Kotimaa

Jyrki Lehtolan kolumni: Sofi Oksasen kirjoituskoulu

Julkaistu:

Kolumni
Esseessään Oksanen opettaa lukijaa, miten isosta teemasta kirjoitetaan niin, että kirjoittaja on jatkuvasti melkein sanomassa jotain, mutta nukahtaa taas oman virkkeensä syliin.
Oksasen Sofi kirjoitti Helsingin Sanomiin itsenäisyyspäiväesseen, jonka työnimi oli ”Mikä kunnia teille lukijoille!”.

Esseessään Oksanen opettaa lukijaa, miten isosta teemasta kirjoitetaan niin, että kirjoittaja on jatkuvasti melkein sanomassa jotain, mutta nukahtaa taas oman virkkeensä syliin.

Mainio essee siis! Seuraavassa säännöt, joiden mukaan sellaisen saa kuka vain aikaan:

1. Aloitus on tärkeä! Sen on syytä imeä mukaansa ja parhaimmassa tapauksessa se jää klassikoksi, jota koko kansa maiskuttelee aamuisin suussaan: ”Keskustelin taannoin Suomessa jo pitkään asuneen virolaisen kanssa isänmaallisuudesta.”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

2. Olennaista aloituslauseessa on se, että siinä kiteytyvät esseen teemat niin, ettei esseetä tarvitse lukea. Tässä tapauksessa teemat ovat: Sofi Oksanen, Sofi Oksasella on ystäviä, ne keskustelevat tylsistä asioista, jaaritellaanko vielä, jotain historiasta, Sofi Oksanen.

 

Olennaista aloituslauseessa on se, että siinä kiteytyvät esseen teemat niin, ettei esseetä tarvitse lukea.

3. Älä unohda minääsi! Katseesi on tärkeämpi kuin sen kohde ja kaikki kokemuksesi ovat universaaleja.

4. Kirjoittajan ”ystävät” ovat tärkeitä. Ne voivat olla oikeita ystäviä tai mielikuvitusystäviä, sillä ei ole merkitystä, mutta niiden rooli on kiteyttää jokin omakohtainen kokemus yleistykseksi, jonka päälle kirjailija voi jäädä pyöriskelemään.

5. Internet! Mainio lähde omille ajatuksille! Googlaa ”Orwell and patriotism”!
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

6. Älä ajattele liikaa. Unohda omaperäisyys. Jos on puhuttu vuosia kahtiajaosta, kirjoita kahtiajaosta niin kuin olisit juuri keksinyt konseptin.

 

Jos kirjoituksesta ei löydy ajatuksia, korosta rooliasi ajattelijana.

7. Kärpässienet ovat kuin valeuutiset, mutta metsässä! Keksi vertauksia, jotka eivät toimi, sitä kutsutaan luovuudeksi!

8. Jos kirjoituksesta ei löydy ajatuksia, korosta rooliasi ajattelijana. Siihen riittää usein ilmoitus siitä, että on jo pitkään ajatellut kuten tässä rullaavassa, liki päällekäyvässä herkussa: ”Olin pohdiskellut isänmaallisuuden merkityksiä jo pidempään, kun Norja tarjosi minulle uuden näkökulman erääseen kansalliseen symboliin.”

9. Mainitse matkoistasi, se on hienovarainen tapa ilmaista ”PERSPEKTIIVISSÄ LÖYTYY!”.

10. Samastettavuus! Kun kirjoitat isänmaallisuudesta, rasismista tai maahanmuutosta, käytä äidinkieltäsi niin kuin se olisi toinen tai kolmas kielesi, jota et hallitse, vaan kompuroit sen ympärillä kuin sokea yksijalkainen goottiorava.

11. Historia opettaa! Sirottele kirjoitukseesi mielivaltaisia tapahtumia historiasta ja tunge niihin itsesi mukaan, jotta esseen punainen lanka ei pala tunnistamattomaksi.

12. Toki-sana! Tuon adverbin kun lisää sekä YYA:ta että bilateraalista kauppaa koskeviin mietiskelyihinsä, itsestäänselvyys tuntuu toki vähemmän itsestään selvältä.

13. Banaliteetin voi toki ilmaista tylsästi, joten tee toki niin!

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt