Merenneitouinti vei rakennusmaalari Markuksen, 29, sydämen – ”Olen merenmies tai Ahti” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Merenneitouinti vei rakennusmaalarin sydämen – Markus, 29, osti pyrstön ja sukelsi pinnan alle: ”Olen merenmies tai Ahti”

Markus Parviainen on yksi Suomen harvoista aktiivisista merenmiehistä.

11.11.2018 11:37 | Päivitetty 21.12.2018 12:45

Rakennusmaalari Markus Parviainen, 29, pyöräyttää autonsa rattia ja painaa risteyksen jälkeen kaasua. Opel sukeltaa harmaiden rakennusten keskelle. Miehen käsiin on jäänyt työpäivän jäljiltä kuivunutta maalia.

Artikkelin videolla sukelletaan merenmiehen kanssa pinnan alle.

Espoon Kilon Kutojantiellä sijaitsee Sporttaamon yksityinen uimahalli ja merenneitojen valtakunta. Uimahallin ovi erottuu harmaiden rakennusten keskeltä kuin vaaleanpunainen vaappu rantakivikosta.

Päivä on alkanut aikaisin kauppakeskuksen laajennustöissä Tapiolassa. Töiden vastapainoksi Parviainen muuntautuu merenmieheksi.

– Minulle ei ole vielä keksitty merenneitonimeä. Joillakin on sellaisia. Olen merenmies tai Ahti.

Suomalaisessa muinaisuskossa Ahti oli veden jumala.

Parviaisen varusteet ovat yksinkertaiset: räpylä kahdelle jalalle, alaruumiin peittävä kangasosa ja kultainen vyö. Aloittelijoiden aikuisten pyrstön osineen saa verkkokaupoista halvimmillaan reilulla sadalla eurolla. Mittatilaustyönä tehdyt silikonipyrstöt voivat maksaa tuhansia euroja.

Merenmies istahtaa altaan reunalle, vetää räpylän jalkateriensä ympärille ja nostaa tiukan kankaan, eli suomupeitteen, polviin. Sitten hän nousee seisomaan ja vetäisee kankaan vyötärölle. Kokonaisuus pysyy paikallaan kullanvärisen vyön avulla. Edessä seisoo 2010-luvun vedenhaltija.

– Miten kuvailisin sitä fiilistä? Tuolla vedessä tulee sellainen vapautunut olo. Se ei ole ihan samanlaista suoriutumista kuin matkauinti. On tuo fyysisesti aika raskasta, eri tavalla haastavaa kuin normiuinti.

Parviainen katselee vedestä ympärilleen kaikessa hiljaisuudessa. Sitten hän kääntyy, pyrstö nousee hetkeksi pinnan yläpuolelle ja katoaa.

Veden alla ajatukset eivät harhaile.­

Merenneitotarinoiden historia ulottuu ainakin antiikin aikaan. Erilaiset vedessä liikkuvat olennot ovat jatkaneet elämäänsä kahden vuosituhannen ajan erilaisissa kansantaruissa, kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja elokuvissa.

H. C. Andersenin Pieni merenneito -sadun merenneito on epätoivoisesta ihmisrakkaudesta kärsivä olento. Toisissa tarinoissa merenneidot esiintyvät laivoja kareille tai merimiehiä syvyyksiin houkuttelevina kauniina syöjättärinä, kaikkea muuta kuin haavoittuvina.

Erilaiset merten, järvien ja koskien taruolennot muistuttavat vettä elementtinä. Ne voivat olla kauniita, rauhoittavia ja petollisia.

Suomalaista veden väkeä ovat esimerkiksi vetehinen, näkki, vesihiisi ja vedenneito. Linnanmäen huvipuistossa pudotettiin vedenneitoja palloilla vuodesta 1951 aina 1980-luvun alkuun saakka.

Merenneitoihin liittyvä kiinnostus ei ole kadonnut minnekään. Siitä kertoo merenneitouinnin nousun lisäksi muun muassa se, että Animal Planet -kanavalla vuosina 2011 ja 2013 ilmestyneet Mermaids: The Body Found ja Mermaids: The New Evidence olivat paitsi tarkoituksella tekaistuja kuvitteellisia dokumentteja niin myös kanavan katsotuimpia ohjelmia.

– Silloin kun olin itse muksu, niin Ariel ja kaikki muut olivat kovia hittejä. Silloin se oli niin erikoista ja ajattelin, että olisi siistiä hengittää veden alla ja uida tosi nopeasti. En kuvitellut, että tällainen olisi elämässäni mahdollista. En suoranaisesti ajattele sitä vedessä, mutta on siinä jokin maaginen elementti, Markus Parviainen toteaa.

Pienen altaan pohja tulee nopeasti vastaan. Merenmies kaipaa syvempiin vesiin.­

Merenneitouinti on ollut maailmalla nouseva harrastus jo vuosia. Suomessa on jo yksittäisiä ammattimaisia merenneitoja ja kursseja on järjestetty lapsille ja nuorille parin vuoden ajan.

Lasten kursseilla on merkitystä paitsi ryhmähengen niin myös turvallisuuden näkökulmasta. Merenneitouinti ei ole kaikille helppoa. Pyrstöuinti voi olla aloittelijalle haastavaa ja ilman ohjausta jopa vaarallista.

Aikuisten kurssit alkoivat pääkaupunkiseudulla alkusyksyllä, ja ne ovat olleet erittäin suosittuja.

Sporttaamossa merenneitokursseista vastaa Head Mermaid Maija Möttönen. Lapsena hän pidätti veden alla hengitystään, koska uskoi saavansa siten kidukset. Kiduksia Möttösellä ei ole, mutta pyrstöjä löytyy varastosta sitäkin enemmän, noin parikymmentä. Ne kulkevat mukana eri uimahalleihin ja kaupunkeihin.

– Joka kerta kun menen veden alle ja näen oppilaat uimassa erilaisten pyrstöjen kanssa, niin lumoudun siitä. Pyrstön kanssa tulee sellainen olo, että on itsekin osa merenneitoparvea. Kuinka paljon lähemmäs taruhahmona olemista voi päästä? Kyllä se varmasti ihmisiä kiehtoo. Ainakin itseä on kiehtonut, Möttönen summaa.

Head Mermaid -titteli on varmasti monen lapsen unelma. Maija Möttönen esittelee pyrstön räpyläosaa.­

Monelle miehelle kynnys pukeutua pyrstöön ja sukeltaa osaksi parvea on edelleen korkea. Markus Parviainen on esitellyt harrastustaan sosiaalisessa mediassa ja vastaillut ajoittain tutuilta tulleisiin kysymyksiin.

– Olen itse sellainen heittäytyjä. Voi tietysti olla, että muiden mielipiteet vaikuttavat omiin mielipiteisiin paljonkin. Se on minun mielestäni vähän hölmöä, että jättää kokematta tai kokeilematta jotakin siksi, että joku muu ajattelee jotakin. Itse teen, mitä haluan.

Ensi kesänä Parviainen aikoo suunnistaa altaista luonnonvesiin. Merenmies ottaa uimarannat haltuun.

Juttu on julkaistu alun perin marraskussa 2018. ISTV uusii vuoden lopussa näyttävimpiä videojuttuja vuoden varrelta.

Merenmies viihtyy tavallisesti osana parvea. Yksin ollessaan hän saattaa asettua lepoasentoon lähelle pohjaa.­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?