Kotimaa

Kommentti: Euroopassa näkyy vakavia merkkejä fasismin noususta – jollet usko, lue nämä neljä kirjaa

Julkaistu:

Oletpa Euroopan Unionin kannalla tai sitä vastaan, lue nämä neljä kirjaa, suosittelee talouden erikoistoimittaja Jan Hurri.
Yksi moittii Euroopan unionia jäsenmaita ja kansalaisia alistavaksi byrokratiahirviöksi. Toinen paheksuu EU:ta vastaan nousseita protesteja populismiksi ja kauhistelee takapajuisen kansallismielisyyden uhkia.

Kummassa tahansa, EU:n ylikansallisessa hallintokoneistossa ja sitä jyrkimmin vastustavissa protestiliikkeissä, on mahdollista nähdä piirteitä Euroopan viime vuosisadan suurista vitsauksista. Niitä olivat fasismi ja kommunismi eri muodoissaan sekä näiden perustalle nousseet autoritaariset ja totalitaariset hirmuhallinnot.

Vitsausten äärimmäisiä ja lopulta myös tuhoisimpia esimerkkejä Euroopassa olivat Saksan natsismi ja Neuvostoliiton stalinismi, mutta näitä lievempiä muunnelmia esiintyi useissa muissakin Euroopan maissa. Kiinan maoismi osoitti, että kyse ei ollut vain eurooppalaisesta vitsauksesta.

Fasismin, kommunismin tai minkään lajin totalitarismin äärimmäisiä piirteitä on mahdoton nähdä tämän päivän EU-Euroopassa. Natsismin ja stalinismin karkeimpia piirteitä oli valtiollinen väkivalta teollisen mittakaavan järjestelmällisine massamurhineen. EU taas on alkujaan rauhanprojekti, jolla ei ole omaa sotavoimaa tai muunlaista väkivaltalaitosta ja joka sai vuonna 2012 Nobelin rauhanpalkinnon.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

EU:ta voi sen sijaan perustellusti moittia kaiken aikaa monimutkaisemmaksi hallintorakennelmaksi. Ja sitä voi moittia alituisista pyrkimyksistä paisuttaa keskushallinnon toimivaltaa sekä sääntelyn määrää ja monimutkaisuutta.

Niin tekivät myös viime vuosisadan fasistit, natsit ja kommunistit. Niiden tärkeitä vallan kahmimisen ja lujittamisen keinoja oli kaikille elämänaloille levinnyt ja lopulta mahdottoman monimutkainen sääntely kattavine valvonta- ja komentojärjestelmineen. Sääntely oli usein järjetöntä, mutta toimeenpano, valvonta ja rankaisutoimet sitäkin tarmokkaampia.

Samoin poliittisen ilmapiirin koveneminen ja yhteiskuntaa jyrkästi jakava vastakkainasettelu ovat EU-Euroopassa jo toteen käynyttä arkitodellisuutta. Yksi merkki tästä on erilaisten protestiliikkeiden voimistuminen.

Osaa protestiliikkeistä ja -puolueista voi hyvällä syyllä pitää populistisina ja äärikansallismielisinä. Osaa protestiryhmistä voi moittia muukalaisvihan lietsomisesta ja pientä osaa jopa fasismin tai natsismin aatteista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

 

Fasismiin on tunnettu vetoa ja lipsuttu meilläkin.

Tyytymättömien enemmistö tuskin kuitenkaan on fasisteja tai varsinkaan natseja. Heillä on tyytymättömyyteensä selkeämpiäkin syitä, kuten työttömyys ja toimeentulovaikeudet. Ja kesken talouskriisin EU:n vaatimuksesta toteen pannut talouden vyönkiristykset.

Natsienkin kannatus syntyi 1930-luvun lamavuosien suurtyöttömyydestä – ja vahvistui kesken laman toteen pantujen vyönkiristysten haitoista.

Viime vuosien yhä jyrkemmässä vastakkainasettelussa ei tarvitse asettua EU:n tai yhdenkään protestiliikkeen kannalle tai niitä vastaan huomatakseen vakavia vaaran merkkejä viime vuosisadan vitsauksista.

Siksi noiden vitsausten merkkejä on mieluummin syytä vahtia liian varhain kuin sulkea niiltä silmänsä. Varoitusmerkkien vahtimiseen voi valpastua lukemalla neljä tärkeää kirjaa.

Jos läksyt aikoo lukea ennen ensi kevään eurovaaleja, on urakka syytä aloittaa saman tien. Näillä läksyillä on mittaa yhteensä yli kaksi tuhatta sivua paikoin raskaanpuoleista asiaa.


Läksyjen tärkein ja järein kirja on Hannah Arendtin alun perin 1950-luvulla julkaistu Totalitarismin synty (Vastapaino 2016). Se on hirmuhallintoon ajautumisen ja sen eri muunnelmien perusteellinen kuvaus poliittisiin värisävyihin katsomatta.

Muut liki pakolliset läksyt ovat suhteellisen uutta kotimaista tuotantoa. Ne ovat Leif Sundströmin Fasismi (Like 2007), Tarmo Kunnaksen Fasismin lumous (Atena 2013) ja uusimpana Oula Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen Suomalaiset fasistit (WSOY 2016)

Kotimaiset tekijät kuvaavat fasismin eri muotoja moninaisine syineen ja pääosin ikävine seurauksineen. Samalla he muistuttavat, miten helposti fasismin kaltaisiin ilmiöihin on aikoinaan tunnettu vetoa ja lipsuttu meilläkin.

Ja miten helposti sama voi yhä tapahtua.