Suomen metsistä paljastui ilmastouutinen, jolla on merkitystä jokaiselle meistä – epämääräiset vastaukset kuitenkin paljastavat, miten metsien käyttö on politisoitunut

rac

Julkaistu:

Tuore Suomen metsäinventaario osoittaa puiden kasvun kiihtyneen enemmän kuin olemme tienneet. Metsät sitovat joka vuosi enemmän hiilidioksidia, mitä Suomen henkilöautot tuottavat.
Muutaman eli 5–10 vuoden välein julkaistava ”Valtakunnan metsien inventointi” (VMI) on ollut metsäalalle 1920-luvulta saakka odotetuin tilastotieto. Se kertoo, paljonko Suomessa on metsää ja mihin suuntaan sen määrä kehittyy.

Lokakuussa valmistunut, järjestyksessään 12. metsäinvestointi tarjoili uutisen, jolla on merkitystä jokaisen suomalaisen kannalta.

Suomen metsien kasvu on kiihtynyt tuntuvasti enemmän kuin olemme tienneet. Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan pohjana on pidetty 100–105 miljoonan kuutiometrin kasvusta syntyviä hiilidioksidinieluja myös tulevaisuudessa. Todellisuudessa Suomen metsät kasvavat kuitenkin jo nyt 107 miljoonaa kuutiometriä joka vuosi.


Metsien kasvussa havaittu muutos ylöspäin on niin merkittävä, että se todennäköisesti joudutaan ottamaan huomioon, kun Suomen ilmastopolitiikkaa arvioidaan. Hetkellisesti hiilinielujen kasvu näytti suorastaan hurjalta, kun Luonnonvarakeskus (Luke) esitteli lukuja Eduskunnan talousvaliokunnalle marraskuun puolivälissä. Ne luvut paljastuivat yltiöoptimistisiksi, sillä vertailun pohjana olleesta vuoden 2016 luvusta oli jäänyt inhimillisen erehdyksen vuoksi pois suojelualueiden noin 5 miljoonan tonnin hiilinielu. Ympäristöjärjestöt havaitsivat tilastovirheen, jonka Luke korjasi.

Vaikka metsien hiilinielun kasvu ei olekaan aivan niin dramaattinen kun hetken aikaa luultiin, sitovat metsät miljoonia tonneja enemmän hiilidioksidia kun on luultu.

Alustavien tietojen perusteella Suomen puusto sitoo hiilidioksidia miljoonia tonnia enemmän kuin on luultu. Syntynyttä eroa voi konkretisoida niin, että metsiin nyt ilmestynyt ”ylimääräinen” hiilinielu on kutakuinkin sama kuin Suomen kaikkien henkilöautojen päästöt vuodessa yhteensä.



Metsätutkijat kasaavat tilastoon tiedot kymmenien tuhansien puiden kasvusta noin 60 000:lta metsään rajatulta koealalta, jotka on ripoteltu eri puolille Suomea. Puun rungosta kairataan kasvunäyte. Niin on tehty jo 1920-luvulta saakka ja saatu kattava aikasarja. Perinteistä mittaustapaa täydennetään nykyaikaisella tilavuusmittauksella. Näin piirtyy luotettavana pidetty kuva siitä, miten Suomen metsät kasvavat.

Kysymys ei ole hetkellisestä huipusta, vaan Suomen metsien puuvaranto kasvaa nykyisillä hakkuumäärillä yli 20 miljoonaa kuutiometriä vuodessa hamaan tulevaisuuteen, ellei jotain järisyttävää tapahdu. Suomen metsät siis sitovat muutaman kuukauden kestävän kasvukauden aikana 18 miljoonaa tonnia hiilidioksidia – kolme kertaa enemmän kuin mitä Suomen henkilöautot päästävät ilmoille vuodessa.

Todennäköisesti ilmastonmuutoksesta johtuvaa metsien kasvun kiihtymistä on havaittu kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta Suomessa muutos on ollut erityisen nopeaa. Meillä siitä on kiittäminen myös metsänhoitoa, joka 1970-luvulta lähtien käänsi metsien kasvunopeuden katkeamattomasti jatkuneelle nousu-uralle.

Ilmastoahdistuksen raskauttamille uutinen metsien hiilinielun kasvusta on iloinen asia. Jos Suomen metsien ilmakehästä pois siivilöimä hiilidioksidimäärä jaettaisiin tasan meidän kaikkien kesken, siitä tulisi 63 litraa fossiilista dieselöljyä jokaiselle suomalaiselle vauvasta vaariin.

Finnairin päästölaskurin mukaan lento Helsingistä Mallorcalle kuluttaa 57 litraa polttoainetta per matkustaja. Suomalainen voisi kuvitella kuittaavansa Mallorcan-lennon ilmastopäästöt ilman erityisiä kompensaatiomaksuja metsiemme kasvun luomalla hiilinielulla.

Lue lisää: Kommentti: Kasvisruoka ja sähköautot tuudittavat meidät harhaan – lentäminen on tavallisten suomalaisten ilmastotekojen oikea kipupiste

Suomen metsävarat ovat kasvaneet yli puoli vuosisataa yhtä jalkaa hakkuiden kasvamisen kanssa. Metsää on Suomessa enemmän kuin koskaan. Suomessa ollaan tarkkoja siitä, että hakkuut eivät saa ylittää puiden kasvua. Silti metsien hakkuiden lisäystä kohtaan tunnetaan vahvaa epäluuloa. Hallituksen on sanottu kärsivän ”hakkuukiimasta”, millä on viitattu hallitusohjelman tavoitteeseen edistää puunkäyttöä.

Tutkimusten, tilastojen ja toteutuneen metsienkasvun valossa puunkäytön lisäämiseen näyttäisi olevan yhä varaa. Hakkuiden kasvattaminen nykyisestä 74 miljoonasta kuutiometristä 80 miljoonaan pitäisi Suomen metsät yhä tukevasti hiilinieluina.

Kasvihuonepäästöjen vertailuvuodeksi otetaan monessa tarkastelussa vuoden 1990 taso, joten se sopii hyvin myös metsävarojen muutosta käsittelevän tarkastelun aloitusvuodeksi. Silloin Suomen metsävarat olivat 1,9 miljardia kuutiometriä.

Kuluneiden vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana puuta hakattiin pois saman verran kun sitä oli vuonna 1990 eli 1,9 miljardia kuutiometriä. Kaikesta ”hakkuukiimasta” huolimatta Suomen metsävarat ovat nyt 2,5 miljardia kuutiometriä eli puolitoistakertaiset kolmenkymmenen vuoden takaiseen lähtötasoon verrattuna.

Tänä vuonna metsistä poistuu hakkuiden takia sekä luonnonsuojelualueille ja hakkuuaukeille jäävänä lahoavana puuta ennätykselliset 87 miljoonaa kuutiometriä. Siitä huolimatta kokonaispuumäärä kasvaa 20 miljoonaa kuutiometriä.

Metsien kykyä toimia hiilinieluina on alettu korostaa yhä enemmän ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Siihen on vankat perusteet, sillä hiilidioksidin vähentämiseksi ei oikeastaan ole kuin kaksi tietä: fossiilisten polttoaineiden käytön leikkaaminen ja ilmakehään jo päässeen hiilidioksidin poistaminen. Päästöjen vähentäminen voi osoittautua vaikeaksi, sillä kehittyvien maiden päästöt eivät laske samaan tahtiin kuin rikkaan pohjoisen. Metsien hiilidioksidinielun lisääminen on yksinkertainen ja toimiva lääke ilmastonmuutokseen.

Suomi on tässä suhteessa hoitanut leiviskänsä hyvin. Vielä vielä pari vuotta sitten Suomen metsien hiilinielujen arveltiin olevan noin 20 miljoonaa hiilidioksiditonnia ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta tärkeänä ajanjaksona 2015–2024. Uusien mittausten valossa ne voivat olla jopa kaksi kertaa suuremmat eli 39,8 miljoonaa tonnia. Kun koko EU:n hiilidioksidinielu on noin 322 miljoonaa tonnia, niin Suomen osuus siitä on karkeasti kymmenen prosenttia.

Viime vuosina toteutuneet tai hanketasolle esillä olleet metsä­teollisuuden suur­investoinnit ovat luoneet vaikutelmaa siitä, että puun käyttö olisi räjähtänyt käsiin.

– Vaikka nyt puhutaan Suomen ennätyshakkuista, niin metsäteollisuus käyttää puuta suunnilleen yhtä paljon kuin 20 vuotta sitten, Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Antti Asikainen sanoo.

Kokonaisuutena puuta hakataan kuutioissa enemmän kuin aikaisemmin, mutta tuo määrä saadaan metsien puutilavuuden lisääntymisen vuoksi kokoon aikaisempaa pienemmältä alalta. Tuonti ulkomailta on sen sijaan korvautunut kotimaisen puun käytöllä, mikä näkyy hakkuiden lisääntymisenä.

Puun tuonnin muutos osoittaa, miten globaali maailma toimii. Jos Suomi tai EU lopettaisi metsiensä hyödyntämisen, maailman tarvitsema sama puuraaka-aine kaadettaisiin jostain toisesta metsästä. Suomessa jokaisen kaadetun puun tilalle on perustettava taimikko joko istuttamalla tai luontaisesti uudistamalla. Kaikkialla maailmassa näin ei toimita. Erityisesti tropiikissa oman onnensa varaan jätetty metsä saattaa jäädä uudistumatta. Ilmiötä kutsutaan metsäkadoksi ja se on ehdotonta myrkkyä ilmastonmuutoksen torjunnalle.

Ympäristöjärjestöt ovat pitäneet esillä huolta hakkuiden kasvamisesta Suomessa liian suuriksi. Metsäinventoinnin ammattilaisten mukaan tästä ei ole pelkoa, koska metsien kasvu on ollut jatkuvasti suurempaa kuin hakkuut.

Seuraavien kymmenen vuoden ajan hakkuiden puuntuotollisesti suurin kestävä määrä on arvioitu olevan 84 miljoonaa kuutiometriä. Seuraavalla kymmenvuotisjaksolla se nousee 94 miljoonaan kuutioon. Biodiversiteetin kestävyyden kannalta luku voi olla toinen, mahdollisesti pienempi.

Tänä vuonna hakataan ennätyksellisen paljon, jopa 74 miljoonaa kuutiometriä, mutta kestävän hakkumäärän rajaa ei silti vielä hätyytellä. Viime vuonna metsien kestävästä hakkuumäärästä hyödynnettiin 86 prosenttia. Se tarkoittaa Suomen hiilivaraston kasvua.

Kuinka suuri hiilinielu Suomella tulisi olla? Siihen kuitenkaan ei tunnu löytyvän yhtä oikeaa vastausta.

– Kysyin tätä eräältä ympäristöjärjestön ihmiseltä. Hän vastasi, että mahdollisimman suuri, viestinnän suunnittelija Hannes Mäntyranta Suomen metsäyhdistyksestä sanoo.


Epämääräinen vastaus tuli paljastaneeksi, miten poliittinen kysymys metsien käyttö pohjimmiltaan on. Luonnontieteen tuottamat faktat kelpaavat käytettäväksi valikoiden, kun tavoite on maksimoida päämäärä. Helposti unohtuu se, että metsä ei voi olla mikään lopullinen hiilivarasto edes hoitamattomana, sillä luonto on luonut hiilen kiertämään.

– Vanhassa metsässä hiiltä sitoutuu yhtä paljon kuin sitä vapautuu puiden lahotessa. Jos näin ei olisi, niin metsästähän syntyisi ajan oloon valtava hiililevy, Mäntyranta sanoo.

Tämä päivänselvältä vaikuttava periaate tuntuu toisinaan unohtuvan jopa tutkijoina esiintyviltä metsäaktiiveilta ja adressien allekirjoittajilta.

Politiikan puolelle menee myös valtion mailla tapahtuvien avohakkuiden kieltämistä ajava kansalaisaloite. Viiden ympäristöjärjestön aloittama kansalaisaloite tulee seuraavan eduskunnan käsittelyyn.

– Ympäristöjärjestöjen suuri tavoite on poistaa metsiä talouskäytöstä mahdollisimman paljon. Kun aiemmin haluttiin bioenergiaa muuta tuotantoa korvaamaan, sillä olisi romutettu koko arvoketjun kannattavuus, sillä bioenergia on hyvin alhaisen lisäarvon tuote, Mäntyranta sanoo.

– Nyt sitä sitten vastustetaan. Sanotaan, että hallitus haluaa polttaa Suomen metsät, vaikka kukaan ei edes suunnittele tällaista. Suomessa kukaan ei suunnittele tukkipuun polttamista, vaan bioenergia aiotaan ottaa hakkuutähteistä ja teollisuuden sivuvirroista. Sellaisesta puusta, jolle ei ole mitään muuta käyttöä.

 

Vanhassa metsässä hiiltä sitoutuu yhtä paljon kuin sitä vapautuu puiden lahotessa.”

Viime viikolla Suomessa naureskeltiin Yhdysvaltain presidentille Donald Trumpille, joka puhui metsiään haravoivista suomalaisista. Olipa kyse hakkuutähteiden keräämistä tarkoittavan rake-verbin väärästä käännöksestä tai metsänhoidon suhteen todennäköisesti tietämättömän puheista, siinä Trump osui oikeaan, että risujen osittainen kerääminen hakkuaukeilta bioenergiaksi on Suomessa maan tapa.

– Jos hakkuutähteitä ei hyödynnetä, 70–80 prosenttia niiden hiilestä palautuu 20 vuoden kuluessa joka tapauksessa ilmakehään, Bioenergia ry:n toimitusjohtaja Harri Laurikka sanoo.

Kaikkea hakkuussa syntyvää risukkoa tai raivauspuustoa ei kuitenkaan kerätä. Metsänhoidon suositusten mukaan noin kolmannes hakkuutähteistä jätetään ravitsemaan metsämaata. Esimerkiksi kesällä joka viidennen havupuunpuun oksat karsitaan bioenergiaksi menevän kasan ulkopuolelle, talvella risukkoa sotkeutuu lumen sisään muutenkin niin paljon, että metsämaan ei pitäisi köyhtyä.

Hakkuun yhteydessä hyödynnettävä bioenergia on edullisinta koota päätehakkuun yhteydessä. Siinä keskimäärin alle parin hehtaarin metsäala kaadetaan ja risuja syntyy järkevä määrä kerätä poltettavaksi.

 

Suomessa kukaan ei suunnittele tukkipuun polttamista, vaan bioenergia aiotaan ottaa hakkuutähteistä ja teollisuuden sivuvirroista.”


Ympäristö­järjestö Greenpeace vaati vielä 2009 bioenergian käytön lisäämistä osana hallituksen elvytystoimia. ”Bioenergiahankkeet luovat myös pysyvää kysyntää kotimaisille uusiutuville polttoaineille”, järjestön lehdistötiedote vaati. Yhdeksän vuotta myöhemmin tammikuussa 2018 Greenpeace piti uusiutuvien puupolttoaineiden käytön lisäämistä haitallisena. Nyt painopisteessä ovat avohakkuut.

– Alun perin syy oli luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, mutta myös hiilen sidonta ja metsien virkistyskäyttö ovat avohakkuiden ongelmia, Greenpeacen metsävastaava Sini Harkki sanoo.

Myös avohakkuiden kannattajat myöntävät, että avohakkualueen maaperä muuttuu päästölähteeksi hakkuun jälkeen. Tämä on huomioitu, kun suomalaisen metsänhoidon hiiliensidontaa on mallinnettu. Maastotyypistä riippuen kuluu 15–20 vuotta, ennen kuin päätehakkuun jälkeinen nuori metsä sitoo ilmakehästä enemmän hiiltä kun vieressä jököttävä vanhempi metsä. Tämä väliaikainen notkahdus metsän hiilitaseessa on juuri kipukohta, jonka ympärille kiista metsien hakkuista tiivistyy. Hakkuiden vastustajat katsovat, että ilmastonmuutoksen vuoksi meillä ei ole yhdenkään hehtaarin kohdalla varaa odotella tätä aikaa.

Koulumetsätalouden kannattajien mielestä tätä ilmastonmuutosperustelua käytetään keppihevosena, että metsiä ei hakattaisi edes nykyisiä, alle vuosittaisen kasvun jääviä määriä. Heidän mielestään hakkuiden vähentämistä vaativat unohtavat tahallaan, mikä on ilmastomuutoksen perimmäinen syy.

– Ilmastonmuutoksen torjunnassa keskeistä on estää uuden hiilidioksidin pääsy ilmakehään, lisätä metsien pinta-alaa sekä korvata mahdollisimman paljon fossiilisten raaka-aineiden käyttöä, öljyä korvaavia puupohjaisia materiaaleja tutkiva VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin katsoo.


Kysymys on myös globaalin ilmastovastuun kantamisen taakasta. Nykyisellään Suomen metsät vastaavat noin 10 prosentista Euroopan metsien- ja maankäytön hiilidioksidin sidonnasta. Suomen omista hiilidioksidipäästöistä metsät sitovat noin puolet. Pienentämällä hakkuita Suomi voisi saavuttaa nopeasti tilan, jossa se sitoo enemmän hiilidioksidia kuin se tuottaa. Mutta olisiko se kohtuullista tai järkevää, se on arvokysymys. Jokainen hakkaamatta jätetty miljoona kuutiometriä puuta iskee Suomen kansantalouden arvonlisään noin 240 miljoonan euron loven.

Varsinkin vaalien alla miljoonille on ottajia. Silloin vaakakuppiin pitää asettaa vastakkain koulutuksen, terveydenhuollon, vanhustenhoivan, lastenhoidon miljoonat ja toiselle puolelle metsien hiilinielujen kasvattaminen entisestään.

Entäpä jos metsiin kajottaisiin mahdollisimman vähän ja annettaisiin niiden toimia hiilivarastoina? Pidemmän päälle se saattaisi olla hyvin tuhoisaa ainakin ilmastonmuutoksen kannalta. Siitä esimerkin antaa Kanadan metsien muuttuminen 2000-luvulla hiilinieluista päästölähteeksi.

– Leutojen talvien jälkeen Kanadan metsiin iskivät valtavat hyönteistuhot. Pystyyn kuoli puolta Suomen metsäpinta-alaa vastaava määrä metsää, Antti Asikainen Lukesta kertoo.

Sen jälkeen tulivat valtavat metsäpalot, jotka toistuivat useina vuosina.

– Esimerkiksi 2015 Kanadan talousmetsät päästivät yli 200 miljoonaa tonnia hiilidioksidia eli neljä kertaa enemmän kuin Suomen fossiilisen energian päästöt ovat.

Asikaisen mukaan syy on ilmastonmuutoksen lisäksi kanadalaisessa metsänhoidossa, jonka keinovalikoimaan esimerkiksi meillä tuttu metsien harvennus ei kuulu.

– Väitän, että suomalaistyyppisellä metsänhoidolla Kanadan metsät eivät olisi sellainen hiilidioksidilähde mitä ne nyt ovat, Asikainen sanoo.

Niinpä paradoksi on, että Suomen metsät ovat vuosia sitoneet enemmän hiilidioksidia kuin meitä monikertaisesti suuremman metsämaan Kanadan. Aika hyvin pieneltä Suomelta.

Lue lisää: Kommentti: Lentokapteenikin oli ymmällään – tämän vuoksi lentäminen on ilmastolle erityisen haitallista

Juttua korjattu 10.12. klo 14. Jutun ingressiä, tekstiä ja grafiikkaa on muokattu korjaamalla Eduskunnan talousvaliokunnalle 15. marraskuuta annetun esityksen 5 miljoonaa kuutiometriä todellista pienempi hiilinielu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt