuin pojat.


Tavallisesti aikuinen luo ensiyhteyden lapseen internetissä, esimerkiksi Facebookin, Instagramin tai muun sosiaalisen median palvelun kautta.

– Yhteydenottoja lapsille ja nuorille voi tulla erilaisissa sovelluksissa, peleissä ja chattipalstoilla. Lapset käyttävät paljon esimerkiksi WhatsAppia, myös Instagramissa voi tulla tykkäyksiä ja seuraamispyyntöjä. Muita esimerkkejä ovat Kik Messenger, TikTok ja Snapchat.

Sarani sanoo, että sekä houkuttelijat että lapset käyttävät monia uusia sovelluksia, jotka voivat olla vanhemmille tuntemattomia.

– Ihan kaikki mahdolliset internetistä löytyvät keinot ovat niillä käytössä, hän lisää.

”Houkuttelija voi sanoa, että oletpa sinä kaunis tai ihana tai muuta”

Saranin mukaan houkuttelijat tekevät usein valeprofiilin tai laittavat profiilikuvakseen vaikkapa ponin kuvan tai muuta sellaista, mikä saa lapsen hyväksymään heidät kaverikseen tai seuraajakseen.

– Varsinkaan pienempi lapsi ei tunnista kaveripyyntöä tuntemattomalta ihmiseltä tulevaksi ja hyväksyy sen. Sitten kaikki onkin tälle houkuttelijalle nähtävillä.

Houkuttelija aloittaa kommunikaation ja luo keskusteluyhteyden yleensä aiheella, joka lasta tai nuorta kiinnostaa.

– Jos lapsen tai nuoren profiilista näkee vaikkapa, että hän harrastaa tanssia, niin sitten hän voi lähteä keskustelemaan tanssista. Toinen asia on kehuminen. Houkuttelija voi sanoa, että oletpa sinä kaunis tai ihana tai muuta.

 

Houkuttelija voi sanoa, että oletpa sinä kaunis tai ihana tai muuta.

Houkuttelija voi pyrkiä saamaan kohteensa luottamuksen empatialla ja tuella tai esimerkiksi tavaran tai rahan tarjoamisella.

– Jos lapsella menee huonosti tai lasta ärsyttää jokin asia, niin kysytään, että mikä sinua painaa ja tarjotaan auttavaa kättä ja tukea. Niin saa otteen todella helposti kenestä tahansa.

– Yksi keino on, että lapselle tai nuorelle tarjotaan jotain. Kysytään, että tykkäätkö nuuskasta tai suklaasta, ja tarjotaan sitä. Jos lapsi pitää eläimistä, niin tarjotaan mahdollisuus silittää esimerkiksi hevosta.

”Välillä puhun jopa järjestäytyneestä rikollisuudesta”

Houkuttelijan motiivina voi olla joko seksuaalinen kanssakäyminen lapsen kanssa, tai esimerkiksi arkaluontoisen kuvamateriaalin saaminen ja levittäminen, tai kiristäminen materiaalin avulla.

Sarani sanoo, että lasten huijaaminen on yhtä järjestäytynyttä ja ammattimaista kuin aikuisten huijaaminen.

– Verkostoja on havaittu, siksi välillä puhun jopa järjestäytyneestä rikollisuudesta. Koska tämä toiminta on todella suunniteltua. Voi olla joko kaveriporukka tai jopa kansainvälinen verkosto, joka hakee näitä kohteita. Mutta toki myös yksittäisiä toimijoita on.

Saranin mukaan yksittäiset toimijat ja houkuttelijaporukat ovat yhtä vaarallisia, koska molemmissa todennäköisesti haetaan lopulta reaalielämän seksuaalista kanssakäymistä.

– Pahimmillaan nämä verkostot tai kaveripiirit ovat sellaisia, että ne saavat houkuteltua uhreja käyttöönsä. Nämä uhrit lahjotaan, ja sitten siitä seksuaalisesta kanssakäymisestä tehdään tallenteita. Niitä tallenteita sitten myydään ja niistä hyödytään taloudellisesti. Eli nämä materiaalit voivat päätyä kansainvälisen pedofiiliverkon käytettäväksi.


Saranin mukaan yleistä toiminnassa tuntuu olevan se, että nuoria houkutellaan seksuaaliseen kanssakäymiseen esimerkiksi alkoholilla, tupakalla, nuuskalla, huumeilla tai rahalla.

Jotkut houkuttelijat tosin hakevat vain kuvamateriaalia. Sarani pohtii, että nykypäivän selfie-kulttuurissa kynnys arkaluontoisen kuvan lähettämiseen on madaltunut.

– Ensimmäisen arkaluontoisen kuvan lähettäminen on se ensimmäinen kynnys. Silloin on jo tavallaan myönnytty houkutteluun, ja houkuttelijan tarvitsee enää lisätä vettä myllyyn: luvata enemmän, pyytää enemmän. Että ”olet kerta kaikkiaan niin kaunis, että voitaisiko me tavata.” Yleensä se toimii.

Miten vanhemmat voivat tehdä lastensa suojelemiseksi?

Saranin mukaan vanhempien pitäisi seurata niin nuorempien kuin vähän vanhempienkin lastensa nettikäyttäytymistä. Hän toivoo lasten ja vanhempien välille digimaailman oheen päivittäistä kanssakäymistä, jossa keskusteltaisiin myös netin käytöstä.

– Vanhemmat voisivat esimerkiksi kysyä, että mitä sovelluksia käytät, ja onko uusia kavereita. Jos vanhempia ei yhtään nettimaailma kiinnosta eikä sitä ymmärretä, vaan lapsi jätetään ihan yksin sinne nettiin, niin se on ehkä kaikkein pahinta. Pitää vaan jaksaa perehtyä.

KRP:n tietoon on esimerkiksi tullut ulkomaalaisen viranomaisen välityksellä materiaalia, jonka alakouluikäinen lapsi lähetti syystä tai toisesta itse suorana verkkoon.

– Suomessa alle kymmenvuotias lapsi keimaili ja riisui itseään erittäin seksuaalisesti. Vaikka hän oli sen ikäinen, ettei varmaan edes tiennyt mitä tekee. Lapsi lähetti tämän itse suorana verkkoon ajattelematta, että tämä kiinnostaa tyystin toista ihmisryhmää kuin mitä hän itse varmaan oli ajatellut.

Hän ehdottaa vanhemmille myös esimerkiksi lasten netin käytön rajoittamista kotona.

– Olisi hyvä olla sellaista vanhanaikaista yhdessäoloa, että keskusteltaisiin yhdessä. Että edes kotoa oppisi normaalin sosiaalisen kanssakäymisen ja vuorovaikutuksen, ilman puhelinta.

– Nykyään monet lapset kasvavat internetissä, eivätkä vanhempien ohjauksessa. Itsetunto kehittyy tykkäämisillä, ja niitä kerjätään ja haetaan jakamalla ja postaamalla valokuvia ja muuta. Siinä sitten nälkä kasvaa syödessä ja koko ajan rohkaistuu. Sitten lopulta ollaan siinä, että jaetaan tissikuvia tai pippelikuvia. Myös monen lapsen sosiaalinen elämä on siellä verkossa.

Sarani sanoo, että vanhempien olisi hyvä myös itse ymmärtää mitä maailmassa tapahtuu ja miten asiat verkossa toimivat.

– Ja sitten lapsensa kanssa yhdessä opetella ja käydä sitä hommaa läpi. Eikä niin, että kielletään internet. Koska eihän tänä päivänä voi enää oikein elää ilman sitä.

 

Ei niin, että kielletään internet. Koska eihän tänä päivänä voi enää oikein elää ilman sitä.

Sarani kehottaa vanhempia olemaan myös tietoinen lastensa some-sovellusten yksityisyysasetuksista, jotka muuttuvat jatkuvasti.

– Vaikka ne ovat olleet alussa tietynlaiset, niin ne eivät nyt enää tarkoita samanlaista näkymää. Yksityisyysasetukset ja tietosuoja ovat tässä se kaikkein tärkein asia. Ei lapsi voi tällaisia ymmärtää. Kun lapselle annetaan puhelin käteen, hän tärähtää WhatsAppiin, ja numero on julkinen, niin sieltä voi tulla ihan mitä tahansa.

Hän toivoo myös kouluun enemmän verkkokäyttäytymiseen opastavaa mediakasvatusta. Saranin mukaan se olisi nykypäivän selviytymistaito perinteisten aineiden ohella.

Vain pieni osa tapauksista tulee poliisin tietoon

Sarani sanoo, että realistisia lukuja tapausten määrästä Suomessa ei ole, koska vain pieni osa niistä tulee poliisin tietoon. Usein lapsi tai nuori ei kerro vanhemmilleen tapahtuneesta.

– Siihen liittyy häpeää ja esimerkiksi pelkoa siitä, että kännykkä lähtee, eikä saa enää käyttää nettiä.

Vanhemmat eivät välttämättä huomaa, jos jälkikasvun keskusteluihin ja toimintaan netissä liittyy huolestuttavia piirteitä.

– Jos lapsi tai nuori on koko ajan muutenkin naama kiinni puhelimessa, niin ei vanhempi todennäköisesti huomaa, että verkon kanssakäymisessä tapahtuu jotain kyseenalaista. Ne selvät merkit myöhemmässä vaiheessa ovat esimerkiksi ahdistuneisuutta ja poissaolevuutta, ruokahaluttomuutta ja uniongelmia.

Saranin mukaan child abuse -materiaalin määrä on kasvanut monta tuhatta prosenttia kolmenkymmenen vuoden aikana. Verkon ja jatkuvasti lisääntyvien sosiaalisen median palveluiden myötä tekijöiden keinot ovat kehittyneet, ja yhteyden saaminen lapsiin helpottunut ja nopeutunut.

Hänen mukaansa Suomen poliisi on tällä rintamalla vasta alkuvaiheessa.

– Meillä ei ole tällä hetkellä riittäviä voimavaroja näitä kaikkia selvittää. Mutta ehkä näiden isojen tapausten myötä tajutaan, että kuinka suuri ongelma tämä on. Britanniassa tämä on ollut valtava ongelma, ja sitä on pystytty torjumaan vahvalla kädellä jo pitkään. Olen varma, että jos Suomessa alettaisiin tehdä samoin, niin se jäävuori alkaisi paljastua. Jokainen keissi on liikaa ja aivan järkyttävä. Tästä pitäisi olla paljon enemmän huolissaan.

Pelastakaa Lapset ry:n mukaan internetin kautta seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi päätyvät lapset ovat yleisimmin 13–15-vuotiaita, hieman harvemmin 11–12-vuotiaita.