Kotimaa

Tästä bisnesnerosta tuli yksi kaikkien aikojen rikkaimmista suomalaisista koskaan – loi käsittämättömän omaisuuden, räjähti vahingossa taivaan tuuliin

Julkaistu: , Päivitetty:

Lorentz Creutz on yksi kaikkien aikojen rikkaimmista suomalaisista koskaan. 1600-luvun aatelisto eli äveriästä elämää, mutta säädyn sisällä oli myös skismaa.
1600-luvulla elänyttä suomalaista aatelismiestä, Lorentz Creutzia (1615–1676) on luonnehdittu rikkaimmaksi Suomessa koskaan eläneeksi ihmiseksi, kertoo dosentti Mirkka Lappalainen Helsingin yliopistosta, joka on perehtynyt Creutzin sukuun aiemmin väitöskirjassaan.

Lappalainen ei mene takuuseen siitä, onko Creutz historiamme rikkain vai ei. Yhtä kaikki, sillä on selvää, että Creutz oli poikkeuksellisen äveriäs mies, tarkastelipa hänen omaisuuttaan 1600-luvulla tai nykypäivänä.

Creutzin onnisti hankkia läänikaupalla maata ympäri Ruotsin suurta valtakuntaa, rakennuttaa ja muodostaa lapsilleen lukuisia kartanoita ja lyödä lukkoon mitä erikoisimpia bisneksiä. Aatelismies eli paitsi yltäkylläisen myös tapahtumarikkaan elämän.

Creutzin suku oli mahtava suomalainen aatelissuku. 1600-luvulla aatelisvalta kasvoi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Kun Ruotsista tuli suurvalta, aateli kaappasi suurvallan makeimmat hedelmät haltuunsa.

Creutzin suku onnistui hyötymään muutoksesta maksimaalisesti. Suku on vanha aatelissuku, joka ei ollut aiemmin kovinkaan merkittävä, Lappalainen kertoo. Kun Ruotsi kävi 1600-luvun alussa suurvaltasotia, Lorentz Creutzin isä Ernst Creutz avioitui rikkaan baltiansaksalaisen lesken kanssa ja kasvatti maaomaisuuttaan merkittävästi. Samalla Ernst Creutz loi tärkeitä kontakteja Ruotsin aristokraatteihin.


Hän lähetti kaksi poikaansa, Lorentzin ja Ernst Johanin ulkomaisiin yliopistoihin kouluttautumaan suurvallan palvelukseen, aikana, jolloin aateliset eivät olleet perin koulutettuja, Lappalainen kertoo.

Kun veljekset, Lorentz ja Ernst Johan, palasivat Ruotsiin, heidät rekrytoitiin suoraan uuteen hallintokoneistoon, ja Lorentzista tuli vuoriteollisuuden, eli kaivosteollisuuden vaikuttaja. Kaivos- ja kupariteollisuus olivat Lappalaisen mukaan tuona aikana tärkeitä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Näiden asioiden ja muiden menestyksekkäiden bisnestensä ansiosta hän pystyi kasvattamaan maaomaisuuttaan valtavasti.

Suku siirsi omaisuutta sukupolvelta toiselle määrätietoisesti. Ernst Creutz muodosti molemmille jälkipolvilleen kartanot. Lorentz peri Sarvilahden kartanon, Ernst Johan sai Malmgårdin kartanon.

Kun Lorentz Creutzin ura lähti nousuun, hän alkoi ostaa enemmän ja enemmän kartanoita. Aateliset saivat läänityksiä, kun kruunulla ei ollut varaa maksaa palkkoja, mikä vaurastutti Creutzia entisestään. Läänityksen myötä Creutz sai kerätä veroja ja maksuja määrättyjen alueiden asukkailta.

– Samasta syystä Ruotsin valtiontalous meni pilalle, kun verotulot vähenivät, Lappalainen kertoo.

Myös Lorentz Creutz halusi isänsä tavoin muodostaa kullekin lapselleen kartanon – ja miehellä oli poikkeuksellisen paljon lapsia aikana, jona lapsikuolleisuus oli vielä yleistä.

Koska valuuttajärjestelmä oli tuolloin melko epämääräinen, kartanokauppaa käytiin monenmoisilla hyödykkeillä. Lappalainen on perehtynyt asiakirjoihin, joista käy ilmi, millä Lorentz Creutz maksoi Liuksialan kartanon.


– Monilla erilaisilla valuutoilla, esimerkiksi Ruotsissa käytetyillä taalereilla, erilaisilla velkakirjoilla, joita käytettiin maksuvälineenä, Ruotsin valtionpankin pankkisetelillä ja muun muassa kultatukaateilla.

Aatelismies oli myös sekaantunut Ruotsissa sijanneeseen kuparipuhdistamoon, joka oli Ruotsin tärkein teollisuuslaitos. Keino oli ristiriitainen, sillä aateliset eivät olisi saaneet käydä kauppaa, eikä kaupankäynti ollut heidän ideologiansa mukaista toimintaa, Lappalainen kertoo.

– Aatelisilla oli mielettömän suuria läänityksiä, kuten Creutzin alueet Liivinmaalla Baltiassa, sillä valtakunta ulottui sinne saakka. Rahan tekeminen ei kuitenkaan voinut olla koskaan päämäärä, vaan maaomaisuus ja valta olivat tärkeitä.

Suomessa Lorentz Creutz tunnetaan maanomistajana.

– Kun ihmiset tekevät esimerkiksi sukututkimusta, joka paikassa tunnutaan aina törmäävän Creutzeihin.

Ruotsissa aatelismies on Lappalaisen mukaan erittäin huonossa maineessa, sillä mies toeutti maan verisimmät noitavainot. Noitavainoilla mies pyrki pelastamaan valtakunnan.

Tiukassa sääty-yhteiskunnassa Creutzit pyrkivät pitämään asemaansa yllä kaikin tavoin.

– Maanomaisuus on ollut ennen se, mihin aateliset ja porvaritkin satsasivat. Kun porvarit rikastuivat, he halusivat heti ostaa kartanon.

Lappalaisen mukaan tuon aikaisessa yhteiskunnassa varallisuutta ei voinut investoida mihin tahansa, minkä vuoksi maaomaisuuden hankkiminen oli varakkaiden keskuudessa yleistä.

Lorentz Creutzin onnistui kerätä omaisuutensa verottomana, sillä aateli oli verovapaa sääty. He saivat verovapauden alunperin kuninkaan ratsupalveluksen ja myöhemmin muunkinlaisen palveluksen myötä.

– Kun kruunun finanssit uhkaisvat kaatua läänityksiin, varsinkin alempi aateli pelkäsi sitä, että kun ylhäisaatelilla oli niin kauhean paljon läänityksiä, kävisi niin, että koko aateli joutuisi maksamaan veroa, eli hekin joutuisivat kärsimään, mikä oli suuri riidanaihe.

Alemmalla aatelilla oli vahva motiivi kukistaa ylempi aateli, ettei koko sääty joutuisi verolle.

– Talonpojilla puolestaan oli korkea verotaakka, koska Ruotsin suurvaltasodat oli rahoitettava jollakin, kuten maaveroilla.

Rikkaudesta kertoo se, että tuolloin jo pelkät käyttöesineet, kuten kattilat tai lakanat, olivat varsin arvokkaita, ainakin alimpien säätyjen edustajille. Jos omisti parikin lehmää, oli jo ihan hyvässä asemassa.

– Oli paljon absoluuttista köyhyyttä, ettei ihminen kerta kaikkiaan omistanut yhtään mitään, Lappalainen sanoo.

Lue lisää: Ketkä Suomessa tienasivat viime vuonna yli 100000 euroa? Katso IS:n Verokoneesta.

Ahneen tarinalla on kuitenkin onneton loppu, Creutz nimittäin räjäytti vahingossa itsensä ja samassa yli 800 ihmistä. 1670-luvulla Lorentz Creutz nimitettiin amiraaliksi vailla minkäänlaista sotilaskokemusta, jolloin hän päättyi amiraalilaiva Stora Kronanille, joka oli Ruotsin laivaston ylpeys. Laivaston varustaminen oli hyvin kallista. Koska ruotsalaiset pelkäsivät, että suurvalta romahtaa, Itämerellä purjehdittiin edestakaisin uhkaavan näköisesti, Lappalainen kertoo.

Amiraali Creutz oli laivan kannella. Alus kääntyi tuulessa kyljelleen ja ruutivarasto räjähti.

– Lorentz Creutzin elämäntarina on hyvin dramaattinen. Tarina alkaa melko vaatimattomista lähtökohdista ja lopuksi hän vielä räjäyttää itsensä ilmaan.

Kronanin hylky on ollut Ruotsin tärkeimpiä meriarkeologisia tutkimuskohteita jo 1980-luvulta, Lappalainen sanoo. Hylystä on löytynyt muun muassa Creutzin omaisuutta ja Ruotsin historian suurin kultaraha-aarre.

Hylystä on löytynyt myös niin sanottu Gola Westien kultalusikka. Gola West oli uusimaalainen aatelissuku, joka joutui Creutzien jyräämäksi. Yksi suvun edustajista sai kuolemantuomion Creutzin kunnianloukkauksesta.

Valta-aseman saavuttamista edesauttoivat Creutzin hyvät suhteet Ruotsin kaikkein ylimpään aateliin. Kuningas Kaarle X:n testamentissa Creutz nimitettiin valtaneuvokseksi.

Ruotsin sisäpolitiikka alkoi käydä tuuliseksi muun muassa rahariitojen vuoksi.

– Kun ylempi aateli sai jatkuvasti etuoikeuksia ja läänityksiä, alemman aatelin edustajat eivät pystyneet etenemään virka-uralla. He myös pelkäsivät koko ajan, että Ruotsin valtiontalous kaatuu.

Pian vanhalta aristokratialta vietiin valta. Kun Creutz oli jo kuollut, Ruotsin uusi hallitsija Kaarle XI toteutti itsevaltiuden ja vei aatelilta maita.

– On symbolista, että Creutz kuoli juuri ennen kuin tämä tapahtui.

Asiakirjoista selviää, ettei Creutz ollut kovin miellyttävä henkilö, Lappalainen sanoo.

– Hän oli omasta mielestään oikeamielinen, mutta hän oli myös hirveän tosikko. Ilmeisesti häneen kuitenkin luotettiin, koska hän pystyi luomaan hyvin verkostoja. Käsittääkseni häntä pidettiin vuoriteollisuuden asiantuntijana, mutta hän itse piti itseään kaikkien alojen asiantuntijana, oli kyse sitten notiavainoista tai merisodasta.

Veli Ernst Johan oli hyvin älykäs ja vielä korkeammin koulutettu kuin Lorentz Creutz itse, Lappalainen kertoo. Nuorena Ernst Johan päätyi työskentelemään oikeuslaitoksessa, mutta sekaantui epämääräiseen henkirikokseen.

– Katsottiin, että Ernst Johan oli niin kova tyyppi, että hänet lähetettiin maaherraksi Helsinkiin, missä hän niitti mainetta kovaotteisena tyyppinä, joka muun muassa ammutti Helsingin pormestarin taloa tykillä. Hän kävi myös riehumassa humalassa Tukholman silloisessa kuninkaanlinnassa.

Aikaan liittyi voimakas sosiaalinen eriarvoisuus, eikä raha tai omaisuus ollut kaikki kaikessa.

Omaisuuden arvosta kertoo se, että varkaus nähtiin Lappalaisen mukaan pahempana rikoksena kuin tappo.

– Varkaus on ollut hirveän halveksittu rikos. Murha oli inhottu rikos, koska se tehtiin salassa. Myös tappeluista, joissa, joku lyötiin humalassa hengiltä, mikä on tyypillinen suomalainen henkirikos, sai kovan rangaistuksen, mutta niihin suhtauduttiin ajattelemalla, että tällaistahan tapahtuu.

Halveksiva suhtautuminen varkaisiin kertoo siitä, että tavara on ollut niin arvokasta.

– Aatelisillakin oli yllättävän vähän tavaraa. Eri kartanoista on tehty inventointiluetteloita ja niissä on lueteltu kaikenlaiset rikkinäiset kattilatkin ja liinavaatteet.

Toki aateli satsasi myös ulkomaisiin erikoisuuksiin hajustetuista hansikkaista mausteisiin. Oma vauraus tahdottiin osoittaa.

– Suomeenkin kuskattiin ulkomaisia viinejä ja mausteita. Ruotsalaiset olivat tunnettuja siitä, että he sotkivat alkoholijuomiin mausteita, koska he ajattelivat, että se oli hienoa, ja ulkomaiset vieraat olivat ihmeissään, kun juoman sekaan kaadettiin kardemummaa tai neilikkaa.

Lorentz Creutzin kaltaisia silmittömän varakkaita aatelismiehiä ei ollut kovin montaa. Monet muutkin aatelissuvut olivat rikkaita, mutta osa aatelisista oli ylivelkaantuneita, sillä kaikki eivät käyttäneet varojaan järkevästi.

– Ihmisen toiminta ei ole kauheasti muuttunut. Ihmiset ovat samalla lailla ahneita kuin ennenkin.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt