Kotimaa

Suomi kutsuu Venäjän suurlähettilään puhutteluun – Näin etenee jämäkkä prosessi, joka ei ole mikään kahvitteluhetki

Julkaistu:

Luonteeltaan tilaisuus on hyvin asiallinen. Esimerkiksi huutaminen ja sättiminen ei Henrikssonin mukaan kuulu diplomatian normaaliin keinovalikoimaan.
Suomi on kutsunut Venäjän suurlähettilään Pavel Kuznetsovin maanantaiaamupäiväksi keskusteluihin gps-paikannussignaalin häiritsemisen takia, ulkoministeri Timo Soini (sin.) kertoo.

– Ensin katsomme keskustelun tuloksen, jonka valtiosihteeri Matti Anttonen raportoi valtiojohdolle. Sitten katsotaan, mitä siinä on käynyt ilmi. Tämä on nyt se diplomaattinen kanava, jota pitkin edetään, Soini sanoo STT:lle matkaltaan Yhdysvalloista.

Ulkoministeriön itäosaston osastopäällikkö Maimo Henriksson kertoo Ilta-Sanomille kuinka puhutteluprosessi etenee.

Puhuttelussa vieraan valtion edustaja, yleensä suurlähettiläs, kutsutaan ulkoministeriöön ja hänelle ilmaistaan asia, johon Suomi on tyytymätön. Tyypillinen tapaus koskee esimerkiksi ilmatilaloukkausta.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Siinä on varmasti eri muotoja, mutta yleensä se ei ole mikään kahvittelu- ja rupattelutuokio. Kerrotaan mitä on tapahtunut, mikä on Suomen analyysi siitä ja mitkä ovat faktat. Samalla pyydetään selitystä, Henriksson kertoo.

Henriksson tarkentaa, että kahvi- ja virvoketarjoilu on tilaisuuden isännän tai emännän päätettävissä, eikä siitä ole yleistä ohjeistusta. Hänen arvionsa mukaan ainakin vettä on yleensä tarjolla.

Henrikssonin mukaan vaihtelee, antaako suurlähettiläs selityksen heti vai myöhemmin. Useimmiten suurlähettiläällä ei välttämättä ole valmiita faktoja, joten hän palaa asiaan myöhemmin.


Puhuttelun kesto vaihtelee käsiteltävän asian mukaan, mutta yleisesti ottaen tilaisuus on lyhyehkö.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Luonteeltaan se on hyvin asiallinen. Esimerkiksi huutaminen ja sättiminen ei Henrikssonin mukaan kuulu diplomatian normaaliin keinovalikoimaan.

– Ei, eikä normaaliinkaan kanssakäymiseen. Ei vaikka kyseessä olisi minkälainen vakava asia. Se ei edistä asiaa. Tärkeää on, että viesti menee perille, mutta pitää olla rauhallinen ja asiallinen, hän sanoo.

Henriksson arvelee, että käytännöt ovat pysyneet samanlaisina jo pitkään puolin ja toisin. Toisaalta hän toteaa, että kysymys kannattaisi esittää historiantutkijoille.

Osastopäällikkö ei usko, että edes kylmän sodan aikaan Neuvostoliiton puhutteluun kutsutut suomalaiset olisivat kohdanneet epäasiallista kohtelua.

– En ole niin vakuuttunut siitä. Suomi on vuosikymmenien saatossa pyrkinyt vahvasti pitämään puoliaan ja asemoinut itseään länteen sen mukaan, miten se on ollut mahdollista. Ulkoministeriö on ollut tämän linjan vaalija.

”Puhu pehmeästi, mutta pidä kova linja”

Emeritusprofessori Timo Vihavainen on samoilla linjoilla. Presidentti Urho Kekkosen aikaan diplomaatit pidettiin kurissa ja tarvittaessa vaihdettiin toisiin.

– Siihen aikaan tunnelma on ollut puhutteluissa toisenlainen, vaikka tilaisuus onkin ollut rauhallinen. Suullinen nootti ei kuitenkaan ole mikään poikkeuksellinen toimi, Vihavainen sanoo.

Vihavaisen mukaan puhutteluissa ei yleensä huudettu, vaikka sellaistakin on voinut tapahtua. Myös hän sanoo, ettei se kuulu diplomaattiseen käytäntöön.

– Periaate on, että puhu pehmeästi, mutta pidä kova linja.


Kaikki suurlähettiläiden puhutukset eivät välttämättä tule julkisuuteen.

Ilmatilaloukkausten – jotka ovat se tyypillinen tapaus – suhteen Suomi teki noin kymmenen vuotta sitten linjanmuutoksen, jonka myötä niitä ryhdyttiin julkistamaan, samoin puhuttelut.

Ulkoministeriön Henriksson sanoo, että toinen tyypillinen puhuttelutapaus koskee tilannetta, jossa jonkun maan diplomaattikuntaan kuuluvaa henkilöä epäillään rattijuopumuksesta.

– Yleinen, monen vuoden linja on ollut, että Suomella ja monella muulla maalla on nollatoleranssi rattijuopumuksiin. Ne eivät tietenkään koske pelkästään Venäjää vaan kaikkia maita. Niitä tapahtuu aika ajoin, mutta tänä päivänä ei onneksi kovinkaan usein.