Kotimaa

Mika Aaltolan kolumni: Ostaisitko lipun Talsingin junaan?

Julkaistu:

Kolumni
Helsinki–Tallinna -tunneliprojekti on shakkia samanaikaisesti monella laudalla, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltola.
Tiesitkö, että Helsinki–Tallinna -junaliput ovat myynnissä? 50 euroa tiskiin ja pääset junalla Tallinnaan muutaman vuoden päästä. Tämä on osoitus visionäärimäisestä luottamuksesta projektin valmistumiseen.

The Wolf of Wallstreet -elokuvan Jordan Belfort, kokenut rahamaailman kehäkettu, antaa yleispätevän neuvon: ”Toimi, kuten olisit varakas mies, valmiiksi rikas, sitten sinä varmasti tulet rikkaaksi. Toimi, kuten sinulla olisi vertaansa vailla oleva itseluottamus, sitten ihmisillä on varmasti luottamus sinuun. Toimi, kuten sinulla olisi vertaansa vailla oleva kokemus, sitten ihmiset seuraavat sinun neuvojasi. Toimi, kuten olisit jo mahtava menestys ... ja sinusta tulee menestynyt”. Neuvo on ironinen. Mutta selvää on, että Trumpiin vertautuvaa itseluottamusta kyllä tarvitaan, kun porataan 70 kilometriä tunnelia läpi graniitin.

Tunneliprojekti on shakkia samanaikaisesti monella laudalla. Mistä kaikesta tässä on kysymys? Suomen rakentamisen pitkä linja on perustunut menestyksen mahdollisuuksien avaamiseen geopoliittisesti haastavalle, syrjäiselle ja harvaan asutulle maalle. Maailmaan linkittyminen on ollut pitkälti taidokasta mahdollisuuksien politiikkaa, eli epäsuotuisten piirteiden jalostamista vakaammiksi. Maailmanluokkaisella tiedolla ja taidolla.

Suomenniemen vauraus on kasvanut ja elämän jatkuvuudenhallinta tehostunut. Itämeri on ollut pääsuunta. Ulkomaankauppamme volyymistä liikkuu siellä 90 prosenttia. Digitaalisen arkemme datasta liikkuu Itämeren kaapeleissa 99,9 prosenttia. Suomen lentoyhteydetkin liikkuvat paljolti Itämeren yllä. Jos Itämeri häviäisi huoltovarmuutemme yhtälöstä, arkemme romahtaisi minuuteissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

 

Entä jos kiinalaisversio tunnelista toteutuukin?

Suomen ja Viron taloudet eivät ole erillisiä. Ne lomittuvat toisiinsa. Suorat yhteydet Viroon ja manner-Eurooppaan avaisivat jännittäviä mahdollisuuksia. Helsingin satamasta on tullut maailman suurin matkustajasatama paljolti Tallinnan yhteyksien takia. Talsingin laivoilla liikkuva lasti vertautuu Ruotsin ja Tanskan välisellä sillalla kulkevan tavaran määrään.

Nyt tunneliprojekteja on kaksi. Yksi on vaikea, suhteellisen realistinen ja EU-rahoitukseen perustuva. Toinen suunnitelma ammentaa pääosin kiinalaisesta rahasta ja strategisesta ajattelusta. Jälkimmäiseen saa ostaa lippuja. Se olisi osa valtavaa Kiinan tuotantoalueilta Euroopan markkina-aluille rakennettavaa logistiikka-alustaa. Kokonaissuunnitelmat ovat massiivisia. Puhetta on tuhannesta miljardista eurosta.

Suurin osa tästä on pelkkää lupausta, kuumaa ilmaa. Mutta itseluottamusta rahalla on. Toteutuneita infrastruktuuriprojekteja Aasiasta Afrikkaan ja Eurooppaan. Lupauksien houkuttelevuus luo omaa pehmeän vallan kehänsä. Se näyttäytyy myös Suomessa ja esimerkiksi jäsenmaiden äänestyskäyttäytymisessä EU:ssa. Kiinalainen raha kiinnostaa ja muuttaa tekemisen suuntaa.

Entä jos epätodennäköinen kiinalaisversio tunnelista toteutuukin? Se olisi osa kiinalaista maailmaa. Suomenlahti on meille strategisesti tärkeä. Mikä tahansa infrastruktuuriprojekti sen halki on geopoliittisesti herkkä. Etelä-Kiinanmeren tekosaarista aina Kertshinsalmen siltaa tai Itämeren kaasuputkeen ovat osoituksia siirtymisestä kohti uudenlaisia tapoja synnyttää turvallisuusvaateita ja vajeita muuttamalla maantiedettä.

Geoteknologia ja sen varassa tapahtuvien virtojen hallinta on Kiinan intressissä. Ensi vaiheessa jo epämääräiset sijoituslupaukset muokkaavat käyttäytymistä. Huomio kääntyy todellisesta tunnelisuunnitelmasta uuteen fantastisempaan projektiin. Realistinen visio saattaa hautautua, koska siihen satsattava itseluottamus näyttää pienemmältä.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt