Anna Perhon kolumni: Korviketta kouraan, mutsi – tää on vapaa maa!

Julkaistu:

Kolumni
Valtio ei voi määrätä synnyttämään, eikä medialla tosiasiassa ole mitään valtaa siihen, millaista vanhemmuutta kukin harjoittaa, kolumnisti Anna Perho kirjoittaa.
Syksyn huolenaiheena on trendannut syntyvyyden lasku, eikä vähiten niiden mielessä, jotka pelkäävät Antti Rinteen synnytyspäiväkäskyn kuvajaista makuuhuoneissaan. Vauvojen kinuminen aiheuttaa myös ahdistusta Linkola Light -ajattelijoissa, jotka tajuavat, että mitä vähemmän pallolle ylipäätään syntyy olentoja, jotka kiihottuvat Black Friday -tarjouksista enemmän kuin kumppanistaan, sitä parempi.

Toki olen itsekin kiinnostunut siitä, kuka maksaa täyshoitolaskuni sitten kun 103-vuotiaana haluan käydä vielä kerran Siuntion kylpylässä virkistymässä. Mutta tämäkin on ongelma vain niin kauan kun jumitamme ajatuksessa, että jokaisessa eläkkeenmaksajassa pitää olla Made in Finland -leima.

Synnytyshaluttomuutta selitetään refleksinomaisesti työelämän vaatimuksilla, sillä onhan ohjelmistopäivitysten kanssa taisteleminen jotain aivan muuta kuin leppoisat sotavuodet tai pitkäaikaistyöttömyys Kainuussa.

Rehellisintä olisi syyttää ilmiselvintä tahoa, itse lapsia, jotka raunioittavat vanhempien dinkkutrippailun ikävällä tavalla vuosikausiksi – tai ihan vaan itseä, joka meni kuvittelemaan, että lasten hankkiminen olisi hyvä idea, vaikka sitä ennenkään ei vielä ehtinyt kaivaa omaa napaa tarpeeksi syvältä löytääkseen tosiolemuksensa.

 

Media ei määrää, miten ihmisen ehdottomasti pitää elää.

Toinen tuttu syyllinen on tietenkin media, jota osoiteltiin viimeksi Helsingin Sanomien yleisöpalstalla. Ajatusketjun mukaan media haastattelee asiantuntijoita ja esittää sitten heidän näkemyksenä Suurena Totuutena, johon kaikkien on alistuttava.

Vinkki: median kuluttajana teet itsellesi suuren palveluksen ajattelemalla, että media ei määrää, miten ihmisen ehdottomasti pitää elää. Vaikka lehden kannessa lukee ”syksyllä käperrytään”, se ei tarkoita että lukijan pitäisi lopettaa välittömästi kaikki toimensa ja sulloutua fleece-rullaan odottamaan maaliskuuta.

Hyödyllisempi lähestymistapa on lukea mediaa kuin tavis Raamattua. Iso kirja sisältää hyviä, käyttökelpoisia ajatuksia kuten ”älä tapa”, mutta saman aikaisesti kirjan jokaisen ohjeistuksen fundamentaali tulkitseminen tekisi elämästä äärimmäisen ahdistavaa ja monimutkaista.

Lapsia käsittelevien juttujen suhteen pätevät samat lainalaisuudet. On varmasti fiksua viettää keskittynyttä aikaa lastensa kanssa, mutta terveen aikuisen harkintakyvyn pitäisi riittää myös arvioimaan, onko fundamentalistinen 24/7-läsnäolon vaatimus kohtuullinen saati edes mahdollinen, vaikka joku liikaa mindfullness-oppaita tankannut viisastelija niin mediassa kertoisikin.

Hankalaa vanhemmuudessa ja ylipäätään elämässä on se, että yhtä oikeata tapaa päästä maaliin ei ole. Omien valintojen tekeminen edellyttää vastuunottoa, joka olisi mukava ulkoistaa.

Valtio ei voi määrätä synnyttämään, eikä medialla tosiasiassa ole mitään valtaa siihen, millaista vanhemmuutta kukin harjoittaa. Ikävä kyllä – muutenhan maailmassa ei olisi vaikkapa yhtään päihdeperhettä.

Vapaassa maassa vapauttaan kannattaa rohkeasti käyttää. Joten ei muuta kuin Netflix pyörimään, vauva syliin ja korviketta kouraan!

Kirjoittaja on toimittaja ja tuottaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt