Zimbabwessa on metsästänyt moni suomalainen – kenraali Gustav Hägglund kertoo kuinka ampui leijonan

Riistarikas Zimbabwe on ollut suomalaisten metsästäjien suosiossa yli kaksikymmentä vuotta.

Kenraali Gustav Hägglund tunnetaan intohimoisena Afrikan-metsästäjänä. Zimbabwessa hän kävi parikymmentä vuotta sitten.

26.11.2018 7:02

Intohimoisena Afrikan-metsästäjänä tunnettu kenraali Gustav Hägglund kertoo, ettei tuntenut Zimbabwen lentoturmassa surmansa saanutta metsästysseuruetta, vaikka hän onkin intohimoinen Afrikan-metsästäjä.

Lue lisää: Kaksi huippujohtajaa sai surmansa Zimbabwen lento-onnettomuudessa: – ”Tämä tragedia jättää meidät kaikki sanattomiksi

Hägglund kertoo käyneensä Zimbabwessa itse metsästämässä parikymmentä vuotta sitten.

Riistarikas Zimbabwe oli jo silloin suomalaisten metsästäjien erityisessä suosiossa, ja moni suomalainen on ollut jahdissa samalla suunnalla. Laillinen metsästysturismi on olennainen osa Zimbabwen taloutta – olkoonkin, että myös salametsästys rehottaa.

Muutaman hengen seurue

Hägglundin matkanjärjestäjänä toimi Eero Petterson (1947–1999). Hän oli alansa pioneeri, joka alkoi ensimmäisenä Suomessa järjestää erämatkoja ulkomaille.

– Hän oli myös alansa paras, kehuu Hägglund.

Hägglund itse lähti matkaan muutaman hengen seurueessa, johon kuului ministereitäkin. Hägglund sanoo, ettei se ollut mitään halpaa hupia, sillä hintaan oli laskettu lennot, täysi ylläpito ja oppaat.

Matkan päämääränä oli suuri metsästystila Victorian putousten kupeessa, jossa jokaiselle metsästäjälle järjestettiin lisäksi oma bungalow.

Gustav Hägglungin Zimbabwessa ampuma kafferipuhveli painoi tuhat kiloa.

– Tilalle maksettavat eläinten kaatomaksut olivat muutaman sadan euron arvoisesta pahkasiasta toistakymmentä tuhatta euroa maksaneeseen elefanttiin. Kukaan meistä ei ampunut elefanttia, vaan kallein oli ampumani leijona.

– Salametsästäjiä, joita oli siihen aikaan paljon, taas kiinnostivat alueella etenkin rauhoitetut sarvikuonot ja niiden sarvet.

Esimerkiksi vuosina 2007–2009 laskettiin, että peräti neljäsosa Zimbabwen sarvikuonoista kuoli salametsästäjien luoteihin. Tätä nykyä Zimbabwessa on sarvikuonoja alle tuhat.

Ampui leijonan

Oli miten oli, omalla reissullaan Hägglund ampui 1000-kiloisen kafferipuhvelin, kudun, seepran, pahkasian ja naarasleijonan. Naarasleijonan ampuminen maksoi runsaat 2 000 euroa, uros olisi maksanut 3 000.

– Olin ainoa seurueestamme, joka ampui leijonan. Muut oli kai pihimpiä kuin minä, naurahtaa Hägglund.

Hägglund muistelee, kuinka leijona houkuteltiin paikalle puhvelinpuolikkaalla, joka ripustettiin syötiksi puuhun.

– Me kiipesimme oppaan kanssa korkealle toiseen puuhun odottamaan. Opas vannotti, etten saa liikahtaa yhtään. Sitten lopulta näin sivusilmällä leijonan noin 20 metrin päässä, ja se katsoi suoraan minuun.

– Leijona kai lopulta vakuuttui siitä, että minä olen vain joku pahka siinä puussa, ja jatkoi siihen syötille, josta sain ammuttua sen.

Nykyisin leijonanmetsästys on Zimbabwessa rajoitetumpaa. Turistien tiedetään pulittaneen leijonankaadosta jopa kymmeniä tuhansia euroja.

Riistan perässä kaukomaille

Metsästysturismi on maailmanlaajuinen elinkeino, jota harjoitetaan niin Suomessa kuin Zimbabwessa ja Etelä-Afrikassa.

Kestävällä metsästysturismilla Afrikassa on myös Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN:n tuki.

Suomen Jahtimatkat -yrityksen toimitusjohtaja Tero Kantelo sanoo STT:lle, että Etelä-Afrikassa, jonne yritys järjestää metsästysretkiä, metsästysturismi keskittyy yksityisiin riistapuistoihin.

– Homma menee niin, että eteläafrikkalaisella tilalla on joko lehmiä ja vuohia tai riistaa. Luonnon kannalta parasta on, että tilallinen saa enemmän tuloja riistasta kuin niistä lehmistä ja vuohista. Silloin eläinten suojelu tapahtuu automaattisesti – sen hoitavat tilalliset ja metsästäjät, Kantelo sanoo.

Kantelo pitää laillista metsästystä tehokkaimpana luonnonsuojelumetodina.

– Paljon suurempia eläinsuojelijoita ei olekaan kuin lailliset metsästäjät. Kun joku eläinlaji suojellaan ja sen metsästys kielletään kokonaan kaikki intressi suojella sitä katoaa muilta kuin eläinsuojelujärjestöiltä, ja niillä ei ole tarpeeksi resursseja. Suojeluun tarvitaan paikalliset mukaan. Se, että eläimiä kaadetaan laillisesti edes pieniä määriä vie salakaadolta pontta pois.

Toisen metsästysretkiä järjestävän yrityksen Finnhunting oy:n toimitusjohtaja Erkki Vähäkallio sanoi sunnuntaina HS:lle, että metsästysturismi on paitsi tärkeä elinkeino paikallisille, myös tehokas keino hallita riistakantoja.

Zimbabwessa ykkösriistakohde on Vähäkallion mukaan puhveli.

Vähäkallion tai Kantelon yritykset eivät osallistuneet suomalaisjohtajien Zimbabwen-matkan järjestämiseen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?