Kommentti: Vältä katastrofi ja säästä samalla rahaa – uusi ilmastoraportti on konsulttien ilosanomaa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Vältä katastrofi ja säästä samalla rahaa – uusi ilmastoraportti on konsulttien ilosanomaa

Kannattaa ottaa koppi Sitran ajatuksista, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Sitran raportin mukaan Suomi voisi rakentaa huomattavasti lisää tuulivoimaa erityisesti merelle. Kuvassa tuulimyllyjä Ahvenanmaalla.­

20.11.2018 6:24

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra julkisti maanantaina raportin, jonka mukaan Suomi voisi vähentää hiilidioksidipäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, ja tehdä sen vieläpä hyvin kustannustehokkaasti. Hiilineutraali Suomi voisi olla totta noin vuonna 2045.

Konsulttiyhtiö McKinsey & Companyn tuottaman selvityksen mukaan nollapäästötavoite voitaisiin saavuttaa muun muassa sähköistämällä vauhdikkaasti liikennettä ja lisäämällä reippaasti merituulivoiman osuutta energiantuotannosta.

Konsultit ovat ihmeellisiä. Heillä on taito spinnata uhkaava katastrofi iloiseksi haasteeksi. Raportissa hämmästyttää sen kuvaama päästöleikkausten kivuttomuus – osa esitetyistä toimista toisi jopa säästöjä ja maksaisi itsensä takaisin. Tämä kyllä avaa uutta näkökulmaa ilmastokeskusteluun. Tuskallinen transformaatio ulos fossiilisten polttoaineiden tupruttamisesta onkin mahdollisuus, ei uhka. Ajatus on hieno, positiivinen. Otetaan siitä koppi!

Mutta kuka uskoo McKinseyn arviota, jonka mukaan Suomessa olisi 800 000 täyssähköistä henkilöautoa ja ladattavaa hybridiautoa vuonna 2030, vain 11 vuoden kuluttua? Totta kai liikenne sähköistyy, mutta raportti luottaa teknologiseen harppaukseen, jota ei todennäköisesti tapahdu näin nopeasti.

Sähköautojen latauspisteiden verkko on Suomessa vielä harva. Jotta liikenteen sähköistyminen etenisi, tarvitaan latauspisteitä lisää.­

Isoja asioita pitää tapahtua, jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan pitää tavoitellussa 1,5 asteessa. Tavoite hiilineutraalista Suomesta on kova. Hiilineutraalius tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomen hiilidioksidipäästöt ovat yhtä suuret kuin metsät ja maaperä pystyvät hiiltä sitomaan. Sen saavuttamiseksi tarvitaan aivan konkreettisia toimia, jotka vaikuttavat suoraan kaikkien suomalaisten elämään.

Monet raportin esittämät toimet vaativat isoja taloudellisia investointeja muutokseen ja käytännön politiikkaa: ohjausta, tukitoimia, keppiä ja porkkanaa.

Suomalaisen teollisuuden sekä sähkön- ja lämmöntuotannon hiilipäästöt ovat päästökaupan piirissä, ja koko tämä sektori on EU:n päätöksenteon takana. Sitä varten Suomen pitäisi lähteä ajamaan EU:ssa tiukennuksia päästökauppaan. Myös kansallista politiikkaa tarvitaan. Verotus, erityisesti energiaverotus, on tärkeä ilmastopolitiikan ohjauskeino.

Markkinamekanismit ovat nekin aivan olennaisia. Markkinoilla pitää olla aktiivisia ja valistuneita kuluttajia, jotka haluavat ja osaavat tehdä kestäviä ja ilmaston kannalta parhaita valintoja.

Nyt tullaan sitten aivan toisenlaiseen kertomukseen, jota usein toistetaan ilmastokeskustelussa. Onko meillä vastuu maapallosta? Pitääkö Suomen olla taas se mallioppilas, joka lähtee kovempiin päästöleikkauksiin kuin muut? Eikö intialaisten ja kiinalaisten pitäisi leikata, sillä näiden kahden jättiläisen väestönkasvu ja elintason nousu merkitsevät ilmastokatastrofia.

Vastauksia vastuukysymyksiin voi etsiä sekä tieteellisestä tutkimustiedosta, moraalista ja oikeudenmukaisuudesta että kansainvälisestä politiikasta. Aiheesta keskusteltiin viime viikolla Helsingin yliopiston Tiedekulman ilmastopaneelissa, jonka järjesti Suomen Lähetysseura.

Vastuukysymys on paneelin asiantuntijoiden mukaan selkeä, kun katsoo niin sanottua hiilitasetta. Länsimaat ovat aiheuttaneet 80–90 prosenttia hiilidioksidipäästöistä teollisen ajan alusta lähtien. Tämä hiilidioksidi on vieläkin ilmakehässä. Länsimaat tuottavat edelleen valtaosan päästöistä: esimerkiksi koko Saharan eteläpuolisen Afrikan päästöt ovat samaa luokkaa kuin Texasin osavaltion. Suomessa hiilipäästöt ovat asukasta kohti noin 10 tonnia vuodessa, Intiassa alle yhden tonnin.

Tällainen tutkittu, tieteellinen tieto perustuu faktoihin eikä ole mielipide. Tätä taustaa vasten me länsimaalaiset emme voi sanoa intialaisille, kiinalaisille tai afrikkalaisille, ettei heillä ole oikeutta kehittyä ja tavoitella parempaa elintasoa.

 Kukaan ehdokas ei halua erityisesti profiloitua ilmastopiiskuriksi.

Suomen politiikan kulmakiviä on usko kansainväliseen sopimusperusteiseen järjestelmään, joka lisää erityisesti pienten valtioiden turvallisuutta maailmassa. Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ja Pariisin ilmastosopimus ovat osa tätä järjestelmää; jos me uskomme siihen emmekä halua olla vapaamatkustajia, meidän pitää pyrkiä tässä prosessissa sovittuihin tavoitteisiin. Järjestelmä ei vaadi ylisuoritusta.

– Enempää meidän ei tarvitse tehdä, sanoi IPCC:n viimeisintä raporttia kirjoittamassa ollut professori Markku Kanninen paneelikeskustelussa.

Viime perjantaina Nature Communications -tiedelehdessä julkaistun raportin mukaan maapallon ilmaston lämpenisi vuosisadan loppuun mennessä 3,5 astetta, jos kaikki maailman maat toteuttaisivat Suomen tämänhetkistä ilmastopolitiikkaa.

Sitran raportti onnistuu siinä, että saa ilmastonmuutoksen torjumisen kuulostamaan helposti saavutettavalta. Kaikkea muuta! Meitä edustaville poliitikoille ja vallankäyttäjille ei ole luvassa sileää tulevaisuutta. Heidän on tehtävä kipeitä päätöksiä ja vielä saatava kansalaiset uskomaan niihin.

Eduskuntavaalit ja europarlamentin vaalit pidetään ensi keväänä. Kukaan ehdokas ei halua erityisesti profiloitua ilmastopiiskuriksi. Se rooli on vain rohkeimmille.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?