Kotimaa

Vuosi sitten Linnan juhlissa hurmannut Markus Aaltonen, 100, on kuollut – koki talvisodassa verilöylyn, josta kertominen ei ollut helppoa

Julkaistu: , Päivitetty:

Euralainen sotaveteraani Markus Aaltonen on kuollut 100-vuotiaana. Aaltosen kuolemasta kertoo Sotaveteraaniliitto ja se vahvistetaan Satakunnan sotaveteraanipiiristä. Vuosi sitten talvisodan taistelut kokenut mies hurmasi presidenttiparin ja katsojat laulullaan Linnan juhlissa.
Viime vuonna, kun Suomi vietti 100-vuotisjuhliaan, nousi euralaisen Markus Aaltosen lauluesitys Linnan juhlissa yhdeksi illan koskettavimmista tapahtumista. Hän lauloi presidenttiparille sota-ajan muistoistaan: tuota laulua hän kuvaili bravuurikseen.

Esitys näytettiin Ylen suorassa lähetyksessä, ja se sai lämpimän vastaanoton sekä paikan päällä että sosiaalisessa mediassa. Presidenttipari kiitti Aaltosta aplodein ja kättelemällä.


Aaltonen osallistui tuolloin ensimmäistä kertaa Linnan juhliin. Hän kiinnitti huomiota siihen, kuinka vähän talvisodan veteraaneja oli paikalla. Tämän vuoden Linnan juhlia hän ei ehtinyt nähdä. Sotaveteraaniliitosta kerrotaan, että Markus Aaltonen kuoli tiistaina 4.12.

Suomussalmella, Raatteen tiellä ja Kollaanjoella talvisodassa taistellut Markus Aaltonen kertoi vaikuttavia sotamuistojaan myös Ilta-Sanomien 100 tarinaa sodasta sarjassa. Hän kertasi Raatteen suunnalla tapahtuneita tapahtumia, jotka tulivat toistuvasti mieleen vuosikymmenten jälkeenkin:
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

”Markus Aaltosen ja muiden JR 64:n I pataljoonan miesten hiihto 5.1.1940 kohti Raatteen tietä ja uutta taistelua katkesi äkkiä. Reilusti tien eteläpuolella oli Eskolan talo, jossa venäläiset olivatkin asemissa. Luodit värjäsivät lumipukuja punaisiksi, kun konekiväärisuihku osui suoraan suojattomaan jonoon. Aaltonen kuvailee tilanteen aiheuttamaa pakokauhua, kun miehet rämpivät sukset jalassa ja vaihtoivat ketjussa paikkaa.

– Kyllä se oli paha paikka. Se oli todella lamauttava juttu. Sinne jäi monta miestä. Ne ryömivät pois, jotka pääsivät. Meillä ei ollut raskaita aseita, millä vastata, Aaltonen kertoo vakavana.

– Tästä kertominen ei ole oikein helppoa vieläkään. Nykyäänkin kotona joulun ja loppiaisen aikaan elän näitä tapahtumia uudelleen mielessäni.

Siitä tuli oikea verilöyly. Talvisodan historian mukaan ”koko aamupäivän kestäneissä taisteluissa pataljoonan iskuvoima oli lopussa. Pataljoona oli kärsinyt lähinnä puutteellisen koulutuksen takia 20 kaatuneen ja 60 haavoittuneen tappiot.” Jäljelle jääneet pistettiin lepoon ennen hyökkäyksen jatkamista.

Vihollinen vetäytyi Eskolan talosta. Aaltonen ja muut sotilaat pääsivät lähestymään Raatteen tietä, jonne ukrainalaisista koottu 44. divisioona oli motitettu. Kaikki oli ahdettu peräkkäin jonoon kapealle metsätielle: lumeen hautautuneita kuorma-autoja ja tankkeja, epämääräisissä röykkiöissä kaikkea pienempää, mitä jalkaväkidivisioona tarvitsee.

– Hiljensimme Raatteen tien vieressä ampuneen konekiväärin ja pääsimme tielle. Näky oli ihan uskomaton: nelipyörävankkureita, hyökkäysvaunuja, kenttäkeittiöitä... Ja nälkään kuolleita hevosia. Niitä oli niin helvatisti, että ihmetellä täytyy.

Jäätyneitä ruhoja makasi puiden juurella. Vieressä oli luonnottomiin asentoihin jäätyneitä ukrainalaisten sotilaiden ruumiita, joita verhosivat kesävaatteet.

– Kuormastossa oli kuulemma jopa torvisoittokunnan välineet ja paraatipuvut, kun piti päästä Ouluun paraatiin. He eivät vain olleet kysyneet siihen Suomi-pojalta lupaa.”

Lue lisää: Konekivääri yllätti Raatteen tielle hiihtäneet suomalaiset, seurauksena oli karmea verilöyly – ”Tästä kertominen ei ole oikein helppoa”

Markus Aaltonen kertoi IS:lle myös talvisodan viimeisistä taisteluista Kollaanjoella. Suomalaiset olivat aivan loppu:

”Sodan loppuvaiheessa neuvostoliittolaiset yrittivät koukata murtumattoman puolutuslinjan ohi pohjoisen ja etelän korpien kautta. Rintama venyi kilometritolkulla ääripäistään. Maaliskuussa myös Marokon kauhun komppania heitettiin Ulismaisten korpiasemiin. Reservejä haalittiin epätoivoisiin taisteluihin mistä ikinä saatiin.

Yksi täydennyksistä oli JR 64:n I pataljoona, joka oli siirretty Suomussalmelta ensin Uomaalle Laatokan karjalan mottirintamalle. Sieltä se lähetettiin vielä pohjoisemmaksi Kollaalle. Vaikka Aaltonen ei ehtinyt olla Kollaalla montaa päivää, kertoo hän joutuneensa useisiin vastahyökkäyksiin. Sota oli armotonta loppuun asti.

Aaltonen kertoo, miten sodan viimeisenä päivänä lähetti tuli ensin tuomaan sanaa rauhan tulosta kello 11. Kovin rauhalliselta tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut. Vihollinen ampui tykistöllään niin paljon kuin lähti. Sitten tuli aivan hiljaista, kuin veitsellä leikaten.

Venäläissotilaita kohottautui ylös. Suomalaisetkin uskalsivat nousta asemistaan ja menivät katsomaan entistä vihollista.

– Siellä oli joku suomen kielen taitoinen, joka tiukkasi, että missä meidän miehet ovat. Me näytettiin, että tässä. Hän pudisti päätään, Aaltonen kertoo.

Suomalaisten etulinjan joukot olivat todella vähissä sodan lopussa. Rauha tuli aivan viime hetkellä.”

Lue lisää: Kun talvisota päättyi Kollaanjoella, venäläissotilas hämmästyi nähtyään suomalaisten asemat – katso 9 tarinaa talvisodasta

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt