Isyystutkija kehuu suomalaisia nykyisiä ja toivoo yhteen asiaan radikaalia muutosta: ”Sieltä asti isä jää kakkoseksi” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Isyystutkija kehuu suomalaisia nykyisiä ja toivoo yhteen asiaan radikaalia muutosta: ”Sieltä asti isä jää kakkoseksi”

Isyystutkija kannustaa isiä ottamaan voimakkaammin oman roolinsa perheen arjessa ja lapsen elämässä. Hän toivoo myös, että isät huomioitaisiin ja otettaisiin mukaan tasavertaisena vanhempana heti lapsen syntymästä saakka.

11.11.2018 18:49

Tänään juhlitaan isänpäivää. Mutta millainen on nykypäivän suomalainen isä? Isyystutkija, kasvatustieteiden tohtori Johanna Terävä kehuu suomalaisten isien olevan kansainvälisellä mittapuulla mitattuna osallistuvuudeltaan hyvällä mallilla.

– Olen ylpeä tämän päivän suomalaisista isistä. Kun vertaa moneen muuhun maahan, niin suomalaisisät tekevät kyllä hyvää työtä. Kyllä Suomi on muiden pohjoismaiden ohella niitä isyyden kärkimaita. Vanhempien tasavertaisuuteen esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisessa kiinnitetään ihan eri lailla huomiota kuin joissakin Keski-Euroopan maissa.

Terävä sanoo, että suomalaisisät ovat nykyään ajankäytöllisesti reippaasti aiempaa enemmän lasten arjessa mukana. Tunnetasolla nykyisät ovat lapsille läheisempiä, avoimempia. Isiä ei enää pelätä, vaan isät ovat kasvattajia, joihin lapset tukeutuvat niin isoissa kuin pienissä asioissa, hän kuvailee.

Terävän mukaan osallistuva isyys on keskimäärin lyönyt hyvin läpi Suomessa.

– Eli että isä on sitoutunut ja ottaa vastuuta siitä lapsen arjesta. Ja on myös emotionaalisesti sitoutunut siihen lapseen.

Terävä näkee, että monet suomalaisisät osoittavat tunteitaan jälkikasvuaan kohtaan usein tekojen ja toiminnan kautta. Yhä enemmän on erilaisia isiä, jotka ovat isiä omalla tyylillään.

– Suomalaiset isät tekevät paljon lastensa kanssa asioita, ja sitä kautta luovat sitä kiintymyssuhdetta. Ehkä sellainen tunteiden sanoittaminen ja näyttäminen voi olla monelle edelleen vaikeaa. Mutta isyyden murros on alkanut jo aikoja sitten, että sellaista emotionaalista isyyttä, kuten suukottelua ja halailua on enemmän, eikä se ole enää kummallista. On selvää, että isyys mieheyden yhtenä areenana on lunastanut paikkansa.

Terävän mukaan ne isät, jotka ovat täysillä lastensa elämässä, kokevat sen valtavan tärkeäksi. Terävä korostaa, että lapsen saaminen on käännekohta miehen elämässä siinä missä äidinkin. Tutkimustulokset näyttävät, että isän täydellä läsnäololla lapsen elämässä on iso merkitys sekä lapselle, isälle että vanhempien parisuhteelle, mikäli vanhemmat ovat yhdessä.

Terävä kannustaakin isiä ottamaan voimakkaammin oman roolinsa perheen arjessa ja lapsen elämässä.

– Toivon, että isät myös itse olisivat vakuuttuneita siitä panoksestaan. Että hei, minä haluan olla tässä mukana. Ja hakisivat sitä omaa paikkaansa äänekkäämmin kuin mitä tänä päivänä tekevät.

Hän kehuu myös esimerkiksi järjestöjen toimintaa tärkeäksi siinä, että isille saatetaan sekä tietoa että vertaistukea.

”Järjestelmät pitäisi tehdä sellaiseksi, että isillä on yhtä pitkät vapaat kuin äidillä”

Terävä sanoo, että vanhempien roolit ovat lähentyneet toisiaan ja tasa-arvoisempaan suuntaan ollaan menty. Mutta täysin tasa-arvoiseen vanhemmuuteen on vielä matkaa. Vaikka osallistuva isyys on Suomessa kansainvälisellä mittapuulla sangen hyvällä tolalla, on koti-isyys Suomessa Terävän mukaan edelleen erittäin harvinaista.

– Isät käyttävät pakolliset isyysvapaat, mutta vanhempainvapaalle jääminen on isien osalta tosi pieni osuus, puhumattakaan, että isät jäisivät kotihoidon tuelle tai vielä sen päälle koti-isiksi. Se on erittäin harvinaista. Siinä mielessä tämä tasa-arvokehitys vanhemmuudessa on vielä aika takapajuista. Kotityöt ja lastenhoitovastuu on edelleen äidillä.

Terävän mukaan koti-isyys ei ole lyönyt itseään läpi laajemmassa mittakaavassa, koska kulttuurinen murros on äärettömän hidasta. Vaikka etenkin monien parikymppisten isien joukossa koti-isyydestä jo ajatellaan uudella tavalla, ovat äidit kotona lasten kanssa pidempään kuin isät.

Terävä näkee, että jos aidosti halutaan mahdollistaa yhtäläinen oikeus vanhemmuuteen, on poistettava rakenteellisia esteitä. Hän esittää, että molempien vanhempien ajankäytön lapsen kanssa tulisi olla tasaveroista. Siitä hyötyisivät pitkällä tähtäimellä niin perhe kuin yhteiskunta.

– Järjestelmät pitäisi tehdä sellaisiksi, että isillä on yhtä pitkät vapaat kuin äidillä. Jos emme saa tähän poliittisesti tehtyä rakenteellisia muutoksia, niin ei tähän tule muutosta.

”Äitimonopoli on niin hallitseva”

Terävän mukaan poliittisen tason rakenteellinen muutos tarvitaan siksikin, ettei miesten tarvitse perustella kavereille tai työpaikallaan, miksi he haluavat jäädä kotiin lapsen kanssa.

– Äitimonopoli on niin hallitseva, ja äidit pitävät myös kiinni siitä, koska se on vaativuudessaankin niin antoisaa. Pitäisi neuvotella siitä, että tämä kuuluu myös isälle. Ja samalla isien pitäisi ehkä aktiivisemmin itse tuoda sitä halua esille.

Siinä missä äitejä edelleen kuormittavat kotityöt ja lapsenhoitovastuu, niin isiä kuormittaa yhä perheen talous.

– Se on vähän kummallistakin, koska useimmissa perheissä molemmat vanhemmat ovat töissä. Taloudellinen vastuu on se rasite, mikä on jäänne perinteisestä isyydestä. Toivon, että nämä roolipakot murenevat vuosi vuodelta.

Hän pohtii, että vielä toistaiseksi äiti-identiteetti näyttää olevan naisilla vahvempi kuin isäidentiteetti miehillä. Tätä tukee myös äitiyden vahva läsnäolo ja käsittely kulttuurissa ja mediassa. Hän kokee, että samalla äiti-identiteetti on haavoittuvampi. Hän kannustaakin äitejä lopettamaan toistensa arvostelun ja äitiyden vertailun.

– Äitejä on helpompi tökkiä ja osoittaa, että et tee niin kuin pitäisi tai olisi normatiivisesti oikein. Siinä isät ja äidit ovat aivan eri asteella. Kyllä isiäkin voidaan arvostella, mutta isät eivät arvostele toisten miesten isyyttä. Miesten kesken on ehkä enemmän jonkinlaista veljeyttä tai solidaarisuutta, eikä ole sellaista raadollista arvostelukulttuuria, mitä on äitien kesken.

”Kun vaikka mennään synnytyksen jälkeen viemään lahjaa äidille, niin usein isä ohitetaan”

Terävän mukaan isäidentiteettiä ja isän roolia lapsen elämässä tulisikin vahvistaa ja kannustaa myös ulkoapäin alusta saakka. Hän toivoo, että isälle annettaisiin selvemmin puheenvuoro heti lapsen syntymästä alkaen. Terävä korostaa, että isä ei ole avustava vanhempi.

– Kun vaikka mennään synnytyksen jälkeen viemään lahjaa äidille, niin usein isä ohitetaan. Saatetaan nyökätä isälle, että onneksi olkoon, ja sitten keskitytään äitiin. Sieltä asti isä jää kakkoseksi. Ja harva isä sitten huutaa sieltä sivulta, että hei, minulla on asiaa. Että haluaisin kertoa, mitä minä ajattelen.

– Siinä pitäisi tehdä sellainen radikaali tietoinen muutos, että puhutaan isillekin tasavertaisesti ja otetaan isä järjestelmällisesti huomioon kaikissa perhetilanteissa ja instituutioissa.

Terävän mukaan isien huomiointi ja mukaan ottaminen pitäisi aloittaa aina jo ensimmäisistä neuvolakäynneistä saakka.

– Meillä on hyvin epätasaista tällä hetkellä isien huomiointi eri instituutioissa, joissa vanhempia kohdataan. Osassa on todella tasavertaista palvelua, ja isät kokevat, että heidät huomioidaan aivan kuin äitikin. Mutta edelleen on paljon myös sitä, että isälle osoitetaan nurkassa se tuoli, että menetkö tuonne. Eikä isältä kysytä mitään, eikä hänellä ole mitään muuta roolia.

Terävä korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää, että molemmat vanhemmat saavat kokea olevansa korvaamattomia lapselleen. Hän toivoo, että äidit osaisivat antaa isälle tilaa tulla mukaan, päästä sisälle ja tuntea itsensä tärkeäksi sekä löytää itsevarmuutensa isän roolissaan. On myös perheitä, joissa äiti pitää niin tiukasti ohjaksia, ettei isä voi, halua tai kykene vastustamaan sitä.

– Jos äiti hoitaa tilanteen aina, kun lapsi itkee tai huutaa, niin isä ei välttämättä lähde kilpailemaan siitä. Näissä tilanteissa voisi miettiä sitä, että miten tähän tilanteeseen on tultu ja mitä asialle voisi tehdä.

Toisaalta äitejä ei pitäisi myöskään syyllistää tai osoitella heitä siitä, etteivät he anna isille tarpeeksi tilaa.

– On myös perheitä, joissa on parempi, että vain toinen hoitaa ja ottaa vastuun lapsesta. Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät kykene vanhemmuuteen.

Terävä lopettaa korostamalla vielä isän roolin ja aktiivisen läsnäolon suurta merkitystä lapsen elämässä. Kun lapsilta kysytään, mitä he isiltään toivovat, ovat vastaukset hyvin selkeitä ja yksinkertaisia.

Lapset ovat Terävän tutkimissa isätarinoissa korostaneet isän kanssa vietetyn ajan merkitystä.

– Lapset eivät vaadi mitään hienoja krumeluureja vaan sitä, että isä viettää heidän kanssaan aikaa. Lapset myös haluavat nähdä isänsä niin vispilän kuin vasaran varressa, käydä isän kanssa marjassa ja saunassa sekä hassutella yhdessä.

Eräs Terävän tuntema nuori isä totesi isänpäivän alla, että lasten kanssa parasta on se ”vilpitön rakkaus, jolloin ei tarvii esittää mitään, olla vaan ja nauttia elämästä”.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?